Olitteko töissä äitiysloman alkuun vai jäittekö sairaslomalle?

Jos jäitte, niin missä vaiheessa raskautta? Omasta vai lääkärin aloitteesta? Ja mitä teit työksesi?

Mulla nyt rv 33 menossa ja äitiysloman alkuun on vielä 2,5 vkoa. Olen töissä hoitoalalla. Kävin viimeksi lääkärillä rv 30 ja silloin kerroin, että selkä on hirmuisen kipeä aina työvuorojen jälkeen ja vapaapäivät menee ihan levätessä ja kerätessä voimia. Lääkäri kysyi, että jaksanko kuitenkin hoitaa työni. Vastasin, että kyllä minä oon toistaiseksi kaiken saanut tehtyä, mitä työhön kuuluu. Ei sitten puhunut mitään sairaslomasta, enkä sitä itsekään pyytänyt.

Nyt alkaa tuntua, etten enää jaksa. Toisaalta, saan kyllä töissä edelleen hommat tehtyä. Kotona vaan makaan sitten raatona sohvalla. Kahdesta vapaasta eka menee ihan maatessa, toisena saan työllä ja tuskalla tehtyä jotain kotihommia ja lenkitettyä koiria.

Olisko "oikeutettua" hakea huomenna sairaslomaa? Otanko yhteyttä työterveyteen vai neuvolaan? Ja saako sitä edes, jos ei ole mitään selkeää syytä, esim. ennenaikaisen synnytyksen uhkaa?

 

Mä jäin saikulle kuukautta ennen äitiysloman alkua.
Neuvolan terv.hoitaja laittoi lääkärille kun olin hiukan väsy ja lääkäri kirjoitti saikun äitiysloman alkuun vaikka terkka mietti muutaman päivän sairaslomaa.

Laitoshuoltajan töitä tein. Paljon kiipeämistä rapuissa ym.

 

Jäin rv 19 erityisäitiysvapaalle. Oli paljon telineillä kiipeilyä ja painavien tavaroiden nostoa, mutta kemiallisen altistuksen takia vapaalle. Rakennusala. Työkaverit, joilla hiukan erilaiset työtehtävät jääneet rv 22-30 välillä saikulle.

 

Ensimmäisestä olin loppuun asti töissä, ravintola-ala.
Toisesta jäin noin kuukautta ennen saikulle jatkuvien supistusten takia, ravintola-ala.

 

Loppuun asti töissä. Oma vointi oli hyvä ja työtehtävät sopivia raskaana olevalle. Työtehtävät vaihtelevia, sisältäen paljon toimistossa istuskelua ja kirjoittamista, mutta ajoittain myös fyysisempää tavaroiden kanniskelua, rakentamista - ei silti mitään vaarallisen rasittavaa siis. Loppuraskaudesta väsytti enemmän, mutta ei pahoin.

 

Kaikissa kolmessa raskaudessa olen jäänyt sairaslomalle rv 31 - 33. Syinä supistelut, kohdunkaulaa muutokset sekä selän kipeytyminen.
Työpaikkana mulla ryhmis, jonka ryhmäkoko n.15 lasta, joista puolet ns. kannettavia, vaipatettavia, puettavia, jne.

 

Jäin viikolla 25 saikulle supistelun ja liitoskipujen vuoksi, kun olin ensin pari yötä sairaalassa lyhentyneen kohdunkaulan ja supistusten takia. Eka saikkupätkä oli 3 viikkoa, sitten menin kahdeksi päiväksi töihin. Neuvolalääkäri kontrolliläynnillä jatkoi sairaslomaa kolmantena päivänä. Viimeiset 8 viikkoa olin käytännössä vuodelevossa ja esikoinen syntyi silti rv 35.

 

Ekasta jäin kesälomille 3 viikkoa ennen äippälomaa. Onneksi, viimeinen viikko töissä oli jo hankala kun en meinannut suoriutua työtehtävistä (ryhmiksessä pikkulasten vaipatus, pukemiset, nostelut, tilojen imuroinnit, lattianpesut ym).

Toisen raskauden aikana taas olin hoitovapaalla esikoisen kanssa. Onneksi. Olisin varmaan muuten ollut paljon saikulla pahan pahoinvoinnin, supistusten, verenvuotojen, liitoskipujen ja liian alhaisten verenpaineiden (pyörtyilin) vuoksi.

Että on se raskaus vaan ihanaa aikaa!

 

Jäin rv 19 erityisäitiysvapaalle. Oli paljon telineillä kiipeilyä ja painavien tavaroiden nostoa, mutta kemiallisen altistuksen takia vapaalle. Rakennusala. Työkaverit, joilla hiukan erilaiset työtehtävät jääneet rv 22-30 välillä saikulle.

