Olisitko valmis huolehtimaan huonokuntoisista vanhemmistasi ?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Tämä kysymys on tullut itselle mieleen, kun jatkuvasti lukee juttuja vanhustenhoidon säästöistä, leikkauksista, ja kuinka yhä enemmän ja enemmän näyttää siltä, että omaisten odotetaan ottavan se hoitajan ja huolehtijan rooli ammattihenkilöiden sijaan.

Itsehän olen toki valmis auttamaan vanhempiani monin tavoin, mutta mietityttää se, että entä jos tilanne menee tulevaisuudessa niin huonoksi, että he tarvitsevat jatkuvaa apua päivittäisessä elämässään. Että olisinko oikeasti valmis omaishoitajaksi ja 24/7 käytettävissä olemiseen ja siihen, että joutuisin sanomaan hyvästit ja uhraamaan kaiken oman elämäni.

En sitten tiedä, että olenko itsekäs kun ajattelen näin, mutta kun tietää, että eivät ne omat vanhemmat ainakaan nuorru, niin asiaa tulee mietittyä välillä
 
Faija saa vaikka maatua kämppäänsä, en tiä onko se ytkään elosa.

Äidillä taas on maksettu ok-talo. Niillä rahoilla saanee läheisestä hoitolasta (minne itsekin haluaa mennä, meren rannalle) paikan eikä ole pitkä matka tarkastamaan hoidon laatua.
 
vierailija
vaikeita asioita, kun on itse muuttanut kaukaa Helsinkiin nuorena työn perässä, ja oma elämä ja lapset täällä ja työ ja asunto.
Olisi aika hankalaa käytännössä, kun välimatkaa 500 km.
En tiedä, syyllisyyttä varmaan potee , ja vaikeita valintoja?
 
vierailija
Kun vanhempani alkavat olla siinä kunnossa, etteivät selviä kahdestaan, muutan heidän lähistölleen ja hoidan heille siivouksen ja ruuan, käyn päivittäin katsomassa tilanteen ja he voivat soittaa minulle, jos tulee hätä. Riippuen omasta elämäntilanteestani, voin myös asua heidän kanssaan. Hoidan heidät kotona niin kauan kuin se on mahdollista ja itse jaksan. Oma vaarini nääntyi muistisairaana kaksi vuotta sairaalassa, loppuajan tuoliin sidottuna. En halua sitä vanhemmilleni.
 
HippuTAR
En.

Oon itte siinä kunnos että nykyinenkin elämä menee koko ajan jaksamisen äärirajoilla. En todellakaan pystyisi enää huolehtia jatkuvaa hoitoa tarvivasta vanhuksesta.

Toki käyn äitin kanssa kaupassa, käyn sielä tekemäs isompia siivouksia yms. Mutta tänne en häntä pystyisi ottamaan.

Lisäksi omaishoidontuella ei kukaan elä. Ja jos vanhus tarvitsee hoitoa 24/7 niin omaishoitajan on jäätävä pois töistä, eikä silloin saa työttömyyskorvaustakaan koska ei ole työmarkkinoitten käytettävissä. Ja omaishoidontuki on jotain pikkusen vajaa 400€ bruttona...
 
vierailija
Tuskin. Siinä vaiheessa kun meidän vanhemmat ovat tuossa iässä meillä on todennäköisesti vielä alaikäiset lapset ja asuntolainaa. Huonokuntoisista vanhemmista huolehtiminen tarkoittaisi siis toisen jäämistä pois töistä lähes tulottomaksi, perheen kodista luopumista ja muuttamista jonnekin pieneen asuntoon ja lasten todennäköisesti joutumista luopumaan harrastuksistaan. Myöhemmin opiskelevien lasten tukeminenkaan tuskin onnistuisi.

