ollaan tuhmia ja huudetaan!

Onko tälle loppua näkyvissä ikinä??? Aihe sivuaa tuota "uhma-ketjua" mutta halusin laittaa oman, koska koen tämän asian niin kamalan vaikeana, ärsyttävänä.

Eli meillä on yksi lapsi 1v3kk ikäinen ja olen ihan viimeisimmilläni raskaana. Jo olemassa oleva lapsi on erittäin tempperamenttinen ja olen vaikeuksissa hänen kanssaan yhtenään. Esim. tämän päivän saldo on lapsella musta silmä kun roikkui lahkeessani kun yritin syödä pikaisesti aamupalaa ja löi silmäkulmansa siinä riehuessa syöttötuolin kulmaan. --> kamala huuto! Sitten on keittiön matto odottamassa pesuaan, kun lapsi tyhjenti siihen keittiön roskiksen (kahvinporot, pe-po vellit, viilin yms....) sillä välin kun puin pikaisesti päälleni makuuhuoneessa. Sitten on rikottu musta lahjaksi saatu pieni maljakko, kun laspi kiipesi keittiön pöydälle ja nakkasi sieltä maahan. Osaa siirtää keittiön jakkarat niin että niiltä pääsee kiipeämään pöydälle. Itse olin sillä välin muistaakseni olohuoneessa raivaamassa lapsen leluja niin että mahtuisin kävelemään huoneen läpi sinne keittiöön. Tämä on ihan toivotonta. Esimerkiksi tuo roskisepisodi tapahtuu meillä useita kertoja päivässä. huudan nykyisin naama punaisena lapselle, että "hyi ja ei ja usko nyt p****kel viimei ettei sinne saa mennä...". Lapsi juoksee karkuun ja säikähtää huutoa, usein käy myös itkemään, mutta on kohta taas menossa tyhjentämään roskista. Ja taas huudan entistä kovempaa ja annan luunapin sormille tai päähän, mihin nyt satun kerkeämään sen antaa. Ei auta!

En oman tilani vuoksi etes ehdi lapsen perässä niin nopeaan kun pitäisi. Ja päivisin olen lapsen kanssa kun mies on töissä n. 5-6 tuntia. Sitten illat on helmpompaa kun meitä on kotona kaksi. Mutta hermo menee silloin mieheltäkin. Lapsi on aivan mahdoton. En haluaisi huutaa näin paljoa tai antaa luunappia, mutta kun siinä tilanteessa tuntee sen sadannen kerran kieltäessään olevan muuten voimaton. Ei sitä jaksa! Niin ja mitään lukitusta siihen kaappiin ei saa kun on semmonen yksittäinen vetokaappi. Ja onhan näitä eri tilanteita, joissa menee hermo muitakin kuin tuo roskis, mutta se nyt päällimmäisenä esimerkkinä.

En välttämättä tarvitsisi kuin kokemuksia etten ole tilanteessa ainoa onneton. Miten te muut menettelette lastenne kanssa? Olen paniikin partaalla kun vauva pian syntyy ja miten sitten pääsen esikoisen perässä kun imetän lasta tai olen jossain "kiinni" hänen kanssaan. Pitääkö esikoisen sillä välin antaa tehdä tuhojaan pitkin taloa j atoivoa parasta ettei särje itseään pöydillä pomppiessa tai syömällä roskiksesta jotain sopimatonta????

Help!

 

Täällä samanlainen uhmailija - taitaa tosin olla vasta alkusoittoa. Ja pää punasena sorrun minäkin huutamaan, vaan ei auta, ei.

