Olisitko pärjännyt synnytyksessä ilman miehesi tukea

[vieras]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Ulkopuolisia? Ei kyllä käy kateeksi sun miestäs.

Eikä sen sun miestä! Olis se saanu tulla, en kieltämäänkään lähtisi, mutta ei halunnut. Sääli näitä miehiä jotka sinne vängällä vingutaan ja sitten ne on niin järkyttyneitä että... ei se ole miesten paikka, ne on liian heikkohermoisia. Sitten myöhemmin inutaan kun akka vaati...

Jos sun miehesi on ulkopuolinen teidän? lapsen synnytyksessä niin on se kyllä säälittävää. Mutta monihan käyttääkin miehiä vain siittämiseen, vauvan hoitoon eivät saa osallistua lainkaan. Mun mies on kyllä MIES eikä mikään heikkohermoinen nössö, että ei ole synnytyksessä hermoillut ja ihan on omasta vapaasta tahdosta tullut ja halunnut tulla. Ja edelleen muistellaan yhdessä :heart:

No täällä maalla miehet on vissiin vielä miehiä, mies sanoi että hän voi kyllä tulla vetämään jaloista, ellei lapsi muuten tule. Siitä hommasta on sen verran paljon kokemusta, että olis ollut hyötyäkin. ( Sinulle kaupunkilaiselle suomennan: vasikat vedetään ulos jaloista jos tulee ongelmaa synnytyksessä)

 

[vieras]

Mä ajattelen synnytystä enemmänkin uskomattoman hienona kokemuksena joka me ollaan miehen kanssa saatu jakaa kun sitä itse kipua. Olisin varmaan pärjännyt ilman miestä, mutta pärjäsin paljon paremmin kun mies oli mukana.

 

[vieras]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Ulkopuolisia? Ei kyllä käy kateeksi sun miestäs.

Eikä sen sun miestä! Olis se saanu tulla, en kieltämäänkään lähtisi, mutta ei halunnut. Sääli näitä miehiä jotka sinne vängällä vingutaan ja sitten ne on niin järkyttyneitä että... ei se ole miesten paikka, ne on liian heikkohermoisia. Sitten myöhemmin inutaan kun akka vaati...

Lievää yleistämistä? Mikä urpo se sun miehes on? Yleensä miehet haluaa olla mukana tätä ainutlaatuista tapahtumaa todistamassa.

Kysyppä sadalta vastaantulevalta mieheltä jotka ovat olleet synnytyksessä mukana, kumpi sinne halusi se mies vai sen miehen akka?

 

[joo]

Mä ajattelen synnytystä enemmänkin uskomattoman hienona kokemuksena joka me ollaan miehen kanssa saatu jakaa kun sitä itse kipua. Olisin varmaan pärjännyt ilman miestä, mutta pärjäsin paljon paremmin kun mies oli mukana.

Näin mäkin ajattelen. Mä ajattelin etukäteen, että en tiiä haluanko miehen näkevän kaikkee. Oli sit ihan kattomassa, kun pää syntyi ja kannusti tosi hienosti. Jälkikäteen on puhuttu synnytyksestä ja sano sen olleen tosi hieno kokemus. Jotenkin se on yhdistänyt ihan älyttömästi. Sitä paitsi itselle on tehnyt hyvää, että tuo mies on nähnyt mut niin paljaana ja haavoittuvana kuin vaan voi nähdä ja silti se rakastaa ja haluaa mua. Se on tehnyt suhteelle vaan hyvää.

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Jos ois ollut pakko.

 

[joo]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Ulkopuolisia? Ei kyllä käy kateeksi sun miestäs.

Eikä sen sun miestä! Olis se saanu tulla, en kieltämäänkään lähtisi, mutta ei halunnut. Sääli näitä miehiä jotka sinne vängällä vingutaan ja sitten ne on niin järkyttyneitä että... ei se ole miesten paikka, ne on liian heikkohermoisia. Sitten myöhemmin inutaan kun akka vaati...

Lievää yleistämistä? Mikä urpo se sun miehes on? Yleensä miehet haluaa olla mukana tätä ainutlaatuista tapahtumaa todistamassa.

Kysyppä sadalta vastaantulevalta mieheltä jotka ovat olleet synnytyksessä mukana, kumpi sinne halusi se mies vai sen miehen akka?