En pystyisi vetämään itsemme mukana myös omia lapsiamme köyhyyteen isovanhempien vuoksi. Olisi kaunis ajatus hoitaa vanhempansa, mutta kun samaan aikaan pitäisi kyetä hoitamaan ja elättämään myös oma perheensä, ei kahden aikuisen aika ja raha yksinkertaisesti riitä kaikkialle.
 
vierailija
Ymmärrettäviä vastauksia. Mutta kun kukaan ei heitä hoida, niin jätättekö heidät kököttämään itsensä kuoliaiksi. Entä milloin aletaan epäillä kuolemantuottamusta, jos vanhukset jätetään mätänemään niille sijoilleen?
 
yyhoo harmailee
Lähtökohtaisesti kyllä. Mutta riippuu hoidon tarpeesta. Olen kuitenkin todennäköisesti silloin vielä työelämässä, kun ainakin isä tarvitsee jatkuvaa hoivaa, että ihan kokonaan 24/7 hoito tuskin onnistuu. Mutta töistä huolimatta yritän kuitenkin tehdä niin paljon itse, kun suinkin mahdollista. Olen itse kotihoidossa töissä ja näen koko ajan sekä laitoshoidon, että kotihoidon kehityksen (joka menee alaspäin, kun lehmän häntä), joten mielummin hoidan niin paljon itse, kun kykenen, kun jätän näiden hoitomuotojen "armoille". Toki tulee varmaan sekin päivä, että laitoshoito on "pakollinen" vaihtoehto, mutta - kamala näin sanoa - toivottavasti vanhemmat pääsevät täältä pois ennen sitä...
 
HippuTAR
Ymmärrettäviä vastauksia. Mutta kun kukaan ei heitä hoida, niin jätättekö heidät kököttämään itsensä kuoliaiksi. Entä milloin aletaan epäillä kuolemantuottamusta, jos vanhukset jätetään mätänemään niille sijoilleen?
No tietysti hoitaisin jos oikeesti mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi.
Mutta äiti todennäköisesti tossa tilanteessa ottaisi lääkkeitä isomman satsin... siis mikäli ei olisi jotain esim. dementian tyylistä sairautta. Äiti on tehnyt hyvin selväksi ettei missään vaiheessa halua olla että me otettais vastuu hänen jatkuvasta hoidosta, koska ei halua olla meille "riippakivi". Isän kohdalla sit eri asia.
Mutta siis jos ei mitään muuta hoitajaa/hoitopaikkaa olisi tarjolla niin kyllä mä sit ne hoitaisin. Jotenkin.
 
Rippuu hieman tilanteesta. Vanhemmat ovat eronneet joten jos molemmat tarvitsevat hoitoa ja nykyiset kumppanit ei niitä hoida niin sitten ei tule molempien hoitaminen olemaan mahdollista. Toisekseen en koe suhdetta vanhempiini kovinkaan hyvänä (äitiin parempi kuin isään) mutta silti oon niin miellyttämisenhaluinen että varmasti yrittäisin jonkun keinon keksiä, epäilen että siskoni tai veljeni suostuisi heitä hoitamaan... Molemmat isoäitini taas ovat todella läheisiä ja rakkaita (lasken heidät perheenjäseniksi siinä missä isäni, äitini ja sisaruksenikiin) ja heidän molempien omaishoitajaksi voisinkin ryhtyä ilomielin.
 
vierailija
Suomesta on tulossa aika naurettava maa. Kaikki palvelut ja tulonsiirrot ajetaan hissukseen alas, vaikka samaan aikaan nyhdetään kokoajan enemmän ja enemmän veroja. Mihinkähän ne häviävät..
 
vierailija
En. Meillä ei ole varaa jäädä pois töistä ja jättäytyä omaishoitajaksi. Lisäksi vanhempamme asuvat kaukana, eikä meille kotiin mahtuisi enempää ihmisiä. Olen nytkin siinä ja siinä hilkulla, että selviydyn arjen haasteista rankassa lapsiperhe-arjessa, joten lisähoidettavat olisivat täysi mahdottomuus minulle.
 
vierailija
Olen miettinyt, että otetaan kaikki mahdollinen julkisen sektorin apu vastaan ja täydennetään sitä sitten itse tekemällä / -ostamalla (esim. siivooja). Mitään jatkuvaa läsnäoloa en ole valmis tarjoamaan, mutta kun eivät enää pärjää kotona niin yritän järjestää aikaa käydä paljon katsomassa. Oma äitini vietti äitinsä viimeisinä vuosina joka päivä 1-2 tuntia vanhainkodissa, syötti, lauloi muistisairaalle vanhoja lauluja jne. Jotain tämäntapaista yrittänen minäkin. Toisaalta pyrin kaikin tavoin välttämään noiden viime vuosien pitkittämistä ja ajan iv-hoidoista pidättäytymistä ym. ratkaisuja kun niiden päätösten aika tulee.
 
vierailija
Tarvittaessa.