Meillä on yritetty karsia minimiin sellaiset jokapäiväiset ongelmat ja vaaran paikat - roskiskaapissa salpa, portaisiin johtavien ovien kahvat käännetty tai laitettu korkealle haka. Just sellaiset jutut, mitä ehtii tapahtua siinä välissä kun itse yrittää äkkiä pukea tai käydä vessassa. Kaikkea ei kuitenkaan voi laittaa kiinni tai nostaa ylähyllylle ja sitten onkin keksittävä muuta:
meillä toimii kyllä pyytäminen ja juksaaminen käskemistä paremmin. Tarkoitan sitä, että kun lapsi on taas kerran tekemässä jotain mitä ei tosiaankaan ole lupa, yritetään kääntää homma toisin päin. Siis jos vaikka menee kaapille johon ei ole asiaa, pyydän laittamaan oven kiinni - just silleen kun vähän isommillekin, että koetapa saatko oven kiinni ja sitten kehutaan maasta taivaaseen kun ovi menee kiinni. sitä vauhtia sitten kaikki muutkin ovet menevät kiinni... Se toimii! Muksu esittelee kaikille ja kaikkialla hienoa taitoansa sulkea ovia tai viedä roskia pöydälle jne...
Mutta ikävä kyllä ei aina jaksa olla niin nokkelana itse - vaikka se pidemmän päälle tilannetta helpottaisikin. JA sitten tulee taas huudettua ja kyllä harmittaa - varsinkin kun ei sitten auta yhtikäs mitään.

 

Jaksamista sulle ja voimahaleja!

Jos roskakaappiin ei saa mitään lukitusta, niin ottakaa kahva pois. Onhan sitä tietty vähän vaikea avata sitten, mutta kyllä aikuinen keinot keksii. Meillä on laitettu oikeestaan kaikki rikkimenevä yms. sellainen pois pojan ulottuvilta ja kun alkaa ymmärtää mitä saa tehdä ja mitä ei, niin aletaan laskea tasoa ja laittaa kukkia taas paikoilleen.

Voisiko poika hakea huomiotasi tekemällä kaikkea kiellettyä? Toivottavasti ehdit ja pystyt ulkoilla pojan kanssa tarpeeksi, että saa siellä purettua energiaansa. Koita keksiä pojalle jotain erilaista ja kivaa tekemistä, jos unohtaisi roskalaatikon penkomisen, vaikka tavallinen pahvilaatikko majaksi ja sillä leikkii jo pitkään, ainakin meillä pahvilaatikot kiinnostaa.

 

Meillä on erittäin touhuileva 1 v 4 kk tyttö, joka on mahdottoman kiinnostunut kaikesta. Osaa olla kyllä tosi kuriton. Me ollaan tehty myös niin, että ollaan laitettu kaiken maailman lukkoja niihin paikkoihin, joihin ei ole asiaa. Esim. vitriinissä on maalarinteippiä pari pätkää niin ylhäällä, ettei tyttö ylety ottamaan niitä pois. Ja meillä on ainakin toiminut! Väliovista on kahva käännetty ylöspäin, ettei pääse vessanpönttön liottelemaan sormiaan. Täälläkin kiipeillään ja ahkerasti: keittiönpäydän tuolit on kaikki kyljellään lattialla ja keittiönpöydällä ei ole mitään, edes pöytäliinaa.
Varsinkin sadepäivät tai kun ollaan oltu kipeenä, eikä olla päästy ulos pitkään aikaan, on välillä hurjia. Silloin meillä käydään ylikierroksilla; ulkona energian sais purettua paremmin. Ei auta muu kuin kestää. Jokin aika sitten meillä illat oli aika kauheita, koko ajan sai olla kietämässä kaikesta. Huomasin, että tyttö rauhottui selvästi, kun ihan oikeesti istahdin hänen kanssaan lattialle ja aloin touhuta legoilla, palikoilla, katsottiin kirjaa yhdessä. Silloin tietokone ja tv laitettiin kiinni, jotka yleensä on iltaisin auki. Ajattelin, että josko kunnolla lapseen keskittyminen auttaisi, ja niin tapahtui. Älä ota tätä nyt niin, että jotenkin ajattelisin ettet ole tarpeeksi lapsen kanssa
En suinkaan ajattele niin! Mutta meillä tämä kunnolla keskittyminen jeesasi, vaikka kyllä niitä päiviä mahtuu yllinkyllin mukaan, jolloin mikään ei auta ja itsellä menee hermot. Koeta kestää :hug:

 

Meilä tyttö 1v3kk ja teippiä on jo ahkerasti käytetty kaappien sulkemiseen. Lisäksi meillä on iso rulla pakettien "lahjanarua", josta saa napsastua sopivan pätkän. Esim. keittiön roskiskaappien ovet on suljettu narulla.

