Olisitko valmis huolehtimaan huonokuntoisista vanhemmistasi ?

Tuskin. Siinä vaiheessa kun meidän vanhemmat ovat tuossa iässä meillä on todennäköisesti vielä alaikäiset lapset ja asuntolainaa. Huonokuntoisista vanhemmista huolehtiminen tarkoittaisi siis toisen jäämistä pois töistä lähes tulottomaksi, perheen kodista luopumista ja muuttamista jonnekin pieneen asuntoon ja lasten todennäköisesti joutumista luopumaan harrastuksistaan. Myöhemmin opiskelevien lasten tukeminenkaan tuskin onnistuisi.

En pystyisi vetämään itsemme mukana myös omia lapsiamme köyhyyteen isovanhempien vuoksi. Olisi kaunis ajatus hoitaa vanhempansa, mutta kun samaan aikaan pitäisi kyetä hoitamaan ja elättämään myös oma perheensä, ei kahden aikuisen aika ja raha yksinkertaisesti riitä kaikkialle.

Näin se vain joillakin on, raha on tärkeämpää kuin omat vanhemmatkaan.

 

Ei nyt varsinaisesti vastaa tähän kysymykseen, mutta antaa ajattelemisen aihetta muuten...
http://blogit.turku.fi/vspelastus/huolehtiiko-vaarista-viranomainen-vai-lahiomainen/

 

olen pitänyt isästäni huolta monta vuotta asumalla hänen luona perheeni kanssa.nyt hän sai uuden sairauskohtauksen ja itsenäinen toiminta heikentyi rajusti myös vaipat tuli mukaan kuvioon.

Hoitajaksi en ala joten nyt käy kotihoito ja kun olen paikalla niin toki autan.hänelle haetaan palvelukotipaikkaa ja jos sitä ei saada niin minä muutan pois.ehkä hän saa sitten sen avun mitä tarvitsee kun kukaan ei voi vedota siihen että asuu minun kanssa.käyn kun pystyn mutta omaa elämääni ja terveyttäni en pilaa,olen vasta 30.pahalle tämä tuntuu mutta kun ei vaan enää jaksa

 

olen pitänyt isästäni huolta monta vuotta asumalla hänen luona perheeni kanssa.nyt hän sai uuden sairauskohtauksen ja itsenäinen toiminta heikentyi rajusti myös vaipat tuli mukaan kuvioon.

Hoitajaksi en ala joten nyt käy kotihoito ja kun olen paikalla niin toki autan.hänelle haetaan palvelukotipaikkaa ja jos sitä ei saada niin minä muutan pois.ehkä hän saa sitten sen avun mitä tarvitsee kun kukaan ei voi vedota siihen että asuu minun kanssa.käyn kun pystyn mutta omaa elämääni ja terveyttäni en pilaa,olen vasta 30.pahalle tämä tuntuu mutta kun ei vaan enää jaksa

Sairaskohtausta et tarkemmin kertonut, mutta nyt on aika yrittää selvittää asiat niin, ettei ne ainakaan huonommaksi mene. Pahemmalta tuntuu, jos nyt ette karsi turhia lääkkeitä ja lisää sopivasti liikuntaa, vaikka kuinka pientä liikettä kaikille jäsenille. Voithan silti muuttaa pois, mutta kauempaa sun on vaikeampi puuttua asioihin mitenkään. Tässä muutamia asioita...

 

Näin se vain joillakin on, raha on tärkeämpää kuin omat vanhemmatkaan.

Jos mä joutuisin valita ruokinko lapset vai hoidanko vanhempiani 24/7 (ruokkimatta jäis nekin), niin valinta ois aika selvä.

Saan vielä toistaiseksi pojasta omaishoidontukea, tällä hetkellä se on nettona 292,54€. Hienoa jos niin moni pystyis tolla elättämään perheensä, mä en siihen kykenis.

 

Lähtökohtaisesti ja tiettyyn rajaan asti kyllä. Tosin ongelmia on, puolin ja toisin. Vanhempani eivät kerro asioistaan. Eivät terveysjutuistaan yhtään mitään, ainakaan vakavimmista. Esimerkkejä vuosien varrelta: isän rytmihäiriöt (meni lääkäriin vasta kärsittyään niistä monta vuorokautta ja lopetti myöhemmin lääkityksen kuin seinään. Suuttui, kun kehoitin juttelemaan lääkärin kanssa), isän reuma, äidin pienet operaatiot (jonottaa niihin melko pitkään eikä sinä aikana kerro, että jonottaa. Yhden jälkeen sai sydänpysähdyksen, mutta kielsi lapsille kertomasta) jne. Vaikea on auttaa, kun eivät apua halua. Toki ovat minua lapsena hoitaneet, mutta kovasti äitini työnsi minua nuorena kodista pois. Vanhempani eivät ole ikinä yhtään minuuttia hoitaneet minun lapsiani, he eivät osallistu lasteni elämään juuri millään tavalla. Kun menemme paikkakunnalle, emme ole tervetulleita kylään ja meillä he eivät käy.

