Olivatko omat vanhempasi aktiivisesti mukana sun koulunkäynnissä?

["Vilukissa"]

Kyllä mä voin ihan syvällä kiitollisuudella kertoa, että oma äitini oli todellakin kiinnostunut koulunkäynnistäni sekä siellä viihtymisestäni . Mahdollisuuksien mukaan osallistui vanhempien iltoihin, oli mukana kaikissa yhteisissä projekteissa... Mutta ennen kaikkea, vaikka vastuu koulunkäynnistä olikin minulla, niin hän myös halusi olla mukna elämässäni myös silläkin tasolla; kyseli päivittäin, miten koulupäivä meni, tapahtuiko jotain erikoista yms.... Ikuisesti olen kiitollinen hänen tuestaan <3.

 

[Madicken04]

Sen mitä tuolloin oli tapana (olen siis vm-77). Äiti kotiäitinä hoiti noita juttuja, isä oli mukana milloin töiltään kerkesi. Äiti siis kävi vanhempainilloissa ja kaikissa koulun juhlissa sekä myyjäisissä yms. Ei ollut niitä aktiivisimmin äänessä olevia vanhempia, mutta siis mukana kokoajan. Kyseli aina kotiin tullessa miten päivä oli mennyt ja huolehti että läksyt tuli tehdyksi, aamuisin usein muistutti että onhan kaikki kirjat ja tarvikkeet mukana. Samoin piti huolta että kaikki tarvittavat liikuntavälineet yms tuli hankittua. Jos oltiin koulusta menossa jonnekin mihin tarvittiin kyytejä niin isä oli aina valmiina noihin, vaihtoi vaikka työvuorojaan. Samoin hän oli yleensä mukana valvojana erilaisilla retkillä. Niin ja kun iso perhe oltiin (6 lasta) niin aina katsottiin että koululaisilla oli mahdollisuus saada rauhassa keskittyä läksyihin ja kokeisiin lukemisiin.

Mielestäni ihan sopivasti, siis oli mukana kaikessa missä piti muttei muuten ollut tunkemassa väkisin tilanteisiin mihin en häntä halunnut. Eikä siis kuitenkaan mitään ylimääräistä hössötystä vaan saatiin itsekin alkaa ottaa vastuuta omasta koulustamme, kukin taitojemme mukaan (ts. niitä sisaruksia jotka yrittivät luistaa kouluhommista valvottiin enemmän).

 

[Madicken04]

Lisätään vielä että tosissaan tuo äidin osallistuminen meni sen lapsen tarpeen mukaan. Itselleni koulutehtävät oli helppoja enkä niissä siis tarvinut apuja, mutta veljelläni oli alkuun vaikeaa ja hänenkanssaan äiti teki paljon töitä. Oli yhteydessä opettajaan ja sai lopulta järjestettyä veljen tutkimuksiin jossa selvisi että hänellä on mbd. Kun asiat eivät omalla koululla lähteneet sujumaan kaikista yrityksistä huolimatta ja tuli koulukiusaamistakin niin äiti sai vaihdettua veljen toiseen kouluun missä hän sai tarvitsemaansa tukea ja kaikki alkoi sujua paremmin. Tuon koulun toiminnassa äiti olikin enemmän mukana.

Ja siis vaikka lapsia oli paljon niin kaikille hankittiin syksyksi koulun alkua varten uudet reput ja tarvikkeet, uusia vaateita jne jotta koulunalku tuntui taas mukavalta. Kotiäitinä äiti oli tosissaan isompien lasten käytettävissä kaikki iltapäivät/illat eikä epäröinyt ottaa yhteyttä opettajaan jos joku asia jäi painamaan mieliämme.

Jälkeenpäin täytyy sanoa että olen tuosta kaikesta hänelle todella kiitollinen. :heart:

 

["Helmi S"]

Äiti oli melko aktiivisesti mukana - olin sen luokalla koko ala-asteen ajan.
Vapaa-ajalla sen ei sentäs tarvinnut puuttua mun koulunkäyntiin, läksyjen tms. suhteen...

 

["mellan"]

Äiti kävi vanhempainilloissa ja oli toisinaan mukana retkillä ja ompeli kaikki meidän esiintymisasut koulun juhliin.

 

[:)]

Olivat tasan niin kiinostuneita että ostivat kaikki myyjäis jutut mitä piti saada myytyä..Muuten ei mitään ei tukea opiskelussa ei missään...mulla todettiin myöhemmin vasta lukihäiriö joten tukea olisin tarvinnut mutta myöhäsitäpä sitä nyt on itkeä.

 

[maisteri]

Eivätpä ne hirveästi osallistuneet, vanhempain illassa äiti ehkä kävi yms. Apuja sai jos kysyi, mutta harvoin taisin kysyä. Kokeisiin piti hakea vanhemman nimi, joten niistä tuli palautetta, samoin todistuksesta.

Olen erittäin kiitollinen, etteivät vanhemmat juuri puuttuneet koulunkäyntiini. En käytännössä koskaan tehnyt läksyjä, kopioin muilta, selittelin ja yritin luistaa kaikesta. Läksyjen teko vaan tuntui niin turhalta, koska asiat oppi jo tunneilla.

Nykyään joku voisi syyttää vanhempiani välinpitämättömiksi, mutta itselleni tuo sopi. Oppi itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta. Ja kun kerran numerot olivat hyviä, niin miksi vanhempien olisikaan pitänyt puuttua minun tekemisiini.