 

Laita teipillä kiinni kaapit joita ei voi solmia. Noin pieni ei ole, eikä osaa olla tuhma. Huomionkipeyttä, syliä ja aikuisen aikaaa taitaa kaivata. Jospa yrittäisit järjestää itsellesi huilia? Onko sinulla omaa aikaa? Jos ei niin molempien vuoksi kannattaisi yrittää järjestää, levännyt jaksaa paremmin. Tuollainen vuotikas on vauva vielä. Voimia :hug:

 

Minustakin kuulostaa että lapsi kaipaa pelkästään huomiota. Meillä on saman ikäine poika, villihkö hänkin.Minä myös viimeisilläni. Olen huomannut, että kolttoset jäävät vähemmälle kun keskittyy vaikka tunnin ajaksi leikkimään pelkästään lapsen kanssa. Syliä ja kirjojen katselua. Helliviä kommentteja ja heti hullut kehut kun toimii oikein. Näin meillä! Luunappeja en hyväksy,syli on paljon parempi.Aikuinen hillitköön hermonsa vielä noin pienen kanssa. Voimia!

 

Kaapit vain naruilla kiinni ja tuolit käännät kyljelleen. Ja aina kun haluat kävästä jossain vaikka pukemassa, niin ota hänet mukaan ja viereen joku "uusi" touhuttava asia mitä tutkia. Leikkikehäkin on kätevä, mutta siellä kannattaa pitää vain niin kauan että viihtyy. Aika paljon tämän ikäiset turhautuu samoihin leluihin ja kaipaavat paljon sitä syliäkin (eroahdistus) ja hänhän voi vaistotakin sen, että olet itse huonolla tuulella ja tulee siksi turvattomampi olo ja kaipaa vielä enemmän syliä. Ja lyhyt muistihan noilla on ja rajallinen se puheen ymmärrys, miksi muka ei saisi koluta roskista kun se kerta on niin mielenkiintoista? Ei ne tajua ja siksi kannattaa vaan karsia kämppä semmoseksi, että taaperot voi koluta sitä rauhassa. Ja mä ainakin syytän vain itteeni jos joku hajoaa, sillä itehän sen siihen käsille jätin Aika turhauttavaahan se on keräillä noita sotkuja koko aika, mutta en mä jaksakaan aina. Lelut lähtee laatikoihin kun astun taas jonkun päälle tai kompastun johonkin :kieh: Ja sekunninhan ne siel taas vaan pysyy Joitain roinia oon laittanut yläkaappeihin ja vaihtelen, että säilyy mielenkiinto, ei oo kaikki siinä aina koluttavana ja leviteltävänä

 

Ei tuo kyllä minusta vielä uhmalta kuulosta. Ihan tavallista taaperon touhuilua ja uteliaisuutta, sanoisin. Ei se siitä tosin silti sitä yhtään vähemmän rasittavaksi tee.

Mulla on itselläni kaksi lasta, isompi vähän alle 3-vuotias ja pienempi täytti kuukausi sitten 1-vuotta. Tää pienempi on myös keksinyt tuhat ja sata konnuutta, joita pitää päästä tekemään sen sata kertaa päivässä eikä kieltäminen tosiaan yhtään auta kun se unohtuu heti saman tien. Isompi oli just myös tässä ikävässä vaiheessa silloin kun viimeisilläni odotin tuota meidän kuopusta, eli hyvin osaan asettua sun tilanteeseesi.