Tää pätee ehkä niissä suhteissa, joissa vaimot on akkoja. Meillä ei ole näin, onneksi. Mikäs mies ei halua nähdä oman lapsensa syntyvän.

 

[vieras]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Ulkopuolisia? Ei kyllä käy kateeksi sun miestäs.

Eikä sen sun miestä! Olis se saanu tulla, en kieltämäänkään lähtisi, mutta ei halunnut. Sääli näitä miehiä jotka sinne vängällä vingutaan ja sitten ne on niin järkyttyneitä että... ei se ole miesten paikka, ne on liian heikkohermoisia. Sitten myöhemmin inutaan kun akka vaati...

ihanko soitit että käykö kateeksi? Lol.

Juu sano että akka vinku ja itki ja marisi ettei ole yksin sitä sinne laittanukkaa, että pakko oli lähteä mukaan ihan sen takia ku akka uhkas että ottaa eron ja ei näkis lasta koskaan ellei tuu.

 

[Estu]

Mä synnytin kolmosen yksin (paikalla siis vain minä ja aivan älyttömän ihana ja sydämellinen kätilö ) ja synnytys oli :heart: :heart: :heart:

Olen sanonut, että jos meille joskus neljäs lapsi tulee, niin menen yksin synnyttämään. Tätä päätöstä on helpottanut myös se, että mies voi pahoin nähdessään verta ja kipua, mutta myös se, että pystyn keskittymään kaikkeen paljon paremmin, kun saan olla yksin.

 

[Elettaria Cardamomum]

On ollut aina erittäin, erittäin tärkeä! :heart: Meillä on niin hubaa aina ku synnyttämässä ollaan...

 

[heepi]

Oli tukena ja koin, että auttoi paljon. Hieroi ja avusti. Mutta poinnistusvaiheessa en antanut mennä jalkopäähän katsomaan ja käskin sijoittamaan itsensä siten ettei töllistele mun paikkoja. Ei ole mitään tarvetta näyttää alapäätäni siinä tilassa miehelle, vaikka se olisikin ihan ok ja mies haluaisi nähdä ulostulon, mutta no way! Meinasi perkele vielä kuvatakin, mutta siinä vaiheessa mulla kilahti, hitto soikoon, ei sitä tarvitse taltioda, mun yksityisasia, ärsytti. Vauva on sitten asia erikseen, jota saa kuvata,mutta mun paikat on mun paikat.

 

[Just]

Siis olisinko pärjänny? Onko siinä semmonenkin vaihtoehto että "No ni, en pärjää, unohetaan tää synnytyshomma, kanniskelen ipanan teini-ikään asti mahassa".

 

[Adelade]

No jos pakko niin olisin. Kakkosen synnytykseen ei päässy (hätäsektio) mut esikoisen synnytyksessä oli mahtavana apuna, vaihtoi lämpöpusseja selkään ja oli ponnistusvaiheessa selän takana tukemassa. Puhumattakaan henkisestä tuesta.

 

[Ap]

Siis olisinko pärjänny? Onko siinä semmonenkin vaihtoehto että "No ni, en pärjää, unohetaan tää synnytyshomma, kanniskelen ipanan teini-ikään asti mahassa".

Olisitko voinu kenties lukea koko aloitusviestin

 

[periaatteessa]

Siis olisinko pärjänny? Onko siinä semmonenkin vaihtoehto että "No ni, en pärjää, unohetaan tää synnytyshomma, kanniskelen ipanan teini-ikään asti mahassa".

No mun kohdalla vaihtoehto olisi olisi ollut shokkireaktio ja tajuttomana leikkaaminen.

 

[vieras]

Oli tukena ja koin, että auttoi paljon. Hieroi ja avusti. Mutta poinnistusvaiheessa en antanut mennä jalkopäähän katsomaan ja käskin sijoittamaan itsensä siten ettei töllistele mun paikkoja. Ei ole mitään tarvetta näyttää alapäätäni siinä tilassa miehelle, vaikka se olisikin ihan ok ja mies haluaisi nähdä ulostulon.

Jorvissa tää homma oli hoidettu niin että sängyn vastapäisellä seinällä oli peili jota mies ei ollut edes huomannut ennen kun sattui vilaisemaan sitä just H-hetkellä!

 

[piina]

Mä oon kaksi viimeistä käynyt yksin synnyttämässä ja hyvin pärjännyt ilman miehen tukea. Näillä kerroilla en kuitenkaan juuri muuta sairaalassa tehnyt kuin ponnistanut ennen vauvan syntymää, joten ei aika pitkäksikään päässyt. Pitkässä synnytyksessä kuten esikoisen, oli kuitenkin tuki ja seura todellakin tarpeen.

