Olkaa onnellisia te joilla terveet lapset!!! Perhana!!

Toimintaterapiaa tarvitsisi, mutta terveyskeskuksen maksusitoomusta ei kuule eikä näy. Soitin johtavalle lääkärillekin jo mutta hän tokaisi että hän määrää kuka saa ja kuka ei. Päiväkotiakin tarvitsisi kuntouttavassa tarkoituksessa mutta paikat kuulemma täynnä.

:O Olen oikeasti aika järkyttynyt tuosta kommentista. Päiväkotipaikkaan teillä on kuitenkin subjektiivinen oikeus, joten päivähoitopaikka on järjestyttävä jossain vaiheessa. Sitten kun teillä on virallinen diagnoosi, niin sen kuntoutuksen suhteen ehkä on myös parantunut tilanne.

 

Minä olen kyllä onnellinen, vaikka lapsemme sairastavatkin harvinaisia ja vaikeita sairauksia Jokainen päivä näiden kultamussukoiden kanssa on arvokas ja rakas ja vaikka usein onkin rankkaa, on vain pakko yrittää olla positiivinen. Nuorimmalla tyttärellämme on aplastinen anemia ja pojallamme INCL. Tyttäremme ennuste on onneksi kääntymässä hyväksi, sillä vanhempi tyttäremme sopii hänelle luuydinsiirteen luovuttajaksi, ja voi olla niin, että jatkuvalla seurannalla tyttö saa elää suht normaalia elämää Poikamme sairaus on paljon vakavampi ja suuri suru on väistämättä edessämme lähivuosina. Mutta onneksi toistaiseksi kaikki on suhteellisen hyvin ja saamme nauttia yhdessäolosta

Paljon paljon jaksamista kaikille vanhemmille, oli lapset sitten sairaita tai ei! Vaikkei sairauksia olisikaan, kaikille tulee aina vaikeita hetkiä Ollaan onnellisia lapsistamme

 

[QUOTE="lotte";22350350]Minä olen kyllä onnellinen, vaikka lapsemme sairastavatkin harvinaisia ja vaikeita sairauksia Jokainen päivä näiden kultamussukoiden kanssa on arvokas ja rakas ja vaikka usein onkin rankkaa, on vain pakko yrittää olla positiivinen. Nuorimmalla tyttärellämme on aplastinen anemia ja pojallamme INCL. Tyttäremme ennuste on onneksi kääntymässä hyväksi, sillä vanhempi tyttäremme sopii hänelle luuydinsiirteen luovuttajaksi, ja voi olla niin, että jatkuvalla seurannalla tyttö saa elää suht normaalia elämää Poikamme sairaus on paljon vakavampi ja suuri suru on väistämättä edessämme lähivuosina. Mutta onneksi toistaiseksi kaikki on suhteellisen hyvin ja saamme nauttia yhdessäolosta

Paljon paljon jaksamista kaikille vanhemmille, oli lapset sitten sairaita tai ei! Vaikkei sairauksia olisikaan, kaikille tulee aina vaikeita hetkiä Ollaan onnellisia lapsistamme [/QUOTE]

:hug:

Saanko kysyä minkä ikäisiä lapsenne ovat?

 

:hug:

Saanko kysyä minkä ikäisiä lapsenne ovat?

Poikamme on hiukan päälle 4 vuotta ja nuorempi tyttäristämme 7. Isosisko on nyt 10-vuotias

 

Kyllä lastaan suree vaikkei hän kuoleman sairas olisikaan. Ja väsyäkin saa ja olla voimaton.

 

[QUOTE="lotte";22350375]Poikamme on hiukan päälle 4 vuotta ja nuorempi tyttäristämme 7. Isosisko on nyt 10-vuotias [/QUOTE]

Toivottavasti se luuydinsiirre tosissaan auttaa tytärtänne ja pojan kanssa kaikki menee niin hyvin ja rauhallisesti kuin vain mahdollista! Melkoisen tien on perheenne kuljettavakseen saanut, mutta ihanaa että osaatte elää sen noin.

 

Minä en jaksa hymyillä enää kuin lapsilleni. En ole se urhea äiti joka nauraa vaikka sydän mätänis.

 

Olen kyllä. Kuopuksella tosin on piilokarsastus ja keskimmäisellä hoidettu myöhäinen lonkkaluksaatio 6kk-9kk iässä. Nuokin jo aiheuttaneet ihan riittämiin huolta ja stressiä niin todellakin iloitsen ja osaan iloita terveistä lapsista ja siitä, että meillä harvemmin sairastellaan edes mitään flunssaa.