Ehdotan lähinnä, että muuta suosiolla koti sellaiseksi, ettei lapsi pääse tekemään mitään vaarallista tai sotkemaan liikaa. Teippaa kaikki kaappien ovet kiinni. Nostele tavarat lattian tasosta ylähyllyille. Ota pois pöytäliinat ja tavarat pöydiltä. Laita kaikenlaiset jakkarat sun muut vaikka vaatehuoneeseen kun et itse käytä niitä. Meillä oli jopa hetken aikaa vessan ovi takalukossa niin, että sinne piti mennä ruuvimenselin kanssa kun odotin tuota meidän kuopusta. Kyllä sitä kieltämistä on ihan tarpeeksi ilman, että rasittaa itseään sellaisilla asioilla, jotka voi välttää.

 

Hei!
Mulla on vuos ja kaks kuukautta vanha poika joka on kans tosi näppärä purkamaan kaappeja. Laittaa kyllä tavaroita takasinkin, esim taikinakiposta löytyi kadonnut maastoauto, hah, ei kyllä aina jaksa naurattaa. Mä sinuna kävisin jossain lastentarvikeliikkeessä, jos semmonen on lähitienoolla, katsomassa niitä kaapin / laatikon sulkijoita, niitä nimittäin on tosi monenlaisia. Meillä on käytössä kolmenlaisia ja kaikki tarvittavat kaapit ja laatikot on saatu "lukittua". Kyllähänn sillä pienellä pitää joku kaappi olla mitä saa purkaa, mut ehkä sen ei tarvii olla roskakaappi . Paksua maalarinteippiä käytettiin kans, mut sehän vasta onkin kiva lelu! Pienet terävät kynnet teipin alle ja kas, uus lelu kädessä ja kaappi avattavissa.
Joku jo ehdottikin, et koita järkätä jotain rauhottavaa yhteistä tekemistä. Meillä toimii kirjojen lukeminen ja sen jälkeen saattaa yksin leikkiminenkin vähän aikaa kiinnostaa, kun on saanu huomiota
ja äidin rakastavaa syliä. Jaksamista sulle ja onnea tulevalle vauvalle ja koko perheelle. Meillekin on tulossa toinen
=) .

 

... ja voin kertoa että tilanne vain pahenee, kun vauva syntyy ja sisarkateus astuu kehiin, meillä 2 v 3 kk ja 8 kk. Ota omaa aikaa itsellesi, jos mahdollista. Tuo kehujuttu on aika toimiva myös, näin pieniltä saa mielenkiinnon usein huijattua muualle. Mutta kun aina ei jaksais keksiä jotain uutta...

 

meillä on nyt 1v 6kk ikäinen tyttö. 1-2 kuukautta sitten oli aivan mieletön meno päällä ja kaikki sai kyllä käsiinsä minkä kerkis ja alkoi ylttämään pöydille ja se roskis. Itsellä tuntu et kohta hajoo pää ja ei mitään pysty tekemään kun toinen ehtii tehdä vaik mitä. Mutta nyt näyttää vähän rauhoittuneen.

Aluksi kun hän joskus vuoden ikäisenä keksi telkkarin räpläämisen niin se loppui kun työnnettiin olkkarin pöytä telkkarin eteen. Roskiksen kaivaminen loppu ja kaappien penkominen kun laitetiin lapsilukot ja otettiin osasta kahvat pois. Vessaan omin päin meno vetelemään vessapaperia ja kaikkea muuta kivaa tekemään, loppu kun rattaat laitamme oven eteen jos ei ehdi vahtia. Iso noja tuoli, jossa juuri istun tätä kirjoittaessani, siirrettiin tietsikan eteen että neiti ei pääse sekoittamaan tätä laitetta, kuten hän sen on jo kerran saanut (Error, violance tuli ruutuun).

Nyt kuitenkin olkkarin pöytä on jo omalla paikallaan ja telkkari saa olla rauhassa. Kannattaa käydä katsömassa erilaisia lapsi lukkoja. Lastentarvikeliikkeissä on aika hyvä valikoimat erilaisia.