Jäin myös samanlaisista tehtävistä sairaslomalle rv. 16.
Ennemminkin olisi ollut suotavaa, kun kemialliset höyryt + telineiltä hyppiminen ei alkuvaiheessa ole kovin terveellistä

 

Muista lapsista olin loppuun asti töissä, mutta viimeisimmästä jäin 10pv ennen äitiysloman alkua saikulle. Syynä paha iskiaskipu ja puutumisoireet sekä valvominen ja supistelu näiden takia. Hoitoala.

 

Esikoisen raskausaikana rv 27 jäin saikulle äitipoliultran yhteydessä, kohdunsuulla tapahtunut luvattoman paljon kypsymistä ja arvioitiin ennenaikaisen synnytyksen uhka. Edellisenä iltana olin vielä normaalisti tanssitunnilla. Minulla oli paaaaaaljon kivuttomia harjoitussuppareita joita olin pitänyt täysin harmittomina, pystyin jatkamaan esim. kävelemistä ja puhumista vaivatta ilman että vieressä oleva huomaa mitään, ja niitä tuli niin sarjatulella että esimerkiksi tunnin lenkillä oli useita kymmeniä. Mutta joo, äitipolilla ei siinä juuri kyselty, saikkua äitiysloman alkuun asti, ainut kysymysmerkki oli että keuhkoja kypsyttävien lääkkeiden kanssa osastolle vai vuodelepoon kotiin (päädyin kotiin makaamaan sängynjalat irrotettuna pääpuolesta).

Myöhemmin seurannassa todettiin ettei se kypsyminen liittynytkään supistuksiin ja/tai rasitukseen vaan oli mun anatomiaan ja liittyvä juttu, mutta tässä vaiheessa olisin muutenkin ollut kesälomalla töistä ennen äitiysloman alkua, joten töihin ei ollut syytä palata. Loppuajan sitten pyöräilin, uin ja elin ihan normaalisti. Ammatti on terveydenhoitaja, eli työ itsessään ei ollut fyysisesti rasittavaa (mutta joka ikinen kerta kun nousin tuolista niin supisti).

Toisessa raskaudessa olinkin sitten vielä esikoisen kanssa kotona, joten eipä siinä olisi saikulle ollut asiaa, mutta ei olisi ollut tarvettakaan. Sektiota edeltävänä iltana kannoin vielä taaperon toppavermeissä kantorepussa selkäpuolella jumppaan ja olin jumpassa mukana ihan täysillä

Molemmilla kerroilla olen voinut loppuraskaudessakin aivan loistavasti ja liikkunut rajoituksetta. Siinä missä muut odottaa että vauva pullahtaisi pihalle ja pystyisivät olemaan ja liikkumaan ja saisivat kehonsa takaisin ja kivut helpottaisi, niin mulla on ollut molemmilla kerroilla toisin päin. Molemmat synnytykset ovat olleet (valitettavasti) suunniteltuja sektioita, ei ihan normikaavan mukaisia aiempien leikkausten takia, eikä kummallakaan kerralla toipuminen ole mennyt ihan toivomusten mukaan, joten vauvan syntymäpäivänä on tapahtunut melkoinen romahdus mun voinnissa Onneksi mies on pystynyt pitämään kunnon vapaat... ja onneksi ne ajat on takana.

Mitä mää taas jaarittelen...

 

Lisäänpä vielä, että tiedän toki että alatiesynnytyksen jälkeenkin voi olla kipeä ja rikki, mutta siis moni odottaa ja toivoo synnytyksen tuovan helpotuksen ja päätöksen raskausajan vaivoihin.

 

En pystynyt raskauden alussa tehdä töitä ollenkaan oksentamatta niin olin saikulla. Keskivaiheessa taas alkoi supistella niin olin saikulla. Koitin tehdä Kelan tuella 4h työpäivää, mutta jalkoja särki niin paljon etten kuukautta pidempää siihenkään pystynyt. Eipä tullu raskausaikana paljoa töissä oltua, mutta minkäs sille voi. Olisin kyllä mielelläni ollut pirteenä ja hyvnvoivana loppuun asti. Esimieskin oli sitä mieltä, että ihan turhaan olen töissä jos en pysty työtäni kunnolla hoitaa.

 

Heti jos tuntee että työ rasittaa oikeasti liikaa ja raskaus on loppuvaiheessa, niin hae saikkua. Lapsen terveyttä ei kannata vaarantaa vaikka olisi mikä työ tahansa. Lapsen terveys edellä!

 

Mulla loppu määräaikanen lastenhoitotyö 2kk ennen la joten olin hetken työttömänä ennen äitiyslomaa. Mutta vaikka ois työpaikka ollutkin, en luultavasti olisi kyennyt olemaan loppuun asti voinnin takia.
Jouduin paljon olemaan aloillani ja huimauksen takia en saanu esim ajaa autoa.

