Olkaa onnellisia, suomalaiset äidit!

[Wide]

Suomen sosiaaliturva on huono, samalla tasolla Italian ja Brittejen kanssa.
YH-äiti saa Tanskassa sekä Ruotsissa puolet enemmän rahaa kuin Suomessa.
Olikohan kuukausi kaksi sitten lehdessä juttua!

 

[Kiekuva Kinkku]

Ainakin tällä palstalla tuntuvat äitikät valittavan harva se päivä, kuinka kotihoidontuki on pieni, äitiysraha samoin (???), lapsilisä myös ja toimeentulotukeakin saa niin ja niin vähän, tai mikä kamalinta, ei ollenkaan . Ja entäs sitten päivähoitomaksut, taas menivät ryökäleet niitäkin nostamaan. Kyllä se on niin, että jokaisella on vastuu itsestään ja lapsistaan, ja rahaahan saa työtä tekemällä. Ja kun on tehnyt työtä ja saanut siitä vieläpä palkkaa, äitiysrahakin on ihan hyvän kokoinen. Ja mitä lasten hoitoon tulee, niin päivähoitomaksuthan ovat Suomessa naurettavan pienet, kun yhteiskunta niistäkin sen suurimman osuuden maksaa. Eli kyllä, Suomessa ON hyvä, ehkä liiankin hyvä sosiaaliturva.

 

[Madicken04]

Saa valita jos on vara siihen. Ensin kituutat vanhenmpainrahalla ja sitten vielä surkeammalla kotihoidontuella...yritän minäkin pääkuumana keksiä mistä vielä nipistää ettei tarvi laittaa pientä hoitoon nyt kun loppui vanhempainvapaa. On tosi hyvin nää perheiden tuet.....

Täällä Ruotsissa ei ole kotihoidontukea ollenkaan. Taloudellisesti on siis mahdollisuus pärjätä jotenkuten vain sen äitiysloman ajan, sen jälkeen oletkin pennitön. Ellet sitten jätä lastasi 1-vuotiaana päiväkotiin ja lähde ansiotyöhön. Vaikka se kotihoidontuki ei välttämättä päätä huimaa suuruudellaan, se on hurjan iso asia kuitenkin, usko pois! Jo se tieto, että tämä yhteiskunta kannustaa kotiäitiyteenkin, se tieto jo on iso asia.
Ehkä olette tottuneet siellä liian hyvälle? =)

Jännäö miten erilaisia kokemuksia löytyy. =) Itse olen taas Ruotsin systeemiin tyytyväisempi mitä Suomen.

En usko että kenenkään on täällä pakko viedä 1-vuotiasta hoitoon jos on valmis tinkimään taloudesta senkin verran mitä suomalainen kht edellyttää. Meillä, niin kuin valtaosassa tuntemistamme perheistä, lapset aloittivat päivähoidon 1,5v iässä (esikoinen vasta myöhemmin) eikä tuo edellyttänyt mitään kiristelyä taloudessa. Meilläkin kuopus nyt 2v ja vanhempainpäiviä yhä runsaasti jäljellä molemmista lapsista. Niiden avulla olen tehnyt töitä 75% työajalla viimeisen vuoden, mistä mies ensimmäisen puoli vuotta oli kotona ennen opiskelujen alkua.

Muuten tuosta joustosta, meilläkin kesä järjestettiin niin että mies oli 50% vanhempainvapaalla kesäkuun eli lapset 2pv/vko hoidossa, minä heinäkuun vanhempainrahalla ja nyt elokuun kesälomalla, joten saatiin lapsille järjestettyä pitkä ja rento kesä. Nyt syksyllä taas jatketaan opiskelijan ja osapäiväsairaanhoitajan tuloilla ja hyvin pärjätään. Lapsilla hoitoajat pysyy lyhyina ja vapaapäiviä löytyy joka viikolle.

Muuten, eikös tuo kht-systeemi ala täälläkin pyöriä nyt syksystä? ts 3000kr/kk/kotona hoidettava alle 3v lapsi, 1500kr/kk/osapäivähoidossa oleva lapsi.

