Olisitko valmis

Uhraamaan oman elämäsi lapsen (jo aikuisen) tähden?

Jos oletetaan, että tilanne on tämä: Sinun lapsesi tarvii paljon apua arjessa selviämiseen, että hänen täytyy asua laitoksessa. Sinulla ja miehelläsi on tullu ero jo aikoja sitten, eli elät yksin ja mahdollisesti seurustelet. Toiset lapset ovat jo omillan ja pärjäävät hyvin. Ryhtyisitkö tällöin oman aikuisen lapsesi omaishoitajaksi ja ottaisit hänet kotiisi. Tämä tarkoittaisi sinulle harrastuksista ja mahd. työelämästä ja miessuhteesta luopumista. Lapsen kanssa pärjäisi hyvin, mutta elämä olisi hyvin rajoittunutta. Mitä tekisit? Lapsesi asuisi laitoksessa vai sinun kanssasi?

 

Lapsesta huolehtisin niin kauan kuin itse kykenisin..Tuskin olisin edes laitokseen laittanut.
muoks. niin minkälaisesta laitoksesta on kyse ja lapsen vammasta..

 

Höm, olettaisin, ettei aikuinen lapseni edes halua vain minun seuraani.

 

Höm, olettaisin, ettei aikuinen lapseni edes halua vain minun seuraani.

Lapsi olisi sellaisessa tilassa, ettei kykenisi itse haluamaan. Olisi tavallaan lapsen tasolla oleva, harmiton kehiysvammainen.

 

En osaa ottaa kantaa riippuisi tilanteesta. Mutta koska olen niin sidoksissa lapsiin, niin luulen, että käytännössä haluaisin huolehtia itse. Tästä syystä en moralisoikaan kun kysytään, tekisitkö abortin, jos lapsesi todettaisiin sikiöaikana pahasti vammaiseksi. Kyllä - mutta jos vauvan pitäisin, niin huolehtisin hänestä hamaan loppuun asti.

 

Asuisi minun kanssani ja hänestä pitäisin huolta niin kauan kun pystyn. Hän olisi kuitenkin oma lapseni, en pystyisi häntä laitokseen laittamaan. Lapseni hyväksi kyllä eläisin sitä "hyvin rajoittunutta elämää". Lapseni ja hänen hyvinvointinsa on tärkeämpi kuin omat harrastukset tai työ.

 

No eipä munkaan lapsi olisi alunperinkään sinne laitokseen mennyt ellei hoidollisesti olisi ollut pakko, kyllä itse hoitaisin ja harrastukset varmasti löytyisi niin että pääsisimme niihin yhdessä.

 

Höm, olettaisin, ettei aikuinen lapseni edes halua vain minun seuraani.

Lapsi olisi sellaisessa tilassa, ettei kykenisi itse haluamaan. Olisi tavallaan lapsen tasolla oleva, harmiton kehiysvammainen.

Okei, täysin eri tilanne.

Mutta silti taitaisin kääntyä laitoshoidon puoleen, toki pitäisin kotona jaksoja.

Kun on tullut seurattua hyvin läheltä, miten jatkuva vastuu painaa ja syö ja saa ärtymään ja...

 

Jos lapsi jo asuisi laitoksessa ja minä / hän olisimme siihen asumismuotoon tyytyväiset, saisi asua siellä edelleenkin. Etenkin, jos on jo täysi-ikää lähestyvä kehitysvammainen.

Pisti vähän hymyilyttämään tuo Työnjapojanmamman tervmi"harmiton kehitysvammainen"

 

On vaikea sanoa tästä vaan tuollaiseen vastausta. Harmiton kehitysvammainen voi olla erittäin vaikea hoidettava.

 

Haluaisin tietää mitä laitoksella haetaan eli mikälainen laitos?

 

Jos lapsi jo asuisi laitoksessa ja minä / hän olisimme siihen asumismuotoon tyytyväiset, saisi asua siellä edelleenkin. Etenkin, jos on jo täysi-ikää lähestyvä kehitysvammainen.

Pisti vähän hymyilyttämään tuo Työnjapojanmamman tervmi"harmiton kehitysvammainen"

No en ehkä löytänyt sopivaa termiä, mutta siis tarkoitin, että ei olisi vaikeahoitoinen kovin. Jotkut (useat?) kehitysvammaisethan ovat vaikeahoitoisia ja vastustelevia.