Haluaisin silti heitä auttaa, kun heidän elämänsä siihen pisteeseen menee. En ole valmis muuttamaan heidän lähelleen, joten palvelutalo tms. olisi hyvä vaihtoehto. Ovat nyt puolivälissä seitsemääkymmentä ja vielä pärjäilevät hyvin.

 

Niin pitkälle kuin se on mahdollista.

 

sitten kun tarve alkais olla se 24 tuntia vuorokaudessa, niin sitten ei onnistuis mitenkään.

 

Näin se vain joillakin on, raha on tärkeämpää kuin omat vanhemmatkaan.

 

Mä olisin valmis sellaiseen järjestelyyn, että ostettais isompi asunto ja vanhus asuisi meidän kanssa. Mutta siinä vaiheessa kun hoivantarve on jatkuvaa, haluaisin jonkun muun ottavan hoitovastuun.

Mieheni äiti on aika huonossa kunnossa jo. Kodinhoitaja käy 2krt/pv. Olemme vähitellen siirtäneet omaa vastuutamme ulkopuolisille, koska alkoi tuntua siltä ettemme kerkeä olla läsnä kun kaikki aika menee asioiden hoitamiseen. Juokse apteekissa, kaupassa, siivoa, soita sinne ja tänne. Nyt kun kotihoito hoitaa suurimman osan ja hänellä käy palkattu siivooja, kerkeämme pitää hänelle seuraa, käydä ulkoilemassa ja käyttää häntä kaupungilla jne.

Eli mun ratkaisu on se, että ulkoistan hoivan, jotta saan enemmän laatuaikaa vanhuksen kanssa.

 

Näin se vain joillakin on, raha on tärkeämpää kuin omat vanhemmatkaan.

öh ei hitto mitä syyllistämistä. Voithan ihan itse turvata vanhuutesi niin ei tarvitse kuvitella, että lapsesi on vetää koko perheensä ahdinkoon. Minusta tällainen syyllistäminen on aivan käsittämätöntä...

 

Ymmärrän hyvin ettei joku halua vetää perhettänsä kriisiin ja ei pysty ainakaan täysipäiväisesti hoitaa esim pahasti muistisairasts vanhempaa. Ällöttää jotenkin tällainen jeesustelu ja syyllistäminen mitä ketjussa esiintyy. Kuitenkaan kyse ei ole siitä, että tällaiset jättäisi vanhuksen kadulle kuolemaan ilman mahiksia. Mulla on onneksi sen verran nuoret vanhemmat että olen itsekin varmaan eläkkeellä jo, mutta toisaalta vaikea sanoa kykenisinkö huolehtimaan 100% yksin äidistäni, hyvä se on nyt kauniisti ajatella mutta en osaa sanoa kun en tiedä mikä on tilanne. Mä en itse haluaisi, että mun omat lapset vetäisi perheensä ihan kriisin partaalle, toiveena on että kävisivät kyläilemässä, ehkä auttelisivat jossain kauppareissuissa tms minkä kykenevät ilman itsensä täyttä uuvuttamista. (Eläkesäästäminen kannattaa jossain vaiheessa aloittaa niin ei jää täysin muiden vastuulle...) Miehen vanhemmat ovat aika vanhoja mutta onneksi on edes siskoja jotka voi jakaa auttamista jos tarve tulee.

 

Näin se vain joillakin on, raha on tärkeämpää kuin omat vanhemmatkaan.

Totta kai raha on tärkeää. Itselläni aika, jolloin olisi. voinut olla vanhempieni apuna on jo ohi. Mutta silloin kun sen aika oli, niin en millään olisi pystynyt olemaan vanhempieni apua. Olisin joutunut jättämään työni, palkkaamaan lapsilleni hoitajan 30 euroa tunti, jättämään perheeni ja muuttamaan äitini luokse. Aiemmassa vaiheessa kun isäni olisi tarvinnut apua olisin ollut avun tarpeessa itsekin. Oma selviytymiseni oli päivä kerrallaan selviytymistä enkä siinä tilanteessa pystynyt auttamaan mitenkään.

 

Näin se vain joillakin on, raha on tärkeämpää kuin omat vanhemmatkaan.

Jos alkaisin keski-ikäisenä huolehtimaan äidistäni ja jäisin töistä pois niin miten mua kukaan ikinä sen jälkeen enää palkkaisi? Mistä tienaan oman eläkeeni? Miten maksan lapseni tarpeet? Miten autan lapseni maailmalle? Miten autan lastani, kun hän saa lapsia eikä minulla ole rahaa edes ruokkia itseäni? Miten aikanaan maksan omat hoitoni?