 

[Kimppa]

Kuten ap kertoi, Ruotsisssa kannustetaan voimakkaasti töihinpaluuseen. Sitten taas monessa muussa Euroopan maassa jos haluaa lapsia, on käytännössä edessä "pakkokotiäitiys" vuosikausiksi. Siksi esim Saksassa vapaaehtoisesti lapsettomien määrä on voimakkaassa kasvussa, koska nainen käytännössä joutuu luopumaan kaikesta "muusta elämästään" (kuten työ ja itsensä kehittäminen työssä) jos haluaa lapsia. Se on aika rankka valinta, jos sen joutuu tekemään "pakon" edessä. Tällainen myös lisää miehen ja naisen välistä epätasa-arvoa.

Monissa maissa päivähoito on ihan mielettömän kallista ainakin kunnon hoitopaikoissa (esim Britit), että se ei käytännössä ole vaihtoehto jos on useampi lapsi. Ennemmin palkataan vaikka au pair kotiin äidin tueksi.

Toisaalta monissa muissa maissa on perheverotus (ja naiselta kertyy eläkettä kotonaoloajalta) ja miehillä paremmat palkat, joka myös kannustaa kotiäitiyteen. Koko yhteiskunnassa on oletus että perhe tulee yhdellä palkalla toimeen (esim Saksa).

Suomessa on aika pitkälti on oletus, että molemmat käyvät töissä (etenkin kun lapset yli 3v). Toki jotkut pystyvät (ja haluavat) jäädä kotiin sen jälkeenkin, mutta joutuu yleensä tinkimään elintasostaan aika paljon ellei mies ole erityisen hyvätuloinen. Tai jos tinkii kaikesta "ylimääräisestä", voi kyllä tuillakin tulla toimeen.

Kyllä ihmeen moni Suomessa kuitenkin pitää lapset kotona 3-vuotiaaksi (oliko se nyt 60% lapsista), että kyllä ne tuet näköjään aika pitkälle riittää.. Tärkeintä on, että on mahdollisuus valita! Ja Suomessa hyvin pitkälti onneksi on.

 

[Wide]

Suomi jää alle keskitason sosiaaliturvassa.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomen+sosiaaliturva+j%C3%A4%C3%A4nyt+alle+EUn+keskitason/1135236054426

 

[Madicken04]

Ja yksi juttu, jolla ehkä suomalaisten mielestä ei ole niin merkitystä, on nuo lasten hoitopäivien pituudet. Kun täällä aina puhutaan vain hoidon aloitusiästä, niin mielestäni voistaiisin miettiä myös sitä kuinka pitkää päivää lapset tekevät päiväkodissa.

En tunne suomesta montaakaan perhettä jossa vanhemmat tekisivät töitä osa-aikaisina ja täällä taas on täysin päinvastoin. Kun oiein mietin, en muita yhtään perhettä jossa molemmat vanhemmat tekisivät 100% työaikaa, tai juu -tekee yksi yksinhuoltajaäiti. Mutta siis tässä lähipiirissä käytäntönä on että ainakin toinen vanhemmista lapsen lähtiessä hoitoon laskee työaikaansa turvaten näin lapsille lyhyemmät hoitopäivät.

En ole tilastoa tehnyt, mutta kun noita esikoisen ryhmän (3-5v) hoitoaikoja katselee niin kyllä monilla lapsilla osuu vapaapäiviä viikolle ja paljon on näitä 6h hoitoaikoja ihan työssäkäyvien vanhempien lapsilla.

 

[jaa]

Periaatteessahan täällä voi valita. Mutta huonon äidin leiman saa otsaansa tasan sinä päivänä, kun vie alle 3-vuotiaan lapsen hoitoon. Ainakin täällä palstalla.

Musta taas tuntuu että asia on toisinpäin. Jos tosiaankin näkee tärkeänä olla kotona, kunnes lapsi on 3-vuotias, pidetään lasikana, mukavuudenhaluisena, itsekkäänä, ehkä tyhmänäkin ja vähintäänkin provosoivana ja syyttelevänä.... huoh.

 

[sockervadd]

Valittajia löytyy näemmä aina. Kyllä se kuulkaa niin on, että niillä tuilla pärjää, jos haluaa. Se kyllä vaatii sen, että tekee kotiruokaa ja miettii minne ne roposet työntää. Käyttää luonno antimia enempi kuin heseä ja rossoa. (lollo rosso on kyllä hyvää...)