Mutta odotan siihen asti kunnes pahin touhukkuus/narinavaihe/uteliaisuus on ohi ja heistä tulee leppoisampia tapauksia = ei tarvitse ottaa yhteen joka asiasta. ;)
Ai että mistä? Ottaa yhteen?
Mun äiti on vielä tooosi hyvässä kunnossa tai sitten ei uskalla mulle valittaa mistään mitään. Kerran käytin häntä kaupassa... kesti melkein kaksi tuntia se reissu eikä toista kertaa ole pyytänyt:)
No, on mulla sille huone valmiina, jos ei jalka nouse portaissa enää. Mutta se ei tarkoita hoitoa, ei. Aika näyttää. Mut meidän asia onkin tehdä niille lastenlapsille parempi maailma:)
Jokainen ihminen on oman aikansa lapsi, eikö?--paula
Toista ihmistä ei voi muuksi muuttaa, eikä tarvikaan:-D
 
Tottakai.

Tilannetta toki helpottaa se, että vanhempani saivat minut suhteellisen nuorena, eli kun he ovat esim. 85-vuotiaita, olen itsekin jo eläkkeellä.
Jos siis hyvin käy, voidaan viettää yhdessä eläkepäiviä.
Joka tapauksessa en ole sitten itse mikään ruuhkavuosia elävä keski-ikäinen, eli aikaa on.
 
vierailija
Tuskin. Siinä vaiheessa kun meidän vanhemmat ovat tuossa iässä meillä on todennäköisesti vielä alaikäiset lapset ja asuntolainaa. Huonokuntoisista vanhemmista huolehtiminen tarkoittaisi siis toisen jäämistä pois töistä lähes tulottomaksi, perheen kodista luopumista ja muuttamista jonnekin pieneen asuntoon ja lasten todennäköisesti joutumista luopumaan harrastuksistaan. Myöhemmin opiskelevien lasten tukeminenkaan tuskin onnistuisi.

En pystyisi vetämään itsemme mukana myös omia lapsiamme köyhyyteen isovanhempien vuoksi. Olisi kaunis ajatus hoitaa vanhempansa, mutta kun samaan aikaan pitäisi kyetä hoitamaan ja elättämään myös oma perheensä, ei kahden aikuisen aika ja raha yksinkertaisesti riitä kaikkialle.
Kahden aikuisen? Aika moni elättää ja hoitaa perheensä yksin ja selviää ihan hyvin.
Mä oon yksinhuoltaja, ja mulle on itsestään selvää, että jos mun vanhemmat tarvitsevat apua, sitä myös annetaan. Sitten kiristetään vyötä jostain muusta kohtaa. Mun vanhemmat ovat mut hoitaneet lapsena ja auttaneet vielä aikuisena kun olen apua tarvinnut. Musta oli väärin, etten hoitaisi heitä.

Mun vanhemmat ovat vielä suht nuoria, jäämässä vasta eläkkeelle. Jos selviävät vielä 10 vuotta keskenään, niin mun lapset ovat jo aikuisia ja sitten voin keskittyä vanhempiini. Jos ei, niin sitten mennään niillä mitä on. Mun lapset ovat jo pienestä pitäen tottuneet siihen, että elämässä on paljon muutakin tärkeää kuin materia....
 
vierailija
Tottakai! Olen jo kertaalleen aikuisena muuttanut pariksi vuodeksi vanhempien avuksi, kun toinen toipui isosta operaatiosta, ja toinen loukkaantui, eivätkä he kahdestaan kyenneet huolehtimaan omakotitalosta. Kyllä sukulaisten pitää huolehtia toisistaan.
 

Yhteistyössä