Vittu mitä skeidaa sunkin näppäimistöltä joskus tulee.

 

Todennäköisesti en. Kuulostaa karulta, mutta vanhempani ei juuri huolehtinut minusta lapsena, eivätkä ole huolehtineet omista vanhemmistaan, niin ei ole sellaista omatunnon kolkutustakaan. Toki huolettaa kuinka tulevat pärjäämään, mutta alkoholi on sen verran voimakkaasti elämässä läsnä, etten voi olla heitä päivittäin vahtimassa. Myöskään mieheni vanhemmista ei varmaan tarvi pahemmin huolehtia, kunhan järjestää heille tarvittavaa tukea kotiin, niinkuin he tekivät omille vanhemmilleen.

 

Ai että mistä? Ottaa yhteen?
Mun äiti on vielä tooosi hyvässä kunnossa tai sitten ei uskalla mulle valittaa mistään mitään. Kerran käytin häntä kaupassa... kesti melkein kaksi tuntia se reissu eikä toista kertaa ole pyytänyt
No, on mulla sille huone valmiina, jos ei jalka nouse portaissa enää. Mutta se ei tarkoita hoitoa, ei. Aika näyttää. Mut meidän asia onkin tehdä niille lastenlapsille parempi maailma
Jokainen ihminen on oman aikansa lapsi, eikö?--paula
Toista ihmistä ei voi muuksi muuttaa, eikä tarvikaan:-D

Omituista keskustelua, kun ei halua vastata;-)

 

En ole valmis huolehtimaan. Eivät hekään huolehtineet minusta kun olin lapsi. Päin vastoin, paskaa kohtelua sain niin kauan kuin heidän kanssaan olin tekemisissä. Monta kertaa oli lapsena hengenlähtökin lähellä, kun eivät esim. vieneet lääkäriin kun sairastuin. Mm. umpilisäkkeen tulehduksessa makasin kotona viikon ennen kuin viitsivät ajaa 3km lääkäriin.

Niin makaa kuin petaa, minä en elämästäni tuhlaa enää yhtään minuuttia niihin ihmisiin, kun kerran olen eroon päässyt.

Kaikki vanhemmat eivät ole hyviä, eikä ketään voi velvoittaa huolehtimään päihdeongelmiaisista / persoonallisuushäiriöisistä / muuten vaan ilkeistä ihmisistä.

 

nosto!

 

En pysty vaikka haluisinkin. Sairauden takia.

 

Omasta isästäni olisin voinut mutta kuolema kerkesi väliin
Omasta äidistäni en huolehdi vaan jos menee heikkoon kuntoon hän saa luvan mennä palvelutaloon johon on itsekin vapaaehtoisena ainakin vielä kovaa vauhtia menossa jos vaan pääsee.

 

Ei nyt varsinaisesti vastaa tähän kysymykseen, mutta antaa ajattelemisen aihetta muuten...
http://blogit.turku.fi/vspelastus/huolehtiiko-vaarista-viranomainen-vai-lahiomainen/

 

Lähtökohtaisesti ja tiettyyn rajaan asti kyllä. Tosin ongelmia on, puolin ja toisin. Vanhempani eivät kerro asioistaan. Eivät terveysjutuistaan yhtään mitään, ainakaan vakavimmista. Esimerkkejä vuosien varrelta: isän rytmihäiriöt (meni lääkäriin vasta kärsittyään niistä monta vuorokautta ja lopetti myöhemmin lääkityksen kuin seinään. Suuttui, kun kehoitin juttelemaan lääkärin kanssa), isän reuma, äidin pienet operaatiot (jonottaa niihin melko pitkään eikä sinä aikana kerro, että jonottaa. Yhden jälkeen sai sydänpysähdyksen, mutta kielsi lapsille kertomasta) jne. Vaikea on auttaa, kun eivät apua halua. Toki ovat minua lapsena hoitaneet, mutta kovasti äitini työnsi minua nuorena kodista pois. Vanhempani eivät ole ikinä yhtään minuuttia hoitaneet minun lapsiani, he eivät osallistu lasteni elämään juuri millään tavalla. Kun menemme paikkakunnalle, emme ole tervetulleita kylään ja meillä he eivät käy.

Haluaisin silti heitä auttaa, kun heidän elämänsä siihen pisteeseen menee. En ole valmis muuttamaan heidän lähelleen, joten palvelutalo tms. olisi hyvä vaihtoehto. Ovat nyt puolivälissä seitsemääkymmentä ja vielä pärjäilevät hyvin.

OT, mutta miten on ollut voimia olla noin kauan täällä? ---2004???

 

Näin se vain joillakin on, raha on tärkeämpää kuin omat vanhemmatkaan.

Onko epekin omat vanhemmat vielä elossa?