RAHA pyörittää maailmaa, mutta se ei ole se autuus ja onni. Onni tulee jostain ihan muualta.

Ja tosiaan, voi tinkiä, ei ole pakko ostaa aina niitä uusia lastenvaatteita, uusia V*tun kalliita kärryjä joka penskalle jne......Turha oikeasti täällä Suomessa kenenkään valittaa. Raha riittää, jos sen haluaa riittävän.

Ja jos ei riitä, vika on omassa kuluttamisessa. Nyt ei kun kaikki sitten alennusrekeille, jos saisi vähän rahaa tänäänkin menemään johonkin turhaan.

peesi tähän.

 

[Kimppa]

Ja yksi juttu, jolla ehkä suomalaisten mielestä ei ole niin merkitystä, on nuo lasten hoitopäivien pituudet. Kun täällä aina puhutaan vain hoidon aloitusiästä, niin mielestäni voistaiisin miettiä myös sitä kuinka pitkää päivää lapset tekevät päiväkodissa.

En tunne suomesta montaakaan perhettä jossa vanhemmat tekisivät töitä osa-aikaisina ja täällä taas on täysin päinvastoin. Kun oiein mietin, en muita yhtään perhettä jossa molemmat vanhemmat tekisivät 100% työaikaa, tai juu -tekee yksi yksinhuoltajaäiti. Mutta siis tässä lähipiirissä käytäntönä on että ainakin toinen vanhemmista lapsen lähtiessä hoitoon laskee työaikaansa turvaten näin lapsille lyhyemmät hoitopäivät.

En ole tilastoa tehnyt, mutta kun noita esikoisen ryhmän (3-5v) hoitoaikoja katselee niin kyllä monilla lapsilla osuu vapaapäiviä viikolle ja paljon on näitä 6h hoitoaikoja ihan työssäkäyvien vanhempien lapsilla.

Hyvä pointti!!! Tätä mäkin haluaisin korostaa. Ymmärtääkseni myös esim. Ruotisssa monenlaiset joustavat systeemit ovat helpommin toteutettavissa kuin täällä työn je perheen yhdistämiseksi. Osa-aikaiset työt, joustavat hoitoajat jne.

Suomessa vain osa-aikatyön tekeminen ei ymmärtääkseni ole kovinkaan järkevää esim. verotuksellisista syistä. Menettää myös helposti jotain tukia yms, jos tekee vähänkin töitä. Tähän pitäisi tulla muutos, että vähäisenkin työn tekeminen olisi aina kannattavampaa kuin kotonaolo. Tällöin monet saisivat yhdistettyä sen, että haluaa olla paljon lasten kanssa JA ansaita vähän paremmin kuin miten tuilla pärjää.

Musta olisi hyvin tärkeää tehdä kaikkensa, jotta lapsen hoitopäivät pysyisivät kohtalaisen pituisena. Tähän Suomessa kannustaa esim. osittainen hoitovapaa jota hyvin vähän käytetään. Monilla tuntuu olevan se mentaliteetti, että sitten kun kerran se lapsi hoitoon viedään, niin olkoon siellä sitten "koko rahan edestä".

Musta on aika hurjan kuuloista, jos vanhemmat eivät ehdi olemaan pienten lastensa kanssa kuin 2 tuntia päivässä!

Koko keskustelu on aina kovin mustavalkoista, kun musta tärkeintä olisi tukea työn ja perheen yhteensovittamista. On muitakin vaihtoehtoja (ja pitäisi olla vielä lisääkin) kuin että ÄITI jää kotiin vuosikausiksi kotiäidiksi TAI, että lapsi on hoidossa 10h päivässä pienestä pitäen.

 

[sockervadd]

Ja yksi juttu, jolla ehkä suomalaisten mielestä ei ole niin merkitystä, on nuo lasten hoitopäivien pituudet. Kun täällä aina puhutaan vain hoidon aloitusiästä, niin mielestäni voistaiisin miettiä myös sitä kuinka pitkää päivää lapset tekevät päiväkodissa.

En tunne suomesta montaakaan perhettä jossa vanhemmat tekisivät töitä osa-aikaisina ja täällä taas on täysin päinvastoin. Kun oiein mietin, en muita yhtään perhettä jossa molemmat vanhemmat tekisivät 100% työaikaa, tai juu -tekee yksi yksinhuoltajaäiti. Mutta siis tässä lähipiirissä käytäntönä on että ainakin toinen vanhemmista lapsen lähtiessä hoitoon laskee työaikaansa turvaten näin lapsille lyhyemmät hoitopäivät.

