Onko kukaan muu huomannut, että jos puhuu muiden raskaana olevien tai jo lapsen saaneiden kanssa, niin raskaana olevat vain hehkuttavat ja valittavat oksenteluaan, lapsen saaneet vain hehkuttavat ja käskevät nauttia kun aika menee niin äkkiä. Ainakaan siis livenä.
Kukaan ei ikinä sano, että olisi ahdistanut millään lailla. Täälläkin oli puhetta siitä, että kun pelottaa, että onhan lapsi kunnossa. Ja muista kauhuskenaarioista.
Mä näen itseni hirveänä taikinakasana, vaikkei painoa ollut taaskaan tullut kuin muutama sata grammaa lisää. Mielessäni näen, kuinka sitten synnytyksen jälkeen pistän itseni taas kuntoon ja samalla mun tuttavapiirissä on pöhöttyneitä, neljän seinän sisään kotiin jääneitä äitejä, jotka kilojen karistuksen sijaan keräävät niitä vain lisää. Ja sittenhän sitä miettii, käykö niin itselle, varsinkin kun perusluonne on vähän laiskanpuoleinen
Ja kaikenlaista muuta pyörii mielessä, mikä varmaan on suurimmalle osalle täällä tuttua, sillä meidän ikähaarukka tuntuu olevan aika pieni : Kyllä mä ainakin uskallan tuon vartalosta kitisemisen lisäksi olla sen verran itsekäs, että mietin jääkö nyt kaikki meneminen sitten lopullisesti väliin (tiedän, ettei, mutta... ) kun kuitenkaan ikää ei ole kuin 20 ja rapiat.
Tuntuu vaan, ettei raskaana oleva äiti sais ikinä valittaa tai stressata mistään "minä"- aiheisesta, vaan korkeintaan vauvasta. Sehän kasvaa mun sisällä ja mä jatkan vielä elämääni ihan irrallisena, itsenäisenä ihmisenä, joten terve itsekkyys on mun nähdäkseni ihan ok
Kukaan ei ikinä sano, että olisi ahdistanut millään lailla. Täälläkin oli puhetta siitä, että kun pelottaa, että onhan lapsi kunnossa. Ja muista kauhuskenaarioista.
Mä näen itseni hirveänä taikinakasana, vaikkei painoa ollut taaskaan tullut kuin muutama sata grammaa lisää. Mielessäni näen, kuinka sitten synnytyksen jälkeen pistän itseni taas kuntoon ja samalla mun tuttavapiirissä on pöhöttyneitä, neljän seinän sisään kotiin jääneitä äitejä, jotka kilojen karistuksen sijaan keräävät niitä vain lisää. Ja sittenhän sitä miettii, käykö niin itselle, varsinkin kun perusluonne on vähän laiskanpuoleinen
Ja kaikenlaista muuta pyörii mielessä, mikä varmaan on suurimmalle osalle täällä tuttua, sillä meidän ikähaarukka tuntuu olevan aika pieni : Kyllä mä ainakin uskallan tuon vartalosta kitisemisen lisäksi olla sen verran itsekäs, että mietin jääkö nyt kaikki meneminen sitten lopullisesti väliin (tiedän, ettei, mutta... ) kun kuitenkaan ikää ei ole kuin 20 ja rapiat.
Tuntuu vaan, ettei raskaana oleva äiti sais ikinä valittaa tai stressata mistään "minä"- aiheisesta, vaan korkeintaan vauvasta. Sehän kasvaa mun sisällä ja mä jatkan vielä elämääni ihan irrallisena, itsenäisenä ihmisenä, joten terve itsekkyys on mun nähdäkseni ihan ok