 

Voimia kovasti teille kaikille sairaiden lasten vanhemmille. Meidän esikoisella oli suulakihalkio ja siinä vielä jälkitilana mm. puhehäiriöitä, mutta silti miellän lapseni aivan terveeksi. Tuo kun on leikkauksilla ja puheterapialla melkein kokonaan hoidettavissa. Olen todella kiitollinen terveistä lapsistani.

 

ai silmälasitkin on sairaus? sori en oikeen sitä sairaudeks miellä.itellä yks autisti/kehitys vammanen yks astmaatikko ja kolmas toden näkönen autisti vielä ei ole varmuutta. mutta tsemiä kuitenkin kyllä noista selviää. eteenpäin sano mummo lumessa.

 

[QUOTE="vieras";22350136]Maku meni nimestä.[/QUOTE]

näinpä :/

ja mä sain vahvat silmälasit lapsena enkä kokenut olevani sairas. lapseni saa aika varmasti myös.
ihan terveiltä sunkin lapset kuulostaa. nuorimmalla ilmeisesti jotain ongelmaa joka on hoidettavissa.
luulin tätä syöpäsairaan tms lapsen äidin aloitukseksi..

 

Meillä on ollut vakavasti sairas lapsi, että tiedän kyllä mitä se on. Ja erityisen kiitollinen sellaisen koettelemuksen jälkeen on terveistä lapsista, se on totta!

Kovasti voimia sulle! Ja voi, kun lasten kiusaaminen saataisiin kuriin! Monella on ongelmia pienellä paikkakunnalla saada lapsille apua. Se on tosi kurjaa... Ei ne sitten neuronpolin kautta laittaisi jotain lähetettä terapiaan? Meillä pojalla silloin kaikki tapahtui sairaalan kautta.

 

Täälläkin oli kuntouttavat pk-paikat täynnä. Pyytelivät kovasti anteeksi ja loivat paikan. Mutta se on se diagnoosi, se diagnoosi.

Hammasraudat ja silmälasit tuntuvat varmaankin vammauttavilta juuri koulukiusaamisen vuoksi. Käske opettajan selittää näiden merkitys muille oppilaille, että ne ovat tarpeen, että monet heistäkin saavat ne vielä, ettei heikko näkö ole merkki huonommasta ihmisestä - heikko käytös sen sijaan voipi olla.

 

Käytiin neurologilla ja neljää eri diagnoosiepäilyä lääkäri antoi meidän 5v. pojalle. Antaisin mitä vaan että poika tulis terveksi. Lisäksi kahdella muulla lapsellani paha änkytys, silmälasit, hammasraudat, koulukiusaamista...

Tuttu tunne. Meidän toisella lapsella neurologisia ongelmia ja melkein pahempaa se, että ne eivät näy ulospäin muuten kuin yleisenä kömpelyytenä, hitautena jne. Lisäksi pahoja korvaongelmia, allergioita, astmaa.... Toisella myös paljon "vaivoja", joten aika työllistetty meidän perhe on näiden sairauksien takia Rakkaita ovat silti meille ja monesti tulee mietittyä että vieläkin pahempaa voisi olla: lapsi voisi istua pyörätuolissa puhumattomana ja täysin autettavana...

 

Jaksuja teille.
Ja kyllä olen ikionnellinen terveestä lapsestani,itse kun sairastaa kovia kipuja päivittäin olis kova paikka hoitaa sairasta lasta lisäksi.

 

meillä esikoisella (nyt 6v) oli pienenä vaikea ruoka-allergia(söi vain 2 ruoka-ainetta),2v puhkes astma,4vuotiaana sai rillit, nyt ollaan juostu psykologilla ja toimintaterapeutilla hahmotushäiriöiden takia. Keskimmäisellä on niinikään ruoka-allergia ja infektioastma. Kuopus kärsii toistuvista korvatulehduksista.En oo ikinä aatellu et mun pitäis olla katkera niille joiden lapsilla ei oo mitään.

 

Toimintaterapiaa tarvitsisi, mutta terveyskeskuksen maksusitoomusta ei kuule eikä näy. Soitin johtavalle lääkärillekin jo mutta hän tokaisi että hän määrää kuka saa ja kuka ei. Päiväkotiakin tarvitsisi kuntouttavassa tarkoituksessa mutta paikat kuulemma täynnä.

Kuules.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat säälin haun.

Johtavaa lääkäriä on ylempänä vaikka ketä.Ja päiväkotipaikka järjestyy kun tarpeeksi korkealle valitat.
Pidä pääsi sillä olet ainoa joka huolehtii lapsesi tarpeista.
Laita lääkäri lyttyyn ja vetoa korkeimpiin tahoihin aina joku löytyy jopa presidentillä on joku muu ylempänä.

 

Meidän katraassa on silmälaseja, adhd:tä, määrittelemätäntä opiimisvaikeutta ja kehitys viivettä, ja kohta ne hammasraudatkin. Silti mä koen että mulla on terveet lapset, heillä on vain erilaisia " luonteenpiirteitä". Ja toki olen onnellinen heistä.