En ole tilastoa tehnyt, mutta kun noita esikoisen ryhmän (3-5v) hoitoaikoja katselee niin kyllä monilla lapsilla osuu vapaapäiviä viikolle ja paljon on näitä 6h hoitoaikoja ihan työssäkäyvien vanhempien lapsilla.

Hyvä pointti!!! Tätä mäkin haluaisin korostaa. Ymmärtääkseni myös esim. Ruotisssa monenlaiset joustavat systeemit ovat helpommin toteutettavissa kuin täällä työn je perheen yhdistämiseksi. Osa-aikaiset työt, joustavat hoitoajat jne.

Suomessa vain osa-aikatyön tekeminen ei ymmärtääkseni ole kovinkaan järkevää esim. verotuksellisista syistä. Menettää myös helposti jotain tukia yms, jos tekee vähänkin töitä. Tähän pitäisi tulla muutos, että vähäisenkin työn tekeminen olisi aina kannattavampaa kuin kotonaolo. Tällöin monet saisivat yhdistettyä sen, että haluaa olla paljon lasten kanssa JA ansaita vähän paremmin kuin miten tuilla pärjää.

Musta olisi hyvin tärkeää tehdä kaikkensa, jotta lapsen hoitopäivät pysyisivät kohtalaisen pituisena. Tähän Suomessa kannustaa esim. osittainen hoitovapaa jota hyvin vähän käytetään. Monilla tuntuu olevan se mentaliteetti, että sitten kun kerran se lapsi hoitoon viedään, niin olkoon siellä sitten "koko rahan edestä".

Musta on aika hurjan kuuloista, jos vanhemmat eivät ehdi olemaan pienten lastensa kanssa kuin 2 tuntia päivässä!

Koko keskustelu on aina kovin mustavalkoista, kun musta tärkeintä olisi tukea työn ja perheen yhteensovittamista. On muitakin vaihtoehtoja (ja pitäisi olla vielä lisääkin) kuin että ÄITI jää kotiin vuosikausiksi kotiäidiksi TAI, että lapsi on hoidossa 10h päivässä pienestä pitäen.

Molemmilla on pointtia! Jos hoitoon viedään (ymmärrän kyllä sen monesta syystä) niin ehdottomasti pitäis miettiä kuinka monta päivää viikossa ja montako tuntia per päivä. Tuntui niin surulliselta kerran hoitaa 9kk vauvaa 10h päivässä viitenä päivänä viikossa.

 

[Kimppa]

Ruotsissa taitaa myös se olla paremmin, että isät ovat ymmärtäneet tärkeän roolinsa lasten hoidossa ja kasvattamisessa. Sitä kai myös tuetaan yhteiskunnan taholta Suomea enemmän. Suomessa tämä lapset hoitoon vai ei on edelleen melkein yksinomaan "naisasia", josta naiset keskenään tappelevat

Onkohan sitten ihan sota-ajoista perua, että vasta nykysukupolvien miehet ovat alkaneet olla oikeasti isiä ja ottaa jotain roolia kotonakin.. Toki vaihtelee perheittäin tosi paljon, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Naistenkin asenteilla on siinä oma osuutensa, miten hyvin se "isäksi tuleminen" onnistuu.

 

[Madicken04]

Ruotsissa taitaa myös se olla paremmin, että isät ovat ymmärtäneet tärkeän roolinsa lasten hoidossa ja kasvattamisessa. Sitä kai myös tuetaan yhteiskunnan taholta Suomea enemmän. Suomessa tämä lapset hoitoon vai ei on edelleen melkein yksinomaan "naisasia", josta naiset keskenään tappelevat

Onkohan sitten ihan sota-ajoista perua, että vasta nykysukupolvien miehet ovat alkaneet olla oikeasti isiä ja ottaa jotain roolia kotonakin.. Toki vaihtelee perheittäin tosi paljon, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Naistenkin asenteilla on siinä oma osuutensa, miten hyvin se "isäksi tuleminen" onnistuu.

