Olkaa onnellisia te joilla terveet lapset!!! Perhana!!

Käytiin neurologilla ja neljää eri diagnoosiepäilyä lääkäri antoi meidän 5v. pojalle. Antaisin mitä vaan että poika tulis terveksi. Lisäksi kahdella muulla lapsellani paha änkytys, silmälasit, hammasraudat, koulukiusaamista...

 

:hug: . Mä oon kyllä sormeni aina ristinyt kun on tyttö terveenä pysynyt. Voimia sulle ja koko perheelle!

 

Silmälasit ja hammasraudat ei nyt ole mitään varsinaisia sairauksia, koulukiusaaminen on tietysti tosi kurjaa... Eikö siihen olla puututtu mitenkään? Onko änkytystä koetettu "hoitaa"?

Minkä diagnoosin antoivat pojallenne?

Koetahan jaksaa.

 

Oli miten oli, niin silmälaseja ja hammasrautoja en kyllä katso sairaudeksi. Tosi monilta lapsilta löytyvät joko jommat kummat tai molemmat.

 

Minä olen onnellinen niiden puolesta, joilla on terveet lapset. Tosin silmälaseja tai hammasrautoja en osaa pitää sairautena tms.

Jaksamista.

 

:hug:

 

Totta ettei silmälasit ja hammasraudat ole sairaus mutta yritäpä se saada koulukavereiden päähän. Nuorimmalla epäilys ADD, dyspraksia, aistiyliherkkyys... Jotenkin voimat vähissä.

 

Hammasraudat,silmälasit ja koulukiusaaminen ei oo sairauksia,vaikkakin kiusaaminen on ikävä juttu.
Änkytystä kait voi jotenkin "hoitaa".

Maku meni nimestä.

 

:hug: Millaisista diagnoseista on kyse? Älä vastaa, jos olen liian utelias.
Omat lapseni ovat perusterveitä, ja toistaiseksi hammasraudattomia ja silmälasittomia ( anteeksi:ashamed:
oli pakko kuittailla) ja olen onnellinen siitä, että he ovat terveitä. Joskin jokaisella heistä on kuitenkin omat pulmansa, jotka tuovat arkeen omat haasteensa.

 

Olenkin todella onnellinen ja helpottunut ja toivon että näin on jatkossakin. voimia sinulle!

 

Kaikkeni tein jo raskausaikana ettei lapsille mitään tulisi. En ottanu mitään riskejä. Ja nyt jokaisella "jotakin". Maailman ihanimmat lapset minulla kuitenkin!!

 

niin ja minusta terveiden lasten vanhempien ei ole mahdollistakaan ymmärtää..

meillä ainoa täysin terve lapsi on se jota ei ole rokotettu ollenkaan.

 

Kuten edelliset, silmälasit, hammasraudat tai kiusatuksi joutuminen eivät ole sairauksia. En pidä itseänikään sairaana vaikka olen puolisokea ilman rillejä.

Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen terveistä lapsistani. Mitä nyt vähän allergioita ja astma toisella, ei luojan kiitos mitään sen vakavampaa. Olen hyvin pahoillani että teillä on asiat huonommin.

 

Totta ettei silmälasit ja hammasraudat ole sairaus mutta yritäpä se saada koulukavereiden päähän. Nuorimmalla epäilys ADD, dyspraksia, aistiyliherkkyys... Jotenkin voimat vähissä.

Voimia toivon nyt, varmasti väsyttää, ymmärrän sen. Onko mahdollista, että diagnoosi olisi arkea helpottava asia, kun oppii ymmärtämään sen luonteen ja vaikutuksen? Ja ehkä on jos jossain olisi tukiryhmiä, että voisi saada vertaistukea jakamaan näitä asioita? Onko siihen kiusaamiseen puututtu mitenkään koulun osalta? Anteeksi nämä monet kysymykset. Niihin voi jättää vastaamattakin. Toivotan oikeasti paljon voimia. Paljon käyt varmasti lävitse ilman diagnoosejakin :hug:

 

Kaikkeni tein jo raskausaikana ettei lapsille mitään tulisi. En ottanu mitään riskejä. Ja nyt jokaisella "jotakin". Maailman ihanimmat lapset minulla kuitenkin!!

Nuo on kuule sellaisia asioita, että ei niistä voi itse päättää, vaikka tietty jokainen toivoo, että lapsi olisi mahdollisimman terve kaikin puolin, lasta ei kiusattaisi yms. Mutta vaikka tämän kaikki tiedämmekin, on se niinkin, että esim. omien lasten joutuminen koulukiusaamisen kohteeksi voi olla äärimmäisen rankkaa myös vanhemmille, ja aiheuttaa hirveän pahaa oloa.