 

[vieras]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Ulkopuolisia? Ei kyllä käy kateeksi sun miestäs.

Eikä sen sun miestä! Olis se saanu tulla, en kieltämäänkään lähtisi, mutta ei halunnut. Sääli näitä miehiä jotka sinne vängällä vingutaan ja sitten ne on niin järkyttyneitä että... ei se ole miesten paikka, ne on liian heikkohermoisia. Sitten myöhemmin inutaan kun akka vaati...

Lievää yleistämistä? Mikä urpo se sun miehes on? Yleensä miehet haluaa olla mukana tätä ainutlaatuista tapahtumaa todistamassa.

Kysyppä sadalta vastaantulevalta mieheltä jotka ovat olleet synnytyksessä mukana, kumpi sinne halusi se mies vai sen miehen akka?

Mulle riittää tieto siitä, että oma mies itse halusi. Mutta kyllähän näitä urpoja tosiaan löytyyö, joka päivä palstailu vaan vahvistaa sitä.

 

[xxx]

Yksin synnytin enkä huolisi sinne ulkopuolisia pällistelemään. Mies ehtii kyllä lapsen nähdä kun on syntynyt.

Sama juttu, en olisi kestänyt jos mies olisi siinä ollut mukana! Halusin olla mahdollisimman rauhassa kaikelta turhalta ja keskittyä itse asiaan. Onneksi mieskään ei halunnut siihen.

 

[Phoebsi]

Me lähdettiin kyllä ihan yhdessä vauvanhaku reissulle. Miehestä oli korvaamaton tuki, varsinkin kun odoteltiin että jotain alkaa tapahtua yli vuorokausi. Koko ponnistusvaiheen pidin miestä kädestä kiinni. Itse en tätä muista kyllä Mutta oli minusta hienoa että mies oli siinä mun mukana, kaikessa ja näkemässä heti meidän lapsen ensi hetket.

 

[catlady]

Tuki olemalla vieressä ja siis olemalla mukana elämämme hienoimmissa hetkissä!!! :heart: :heart: :heart:

Sain puristaa kädestäkin kaikin voimin... Sen mies muistaa kyllä ja jos jossain ohjelmassa joku niin tekee, niin mieheni sanoo ett "Tiedän tunteen"...

 

[Afrikannorsu]

Mainiosti ja ehkä paremmin. En olis halunnu sitä mukaan lainkaan! ei mitään apua, katteli formuloita ja ihmetteli että mikä tässä kestää. Jälkikäteen kerto että sai hävetä kun olin niin huono ja huusin,,,ja oli kuulemma oksettavaa kateltavaa. Mukaan änkes koska muut olis ihmetelleet miksi ei mukana.

 

[vieras]

Kyllä kaikki 3 kertaa.

 

[mikrokitumoppi]

Mainiosti ja ehkä paremmin. En olis halunnu sitä mukaan lainkaan! ei mitään apua, katteli formuloita ja ihmetteli että mikä tässä kestää. Jälkikäteen kerto että sai hävetä kun olin niin huono ja huusin,,,ja oli kuulemma oksettavaa kateltavaa. Mukaan änkes koska muut olis ihmetelleet miksi ei mukana.

Pöljä mies. Olisi jättänyt sanomatta. Mulle ainakin olisi tullut tosi paha mieli.

 

[Seikkailija Dora]

hyvin pärjäsin. sisko oli mukana kun mies ei halunnu.

 

[umbrella-]

En oikein osaa sanoa. Siis olihan mies tosi ihana tuki ja turva, mutta synnytyksessä olin kyllä niin omassa maailmassani, että enemmänkin tiuskin miehelle, että pysyisi hiljaa eikä häiritsis mun keskittymistä hengitykseen. Siinä silmät kiinni ja keksittyen pysyi kivut hyvin hallinnassa, mutta miehen kosketus tai puhe tosiaan häiritsi sitä keskittymistä ja sitten ne kivut olivat ihan järkyttävät.
Onneks mies sitten oppi olemaan hiljaa kyllä

Ai niin, kyllähän mä miehen kättä puristin ponnistuvaiheessa ja sillä tavoin muutenkin oli kyllä hirmu tärkeää se, että hän oli läsnä.