En tiedä tuetaanko sitä niin kovasti. tai siis kyllähän noita vanhempainrahojen tulokattoja nostettiin joku vuosi sitten juuri siksi että saataisiin houkuteltua isiä jäämään kotiin. Meillä tuo kyllä nosti minun vanhempainpäivärahaani mutta ei miehen, eli toimi päinvastoin.

Tietyt alat (miesvaltaiset) saattavat myös maksaa korkeampaa korvausta
esim. Kun normaalisti vanhempainpäiväraha on 80% palkasta niin heillä se voi olla 90%. Suunnitteilla kai on jotain etuuksia niille jotka jakavat vanhempainpäivät 50-50, en niitä tunne tarkempaa. ja tietty työnantajien suhtautumisella on merkitystä. Kun on tapana että miehet ovat kotona vähintään sen 2-6kk, niin ei ole mikään kynnys mennä ilmoittamaan pomolle että aikoo nyt jäädä lapsen kanssa kotiin. =) Samoin miestenkesken ei ihmetellä koti-isyyttä vaan pidetään sitä lähinnä miehekkäänä. Tuntuu että miehiin jotka eivät jää lapsen kanssa kotiin edes tuoksi muutamaksi kuukaudeksi suhtaudutaan lähinnä kuin niihin isiin jotka eivät tänäpäivänä tule mukaan synnytykseen. Ainakin saa selitellä miksi ei halunnut/pystynyt pitämään isyyskuukausia.

Asenteillakin siten merkitystä.

 

[Vihainen]

Yhtä rasismikeskustelua just lukeneena voisin tähän sanoa, että jokainen hankkii just niin monta lasta kuin on varaa ja hoitaa niitä just niin pitkään kotona kuin on varaa. Jos ei ole varaa, voi katsoa peiliin ja miettiä, että tää on sitä luonnon karsintaa. Kaikki valtion tuet vaan pois, niin jopa alkaisi itku ja parku, että miks ihmeessä valtio ja kunta ja kela ei anna rahaa!

 

[vieras]

mä olin kotona lasten kanssa 10 vuotta, melkein päivälleen.enkä ole katunut sitä. mutta se oli meidän valinta ja meillä oli siihen mahdollisuus miehen vakituisen työn vuoksi. karsittiin kuitenkin kaikki turha pois; pääasia että lapsille riitti ruokaa ja vaatteita.lapset ja ja heidän hyvinvointinsa oli meille silloin ja on vieläkin kaiken a ja o. itse olen valmis olemaan vähemmällä että lapset saavat sen mitä tarvitsevat -mikä ei tarkoita sitä että saisivat vieläkään kaiken haluamansa.
perheen hyvinvointi on tärkeintä ollut meille aina; tämä on ollut meidän tapamme se taata, jollekin muulle sitä hyvinvoointia on eri asiat kuin meille, enkä heitä siitä syyllistä millään tapaa. ymmärrän että on lähdettävä töihin vaikka lapset ovat pieniä, jos on isot asunto- ja opintovelat maksettavana. siitäkin huolimatta elämä on valintoja; ei aina tarvitse itsellä saati lapsilla olla ihan sitä uusinta muotia vaatteissa, tai uusinta uutta tietotekniikkaa, tai kalustustusta.meillä on panostettu tähän kaikkeen ulkoiseen sitä mukaa kuin on ollut vara, säästetty ja mietitty aina mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ei. mutta niin kuin sanoin tämä on ollut vain meidän tapa ja valinta; jokainen tekee tavallaan ja tekee omat valintansa, ei ole mun asia niitä arvostella.
*sateenvarjo auki kaiken varalta*

 

[sama]

