19-vuotiaana sain esikoisen. Tuskin sitä kukaan ennen ekaa lastaan täysin valmis äidiksi on, raskauden aikana totutellaan ajatukseen äitiydestä ja sitten kun lapsi syntyy niin yhdessä lapsen kanssa äiti siinä kasvaa äidiksi... Aina se oikea äitiys kuiteskin yllättää, oon täysin varma siitä, ettei KUKAAN voi varmuudella että ihan valmis äidiks on, ennen kuin sen lapsen edes saa. Vaikka sitä kuinka valmistautuis etukäteen, niin jonkin verran yllättää se tosielämä lapsen kanssa (itse en esim ollut valmis koliikkivauvan äidiksi, mutta kun sellainen tuli, niin kyllä mahdollisuuksien mukaan yritin olla maailman paras äiti pikkuiselle rääkkyjälle, joka ei muuta juuri tehnyt kuin huutanut ja syönyt, oksentanut ja taas huutanut.. Ekat kuukaudet meni kuin sumussa (ja yksin olin lapseni kanssa ensimmäiset 10 kk), mutta sitten, kun koliikkikki meni ohi, niin kyllä tunsin itteni täysin valmiiksi äidiksi.