 

kuulepas, terveys on suhteellinen käsite. terve on vain sellainen jota ei ole vielä tarpeeksi tutkittu.

adhd:t ym. voi olla paljon enemmän sellaisella, jolla ei virallista diagnoosia ole.

kehitysvammat ja syövät erikseen, mutta asia ei mene niin että toisessa päässä on terve ja toisessa sairas. jokaisella on jotain vaivaa. toiset käyvät helpommin lääkärissä kuin toiset.

 

jos lapsia teet otat sen riskin, etä eivät terveitä ole
nyt lopetat tuollaisen toisten syylllistämisen ja kasvat aikuiseksi ja potkaiset itseäsi ja kakrujasi persuuksille
en ole lukenut kui ap:n ekan viestin ett en edes tiedä mitä vaivoja kyseessä, mutta aloitus jo vaikuttaa täysin perseestä olevalta.

 

Minä osaan olla onnellinen terveen lapsen äitinä. Usein ajattelen kuinka onnekkaita olemme kun koko perhe ollaan terveitä.
4-vuotiaama lapsi sai silmälasit, mutta se ei olekaan sairaus. Kouluiässä niistäkin voidaan hyvällä tuurilla päästä eroon

 

Koulutoimen johtajaan yhteyttä jos ei kerran opettajat saa kiusaamista kuriin. sen jälkeen lääninhallitukseen. sen jälkeen voi alkaa syytettä nostamaan.
Johtavan lääkärin esimieheen yhteys ja sanot ettei tää voi näin mennä että siellä joku natsi katsoo että ei anneta kuntoutusta vaikka sairaala niin on määrännyt.
lasit, änkytys ja hammasraudat ei minusta mikään ole pahempi sairaus, mikään niistä ei aiheuta fiisistä kipua, eikä henkistäkään jos on hyvä itsetunto.
Siskollani oli nuo kaikki ja kun saatiin itsetunto kohdalleen niin loppui kiusaaminenkin.
Omilla tenavilla on astmasta allergioihin ja puhevikoihin ja yhden ruumiinosien surkastumiseen (nyt seurataan ettei muuta surkastu pois) enkä oikeastaan pidä noita edes sairaana.

 

jos lapsia teet otat sen riskin, etä eivät terveitä ole
nyt lopetat tuollaisen toisten syylllistämisen ja kasvat aikuiseksi ja potkaiset itseäsi ja kakrujasi persuuksille
en ole lukenut kui ap:n ekan viestin ett en edes tiedä mitä vaivoja kyseessä, mutta aloitus jo vaikuttaa täysin perseestä olevalta.

Toki näin, mutta ap:n kohdalla lienee ns. tuoreesta tapauksesta kysymys jolloin se kaikki ahdistus, pelko ja katkeruudentunteetkin on aivan normaaleita. Tavallaan jopa asioita jotka on hyvä käydä läpi eikä pelkästään väkisin sulkea pois.

Tietty tuohon ei kannata myöskään jäädä loputtomiin märehtimään, sillä töitähän se vaan edellyttää että saa erityistarpeisten lasten asioita hoidettua eteenpäin. Ja tosissaan kannattaa myös huomata se ettei ne terveiden lasten äidit ole millään lailla syyllisiä vähemmän terveiden lasten ongelmiin, ymmärrystä ja tukea voi löytyä yllättävistäkin suunnista jos ei itse kulje laput silmillä...

 

Mulla on ollu hammasraudat, silmälasit on edelleenkin, olen autisti ja mulla on tarkkaavaisuushäiriöitä, sekä spastinen hemiplegia. En pidä itseäni sairaana. Ei välttämättä niin kamalaa ole.

 

Niin.... Näi n se kyllä mun mielestä kyllä tahtoo mennä, että niiden oikeasti terveiden lasten vanhemmat ovat TOKI iloisia että heillä lapset terveitä, mutta OIKEASTI eivät voi tietää ja TUNTEA millaista on olla ns. erityislapsen, kehitysvammaisen, tai muuten sairaan lapsen vanhempi!!
SE on ainaista huolta, stressiä, taistelua pvä. päivään.... Eikä joillakin se huoli lopu koskaan , vaikka lapset kasvaiseivat aikuisiksi. Ja joku nyt sanoo tässä kohtaa, että toki ns. terveiden lastenkin vanhemmat ovat lapsistaan huolissaan... NO TIETYSTI! Mutta EI samalla tavalla todellakaan kuin me joiden lapsella joku vamma tms.

Nim. adhd-lapsen jolla masennusta+ kaikkea muuta, "rillipäänäiti" ja allergikko+refluksilapsen ÄITI