mä olin kotona lasten kanssa 10 vuotta, melkein päivälleen.enkä ole katunut sitä. mutta se oli meidän valinta ja meillä oli siihen mahdollisuus miehen vakituisen työn vuoksi. karsittiin kuitenkin kaikki turha pois; pääasia että lapsille riitti ruokaa ja vaatteita.lapset ja ja heidän hyvinvointinsa oli meille silloin ja on vieläkin kaiken a ja o. itse olen valmis olemaan vähemmällä että lapset saavat sen mitä tarvitsevat -mikä ei tarkoita sitä että saisivat vieläkään kaiken haluamansa.
perheen hyvinvointi on tärkeintä ollut meille aina; tämä on ollut meidän tapamme se taata, jollekin muulle sitä hyvinvoointia on eri asiat kuin meille, enkä heitä siitä syyllistä millään tapaa. ymmärrän että on lähdettävä töihin vaikka lapset ovat pieniä, jos on isot asunto- ja opintovelat maksettavana. siitäkin huolimatta elämä on valintoja; ei aina tarvitse itsellä saati lapsilla olla ihan sitä uusinta muotia vaatteissa, tai uusinta uutta tietotekniikkaa, tai kalustustusta.meillä on panostettu tähän kaikkeen ulkoiseen sitä mukaa kuin on ollut vara, säästetty ja mietitty aina mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ei. mutta niin kuin sanoin tämä on ollut vain meidän tapa ja valinta; jokainen tekee tavallaan ja tekee omat valintansa, ei ole mun asia niitä arvostella.
*sateenvarjo auki kaiken varalta*

anteeksi kirjoitusvirheet, sormet menee nopeemmin kuin ajatus

 

[KullanMurutx4]

mä olin kotona lasten kanssa 10 vuotta, melkein päivälleen.enkä ole katunut sitä. mutta se oli meidän valinta ja meillä oli siihen mahdollisuus miehen vakituisen työn vuoksi. karsittiin kuitenkin kaikki turha pois; pääasia että lapsille riitti ruokaa ja vaatteita.lapset ja ja heidän hyvinvointinsa oli meille silloin ja on vieläkin kaiken a ja o. itse olen valmis olemaan vähemmällä että lapset saavat sen mitä tarvitsevat -mikä ei tarkoita sitä että saisivat vieläkään kaiken haluamansa.
perheen hyvinvointi on tärkeintä ollut meille aina; tämä on ollut meidän tapamme se taata, jollekin muulle sitä hyvinvoointia on eri asiat kuin meille, enkä heitä siitä syyllistä millään tapaa. ymmärrän että on lähdettävä töihin vaikka lapset ovat pieniä, jos on isot asunto- ja opintovelat maksettavana. siitäkin huolimatta elämä on valintoja; ei aina tarvitse itsellä saati lapsilla olla ihan sitä uusinta muotia vaatteissa, tai uusinta uutta tietotekniikkaa, tai kalustustusta.meillä on panostettu tähän kaikkeen ulkoiseen sitä mukaa kuin on ollut vara, säästetty ja mietitty aina mitä oikeasti tarvitaan ja mitä ei. mutta niin kuin sanoin tämä on ollut vain meidän tapa ja valinta; jokainen tekee tavallaan ja tekee omat valintansa, ei ole mun asia niitä arvostella.
*sateenvarjo auki kaiken varalta*

asiaa puhut

 

[vieras]

Vali vali vali...koskaan ei olla tyytyväisiä elämään,ei koskaan. rahaa rahaa ja rahaa vaan haalitaan ja sillä ostetaan "onnea" ! Kyllä tuo ap puhui aivan asiaa ja toivottavasti pääsette sieltä ruotsista pian pois!! se on ihan oma valinta jos pitää maksaa hirveitä asuntolainoja kk:ssa kun ne voi maksaa pienemmissäkin erissä sen muutaman vuoden mitä lasten kans kotona meinaa olla. mut ei kai nyt kun omat edut ja raha menee kaiken edelle! ei jakseta olla kotona niin laitetaan se vaan huonojen kotihoidontukien piikkiin! joo-o että säästäkää ja eläkää ihmisix niin kotonakin on mahdollista olla useampi vuos,sillnokun lapset on pieniä!!

ja viel sellanenki asia et täälä suomes tosiaan on asiat paremmin ku hyvin lapsiperheiden kannalta ja odottava äiti saa jo niin hyvää hoitoa alusta alkaen ettei sitä mones maas tosta noin vaan saa automaattisesti. ja äitiysavustus on tosi harvinainen juttu!