 

Kolmosesta mä jäin äityslomalle sen 50 päivää ennen laskettua aikaa, mikä on mahdollista.

 

Esikoista odottaessa en ollut päivääkään saikulla, mutta olin ihan toimistohommissa joten ei mitään fyysisesti raskasta työtä ollut. Toki supisteli, oli liitoskipuja, en saanut nukuttua yms normaalia lopussa, mutta kevyessä työssä pärjäilin ihan ok.

Toista odottaessa olinkin sitten vielä hoitovapaalla esikoisesta, joten saikuttaminen ei oikein olisi onnistunut. Oli kyllä selvästi vaikeampi raskaus ja loppu oli yhtä tuskaa, mutta mitäs teit, esikoinen oli yksin hoidettava ihan synnytykseen asti miehen ollessa töissä.

Ap:na jäisin kyllä saikulle jos käy työ liian rankaksi, pistää supistelemaan jne. Jos kyse "vain" väsymyksestä niin menisin töihin, pari viikkoa jaksaa kyllä sinnitellä.

 

Ekan ja tokan aikaan olin opiskelija, kolmannelta loppuun töissä ja neljännessä raskaudessa (kaksos) jäin sairaslomalle muistaakseni viikolla 22. Olin viikon sairaslomalla ja sitten lopetin työt. Oma vointi parantui ja olin loppuun asti hyvävoimainen. Edes aiemmin vaivannut iskias ei iskenyt.

 

Toimistotyö, loppuun asti töissä molemmissa raskauksissa.

Työnantaja muuten saattaa pystyä järjestelemään työnkuvaa siten, että pystyt olemaan töissä loppuun saakka, kannattaa kysyä olisiko mahdollista.

 

Jäin sairaslomalle 2.5 kk ennen laskettua aikaa supistelujen vuoksi. Supistelua provosoi istumatyö, kotona ei ollut mitään ongelmia. Pomo ei ollut silloin töissä ja ilmoitin asiani pomon sijaiselle, joka ei edes tiennyt minun olevan raskaana.

 

Eka raskauden aikana olin opiskelija, joten pärjäsin hienosti raskauden loppuun asti. Ei tarvinnut tehdä normaalia työpäivää ja välillä oli kotipäiviä, kun ei opiskelupaikalle tarvinnut lähteä.

Toisen raskauden aikana olin töissä, pari-kolme viikkoa ennen äitiysloman alkua alkoi väsymys kunnolla tuntua. Töiden jälkeen ei jaksanut muuta kuin sohvalla maata, ja oli ikävä olotila. Silloin harkitsin hiukan, että olisin käynyt hakemassa sairaslomaa, mutta sinnittelin kuitenkin loppuun. Vähänkin jos olo olisi siitä huonontunut, olisin sitä hakenut. Ihan rajamailla mentiin.

Sanoisin kyllä, että jos olo on huono loppuraskaudesta, ei kannata väkisin yrittää töissä olla. Ei työ ole niin tärkeää, että vauva kannattaa vaarantaa sen takia.

 

Vähän väliä olin saikulla, kun kärsin pahoinvoinnista ympärivuorokautisesti, enkä pystynyt olemaan juuri muuten kuin paikallani istuen tai maaten. Toisessa raskaudessa tilanne oli vielä pahempi, kun sen lisäksi oli järkyttävät liitoskivut, jotka estivät kävelyn. Lopullisesti jäin saikulle kuukautta ennen vanhempainvapaata. Itse kävin lääkärillä aktiivisesti.

 

Työnantaja muuten saattaa pystyä järjestelemään työnkuvaa siten, että pystyt olemaan töissä loppuun saakka, kannattaa kysyä olisiko mahdollista.

Hoitoalalla monessa paikassa melko mahdotonta järjestää sellaista työtä jota pystyy tekemään. Kun pitäisi oikeasti pystyä siirtelemään vanhuksia ja se ei ole kevyttä hommaa.

 

Hoitoalalla monessa paikassa melko mahdotonta järjestää sellaista työtä jota pystyy tekemään. Kun pitäisi oikeasti pystyä siirtelemään vanhuksia ja se ei ole kevyttä hommaa.

SAATTAA pystyä

 

Korken verenpaineen takia jouduin saikulle kaksi viikkoa ennen äitiysloman alkua. Olisin muuten jaksanut ihan hyvin, mutta lääkäri totesi, että "ehdottomasti et mene", kun kysellä että jos kuitenki voisin töihin mennä, kun tein lyhyempää työviikkoa kuitenkin...

Ja siis hammashoitaja olen. Ei siis painavien kamojen nostelua tms. Raskausaikana pahinta oli, jos piti ptkiä aikoja istua samassa ei-niin-ergonomisessa asennossa..otti selkään, mutta senkin jotenkin kesti..