 

Vaikea kysymys, mutta luulisin että joku koti- ja laitoshoidon sopiva "sekoitus" kävisi kyseeseen. Ja kävisin varmasti usein tapaamassa lastani laitoksessa. Mutta uskon, että täysipäiväiseksi omaishoitajaksi minusta ei olisi, kyllä sitä omaakin elämää täytyy jossain vaiheessa olla.

 

Ei tällaiseen voi vastata yleisellä tasolla. On vastattava erikseen kussakin yksittäistapauksessa. Varmaan jokainen yrittäisi viimeisen päälle itse huolehtia, mutta luultavasti laitoksetkin on ihan ihmiselle tarkotettuja paikkoja. Varmaan paras olisi laitos, mutta käytäisiin usein katsomassa ja tehtäisiin välillä jotain yhdessäkin.

 

olis vaikea päätös. luulen että sais asua laitoksessa, varsinkin jos olisi siellä asunut ja olisi kotona välillä kausia. olis kaksi kotia. mun koti ja laitos

 

hoitaisin kotona ,mutta tarvitsisin apua pärjätäkseni/jaksaakseni joltakin ulkopuolelta.eli lapsi voisi säännöllisesti olla vaikka viikonlopun kuukaudessa laitoksessa esim.

 

Hoitaisin itse :/

 

Kyllä minäkin kallistuisin tuohon, että asuisi vuoroin laitoksessa ja kotona. Varsinkin jos tilanne olisi tuo, että hintana olisi omien harrastuksien, työn ja parisuhteen menettäminen. Jos äiti saa pitää myös nämä muut tärkeät elämänosat niin luulen, että hänellä on myös enemmän annettavaa lapselleen silloin kun hän kotiin tulee. Elämä ilman mitään muuta kuin omaishoitajana olemisena ei ole kenellekkään oikein. Ei äidille eikä lapselle.

 

Höm, olettaisin, ettei aikuinen lapseni edes halua vain minun seuraani.

Lapsi olisi sellaisessa tilassa, ettei kykenisi itse haluamaan. Olisi tavallaan lapsen tasolla oleva, harmiton kehiysvammainen.

Okei, täysin eri tilanne.

Mutta silti taitaisin kääntyä laitoshoidon puoleen, toki pitäisin kotona jaksoja.

Kun on tullut seurattua hyvin läheltä, miten jatkuva vastuu painaa ja syö ja saa ärtymään ja...

Mutta noita kehitysvammaisuuksia on monenlaisia! Eli mitkä on kriteerit sitten siihen laitoshoitoon laittamiselle? Kysyy erityislapsen äiti?

 

Vaikea kysymys, mutta luulisin että joku koti- ja laitoshoidon sopiva "sekoitus" kävisi kyseeseen. Ja kävisin varmasti usein tapaamassa lastani laitoksessa. Mutta uskon, että täysipäiväiseksi omaishoitajaksi minusta ei olisi, kyllä sitä omaakin elämää täytyy jossain vaiheessa olla.

Näin mäkin ajattelen

 

Vaikea kysymys, mutta luulisin että joku koti- ja laitoshoidon sopiva "sekoitus" kävisi kyseeseen. Ja kävisin varmasti usein tapaamassa lastani laitoksessa. Mutta uskon, että täysipäiväiseksi omaishoitajaksi minusta ei olisi, kyllä sitä omaakin elämää täytyy jossain vaiheessa olla.

Näin mäkin ajattelen

Juu näin ehkä. Tilanne kyllä pitäs olla oma, että pystyis oikeasti miettimään asian joka puolelta. :/

 

Vaikea kysymys, mutta luulisin että joku koti- ja laitoshoidon sopiva "sekoitus" kävisi kyseeseen. Ja kävisin varmasti usein tapaamassa lastani laitoksessa. Mutta uskon, että täysipäiväiseksi omaishoitajaksi minusta ei olisi, kyllä sitä omaakin elämää täytyy jossain vaiheessa olla.

Näin mäkin ajattelen

Juu näin ehkä. Tilanne kyllä pitäs olla oma, että pystyis oikeasti miettimään asian joka puolelta. :/

mulla on erityislapsi käy välillä hoidossa mut hän on sitä tasoa että pärjää ilman laitoksia. Ja muidenkin on mahdollista päästä perheeseen tukena että saa vapaata siitä vastuusta! No jos on kysyttävää ni vastaan!?