Tnnellinen 2lapsen kotiäiti,kolmas tulossa

 

[vieras]

Vali vali vali...koskaan ei olla tyytyväisiä elämään,ei koskaan. rahaa rahaa ja rahaa vaan haalitaan ja sillä ostetaan "onnea" ! Kyllä tuo ap puhui aivan asiaa ja toivottavasti pääsette sieltä ruotsista pian pois!! se on ihan oma valinta jos pitää maksaa hirveitä asuntolainoja kk:ssa kun ne voi maksaa pienemmissäkin erissä sen muutaman vuoden mitä lasten kans kotona meinaa olla. mut ei kai nyt kun omat edut ja raha menee kaiken edelle! ei jakseta olla kotona niin laitetaan se vaan huonojen kotihoidontukien piikkiin! joo-o että säästäkää ja eläkää ihmisix niin kotonakin on mahdollista olla useampi vuos,sillnokun lapset on pieniä!!

ja viel sellanenki asia et täälä suomes tosiaan on asiat paremmin ku hyvin lapsiperheiden kannalta ja odottava äiti saa jo niin hyvää hoitoa alusta alkaen ettei sitä mones maas tosta noin vaan saa automaattisesti. ja äitiysavustus on tosi harvinainen juttu!

Tnnellinen 2lapsen kotiäiti,kolmas tulossa

 

[Kowalski]

Ehkä tuo onkin vielä mahdollista yhden ja kahden lapsen kanssa...mutta jos haluaa enemmän lapsia? Täytyykö lapset jättää "hankkimatta" siksi, ettei yhteiskunta tue asiaa? Itse en anna ikinä noin ison asian, kuin lasten, mennä yhteiskunnan alapuolelle. En myöskään vaadi yltäkylläistä elämää, jokapäiväinen ruoka ja vaatetus riittää meille. Meillä ei olekaan rikkautta, mutta rakkautta senkin edestä.
Ja ehkä se pääpointti tässä on siinä, että kun tietää, ettei tämä yhteiskunta tue kotiäitiyttä, se heijastuu moneen asiaan ja se perusasenne perheitä kohtaan on negatiivinen ja se taas vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen.

Mun mielestä yhteiskunta, eli muut veronmaksajat, eivät ole velvollisia elättämään sinun (tai kenenkään muunkaan) suurperhettä. Perhesuunnittelussa pitäisi mun mielestä ottaa huomioon sekin, minkäkokoista perhettä on varaa elättää, eikä olettaa vaan että yhteiskunta kyllä tukee.

Ja miehen kotimaassa on kyllä enemmän suurperheitä, kuin kaksilapsisia perheitä. Mm. mun mieheni perheessä lapsia oli kahdeksan, äiti kotosalla ja isä teki töitä jolla elätti koko perheen.

 

[Kippuravarvas]

Periaatteessahan meillä on vapaus valita.
Käytännössä kuitenkin voi olla hieman hankalaa olla kotihoidontuella, kun asuntolainat yms painaa päälle...tai voihan sellaisenkin valinnan tehdä, että ei ota sitä asuntolainaa ennen lasten hankkimista, mutta tilanteet & mielipiteet muuttuu, ja kukapa sitä jo hankittua omistusasuntoa alkaa myymäänkään vain siksi, että saisi hoitaa lapsensa kotona kolmevuotiaaksi :xmas:

Pitää ostaa sellanen talo, mihin on varaa.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

ja Espanjassa me laitettiin lapset jo 3-vuotiaana kouluun. :/ Tosin tuossa iässä 'koulu' on vielä aika leikkikoulu-tyyppistä ja varsinainen alakoulu alkaa 6-vuotiaana kun täällä alkaa vasta eskari.

 

[suomalainen]

Missähän päin tämä ulkosuomalainen asuu ruotsissa? Et taida tietää mitkä tuet kuuluu ruotsissa ei niitä kukaan tuo, jos et tajua itse hakea. Suomen kodinhoidontuki on aika pieni. Ruoka on suomessa kallista ja kallistunut 10% vuodessa.
Kun muutin suomesta ruotsiin eka vuosi meni nauraessa että mikä pullamössö valtio tämä on.
Sanoit että olisit valmis myymään talosi että voisit hoitaa lapsia kotona. Tiedätkö minkalaiset vuokrat on suomessa? Vai missä aiot asua?

