Olisitko pärjännyt synnytyksessä ilman miehesi tukea

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sonja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä kai pärjännyt olisin mutta kyllä mies niin iso apu minulle oli että vaikea kuvitella synnytystä ilman häntä.
Paras apu oli kun mies piti minusta ponnistusvaiheessa kiinni että pystyn keskittymään vain ponnistukseen. Jotenkin roikuin siis kaulan ympärillä kuin apinan poikanen ja mies nosti. Jälkeenpäin naurattaa että ei oo varmaan ollut kivuton kokemus miehellekään kun täydellä voimalla aina tarrasin kurkkuun kiinni :D
 
no olisin pärjännyt, mutta olishan se aika orpoa ollut.

eka synnytyksessä mies tuntui joltain turistilta kaikkine kameroineen. Mutta olihan se kiva, kun joku jaksoi jutella kätilölle ja oli joku jolle pystyi tiuskimaan. :heart:
 
Kyllä oli suuri tuki, henkisesti läsnäolo merkkasi tosi paljon vaikkei varsinaisesti paljon mitään tehnyt. Toki ilmankin olisi onnistunut, mutta oli tosi tärkeää minulle että mies oli mukana.
 
Mulle mies oli lähinnä ajan kulumisen kannalta hyvä olemassa sairaalassa. Itse synnytyksessä/ ponnistusvaiheessa koin miehen aivan turhaksi. En kaivannut kädestä kiinni pitäjää enkä ketään hokemaan että jaksat kyllä. Halusin keskittyä 100% ponnistamiseen ja saada kaiken mahdollisen voiman siihen. Mies istuikin nurkassa sen aikaa. Seuraavan synnytykseen mies ei osallistukkaan kuin vain odotusvaiheeseen.
 

Yhteistyössä