Silmälasit on ihan normaali asia, että ei siinä mitään, vaikka totta kai jokainen toivoisi, että oman lapsen silmät on terveet, eikä piilareita, silmälaseja tms. tarvittaisi.

Koulukiusaamisesta kysyisin sen verran, että onko kiusaamista jatkunut pitkään ja onko asialle koitettu tehdä jotain? Koulukiusatut lapset ovat sydäntäni lähellä, ehkä siksi, kun itsekin olen entinen koulukiusattu.

 

Käytiin neurologilla ja neljää eri diagnoosiepäilyä lääkäri antoi meidän 5v. pojalle. Antaisin mitä vaan että poika tulis terveksi. Lisäksi kahdella muulla lapsellani paha änkytys, silmälasit, hammasraudat, koulukiusaamista...

Kyllä minä olen onnellinen sekä kahdesta "terveestä" lapsestani että kahdesta neurologisesta oireyhtymästä kärsivästä lapsestani. Vaikka eivät koskaan "parane" niin ainakin toinen heistä pystyy aikuisena itsenäiseen asumiseen eikä oireyhtymiin kuole;luojan kiitos.
Tottakai saa surra lapsensa vammaisuutta mutta sen jälkeen kannattaa taas keskittyä sen lapsen hyviin ja ihaniin puoliin =)

 

Kiitos teille!
Asutaan pienellä paikkakunnalla jossa ei paljoa vertaistukea. Koulussa lapsemme ainoita joilla silmälasit, raudat eikä kukaan muu änkytä. Ensi vuonna nuorinkin aloitta esikoulun tässä samaisessa kyläkoulussa eikä kuulemma tule pärjäämään ilman avustajaa. Yksi kiusaamisen aihe varmaan sekin. Opettajat aika avuttomia tämän kiusaamisasian suhteen.

 

Voimia! Mieheni siskon lapsella nyt 5-v, on jokin sairaus ja jos jonkinlaista diagnoosi annettu ja sitten taas peruttu. Tosi hankalaa ku ei oikein tiedä kuinka aloittaisi auttamisen, kun daignoosi ei täysin selvillä.

Tuon vuoksi en uskalla enää saada lapsia, kun 3 todella tervettä lasta.

 

Onko lapsellesi ehdotettu / tarjottu mitään tukitoimia, joista voisi olla apua. Toimintaterapiaa? Sensorisen integration terapiaa tms.

 

Jos kiusaamista ei saada kuriin, niin yksi mahdollisuus on haastaa koulu oikeuteen. Ihan oikeasti. Pitäähän lapsen saada käydä koulua rauhassa! Riippumatta hammasraudoista, silmälaseista tai änkyttämisestä. Ne kun on kaikki asioita, joille ei voi mitään.

 

Joskus se äitinä oleminen on se kaikkein raskain tehtävä täällä maanpäällä.

 

Ensinnäkin voimia raskaaseen tilanteeseesi.

En tiedä voiko koskaan täysin ymmärtää toisen tilannetta jos ei ole samaa läpikäynyt, mutta uskon että monikin terveen lapsen vanhempi osaa olla kiitollinen tilanteestaan. Vaikka omat lapset täysin terveitä olekaan niin hengissä ja hyvissä voinnein silti kumpikin. Vaikka en ole koskaan joutunut lastani hautaamaan niin kuin pari kavriani, uskon että osaan silti arvostaa ja olla kiitollinen siitä että olen tuolta kohtalolta välttynyt.

Toivottavasti teillä pian tilanne alkaa selvitä ja lapset saavat tarvitsemaansa apua. Vaikka elämä on välillä kivikkoisempaakin, on siinä silti ne valopuolensa.

 

Onko lapsellesi ehdotettu / tarjottu mitään tukitoimia, joista voisi olla apua. Toimintaterapiaa? Sensorisen integration terapiaa tms.

Toimintaterapiaa tarvitsisi, mutta terveyskeskuksen maksusitoomusta ei kuule eikä näy. Soitin johtavalle lääkärillekin jo mutta hän tokaisi että hän määrää kuka saa ja kuka ei. Päiväkotiakin tarvitsisi kuntouttavassa tarkoituksessa mutta paikat kuulemma täynnä.

 

:hug: Halaus täältä. En osaa muuta sanoa, kuin että huoli lapsesta on kova ja kaikenkattava, jos joku on vinossa. Sulla on varmasti aivan kamala huoli sun lapsesta.

 

Toimintaterapiaa tarvitsisi, mutta terveyskeskuksen maksusitoomusta ei kuule eikä näy. Soitin johtavalle lääkärillekin jo mutta hän tokaisi että hän määrää kuka saa ja kuka ei. Päiväkotiakin tarvitsisi kuntouttavassa tarkoituksessa mutta paikat kuulemma täynnä.

: /