 

[Kowalski]

Periaatteessahan meillä on vapaus valita.
Käytännössä kuitenkin voi olla hieman hankalaa olla kotihoidontuella, kun asuntolainat yms painaa päälle...tai voihan sellaisenkin valinnan tehdä, että ei ota sitä asuntolainaa ennen lasten hankkimista, mutta tilanteet & mielipiteet muuttuu, ja kukapa sitä jo hankittua omistusasuntoa alkaa myymäänkään vain siksi, että saisi hoitaa lapsensa kotona kolmevuotiaaksi :xmas:

Pitää ostaa sellanen talo, mihin on varaa.

Niinpä. Ja muutenkin pitäisi elää varojensa mukaisesti. Kun on iso asuntolaina, autolainaa 1-2 autosta, osamaksuja kodinkonehankinnoista ja huonekaluista, niin ei ole ihme jos on pakko palata töihin heti äitiysloman jälkeen.
...sinänsä mulle on sama, miten kauan kukin hoitaa lapsiaan kotona, mutta siitä en tykkää että valitetaan sosiaalitukien pienuudesta, vaikka itse ollaan eletty yli varojen ja velkaa on vaikka kuinka.

 

[tervetuloa suomeen]

voittehan te muuttaa suomeen niitä töitä etsimään.
kyllä sitä hetken tulee toimeen työttömyysrahalla, asumistuella,kotihoidontuella ja tarvittaessa vielä toimeentulotuella.
Mitä odotatte?

 

[KolmeKertaa]

Suomessa, jos missä, on perheiden asiat hyvin.
Suomessa saa äiti aidosti valita kotiäitiyden ja työelämän väliltä -ja se, jos mikä on sivistysvaltion merkki.
Monesti kuulee puhuttavan, kuinka Ruotsia pidetään hyvin samantapaisena maana Suomen kanssa, mutta kyllä tässäkin asiassa on huomattava ero!
Ja eroja on monessa, monessa muussakin asiassa.
Olen asunut Suomessa lähes 20vuotta ja Ruotsissa lähes 10vuotta.
Ruotsin yhteiskunta ei kannusta kotiäitiyteen.
Täällä Ruotsissa voit valita joko ansiotyön tai ansiotyön, oli perhetilanteesi mikä tahansa. Lapsillekin annetaan kaksi vaihtoehtoa: päiväkoti tai päiväkoti. Näin se vaan menee.
En ole itse suostunut tähän systeemiin missään vaiheessa ja puhun edelleen kotiäitiyden puolesta, olenkin saanut tuntea nahoissani tämän sitten...en sano, että työelämä olisi äidille huono vaihtoehto, vaikka itse kannatankin enemmän kotiäitiyttä. KOROSTAN, että äidin tulisi saada aidosti valita työelämän ja kotiäitiyden väliltä, niinkuin Suomessa homma menee! Sitten oltaisiin oikeilla raiteilla.

Etsimme töitä kokoajan Suomesta ja heti kun mahdollisuus tulee, muutamme Suomeen. Ei meidän paikka ole täällä.
Minulle lasten hyvinvointi on kaiken a ja o ja tiedän, että meidän lapsillemme kotihoito on asia nro1. Jollain toisella on toisin, meillä näin. Siksi täytyykin muuttaa pois.

Teillä siellä Suomessa lapsiperheiden asiat on hurjan hienosti! =) Suomen arvo on valjennut minulle vasta viimevuosina.

Höpö höpö. Ruotsissa maksetaan huomattavasti joustavammin lapsen kotihoidosta korkeamman ja pidemmän vanhempainpäivärahan muodossa. Suomen kotihoidontuki-systeemi puuttuu, mutta vastaavalla summalla ei, Ruotsin isommissa kaupungissa ainakaan, tule toimeen. Ruotsin vastaus asiaan on:lapset hoidetaan fifty-fifty vanhempien kesken, ja osa-aikatyö on äitien keskuudessa erittäin yleistä. Se on mahdollista, koska tulosidonnaista vanhempainrahaa maksetaan jopa siihen saakka, kun lapsi menee kouluun.

Kotivanhemmuus ei siis ole vaihtoehto tavalla, kuten Suomessa on: olet joko kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella nälkäpalkalla, tai raadat pe**se ruvella 40 tuntia viikossa. Ruotsissa myös päivähoito on huomattavasti Suomea paremmalla tolalla, ryhmät ovat pienempiä, yksiköt pienempiä ja omahoitajajärjestelmä toimii. Suomessa tilanna päivähoidossa on katastrofi.