Olisitko mustasukkainen/loukkaantunut tästä asiasta? Tärkeää!

[Saraldo]

Mä olen huolestunut siitä, että jos ei ole koskaan ennen puhunut erosta mitään... ja nyt sanoo, että jos et voi luottaa, haluan erota. Eli haluaa erota mieluummin kuin esim. lopettaa työajan ulkopuolista elämää tämän naisen kanssa? Kyllä mäkin avaudun työajan ulkopuolellakin työkavereilleni ja myös eräälle miehelle, mutta tämä miespä ei välitäkään naisista . En mä kyllä pitäisi kauheasti yhteyttä miespuoliseen työkaveriin, jos siinä olisi pienikin mahdollisuus, että jotain tapahtuisi.

Älä luota sokeasti. Puhu miehellesi vielä ja sano, että sinua loukkaa se, ettei hän voi sinulle puhua.

 

[Lahja]

Aika herkästi mies avioerolla uhkaa !!! Itsepuolustusta, ihastusta työkaveriin.

 

[Keittiönoita]

Mä kyllä haluaisin erota kumppanista, joka ei pysty luottamaan minuun. Tuhlaisin vain aikaani ja energiaani tällaiseen ihmiseen.

 

[Annu]

Eli miehelleni tuli työkaveriksi 8v nuorempi nainen jonka kanssa työskentelee 8h päivässä tiiviisti yhdessä. He ovat jo työskenneelleen yhdessä 2 vuotta joten tuntevat aika hyvin. Noin vuosi sitten tämä nainen alkoi soittelemaan avioeroongelmiensa takia miehelleni iltaisin ja tekstaamaan. En pitänyt asiasta ja sanoin etten pidä siitä että noin tiiviisti pitävät yhteyttä.... Sen jälkeen tämä nainen ei enään niin usein soitellut ainakaan minun nähteni meille eikä miehenikään häntä maininnut.

Nyt meille tuli sitten isompi riita mieheni kanssa ja lähdin lenkille. Mieheni meni tälle naiselle heti soittamaan ja tekstarit lensivät puolin toisin. Suutuin todella asiasta ja sain kuulla että he ovat aiemminkin puhuneet meidän riidoista ja muista henk. koht asioista ja miehnei sanoi tämän olevan hänelle tärkeä kaveri ja ainoa jolle pystyy puhumaan. Että näin. Olen jotenkin loukkaantunut. Mieheni sanoi ettei ole suhdetta tai tunteita tätä toista kohtaan.... Ja sanoi että minä olen vainoharhainen.... Ja jotenkin minun reagtiotani piti todella kummana. Ja jos en voi luottaa häneen niin haluaa erota. Muutenkin on ollut meillä aika vaikeaa mutta eka kertaa erolla uhkaa. Meillä 4 lasta 15v yhdessä oloa takana....

On jotenkin paha mieli... Haluaisin tietää muiden reaktioita? Reakoinko jotenkin aivan väärin? Kavereita saa olla mutta mielestäni tiettyihin asioihin pitää vetää raja. En halua sulkea miestäni mihinkään "vankilaan" tai rajata hänen elämäänsä.

En pitäisi tuosta touhusta! Toisaalta itse olen ystävä, täysin platonisesti, parinkin miehen kanssa, jotka naimisissa. He kertovat ongelmistaan, mutta vilpittömästi rakastavat vaimojaan! Haluavat vaan vähän naisnäkökulmaa ja minä olen turvallinen vaihtoehto .

 

[juuh]

Mä kyllä haluaisin erota kumppanista, joka ei pysty luottamaan minuun. Tuhlaisin vain aikaani ja energiaani tällaiseen ihmiseen.

nii, eli apn pitää tällä perusteella erota miehestään, koska selkeästi ei luota tähän.

 

[mm]

mikset sinä ole tutustunut tähän tyttöön ja saanut uuden kaverin? elämä olisi varmasti monin tavoin helpompaa =)

Niinpä,pidä ystävät lähellä ja "vihamiehet" vielä lähempänä...

ei onnistus multa

 

[Keittiönoita]

nii, eli apn pitää tällä perusteella erota miehestään, koska selkeästi ei luota tähän.

En mä nyt noinkaan sano. Luultavasti ap ja hänen miehensä voivat keskustella asiasta. Ja ap:kin ymmärtää sen, että on asioita, joista kumppania mieluummiin puhuu vaikka sitten työkaverilleen kuin ap:lle itselleen. Musta on ihan normaalia puhua ensin tuntemiensa ihmisten kanssa ja jos luotettavaa ystävää ei löydy, niin vasta sitten hankkia ammattiauttaja. Jos puhuu sen kanssa, jota asia koskee, keskustelu ei ole koskaan objektiivinen.

 

[vieras]

Kyllä sitä on hyvä olla joku muu kuin oma puoliso jolle voi puhua. Niin ei tarvitse nalkuttaa miehelle tai kaataa kaikkea hänen niskaansa.

 

[Vieras]

Mä en ole lainkaan mustasukkaista sorttia, mutta luulen että jopa minä vetäisin herneet palkoineen tuosta nenuuni.Tosi kurja juttu.

 

[j]

Minun paras ystäväni on myös mies. Alussa (kun vasta seurustelimme) mieheni oli mustasukkanen ystävälleni. Minä olen siinä määrin julma, etten hyvää ystävää seurustelun takia uhraa, joten miehelläni oli tasan kaksi vaihtoehtoa; lähteä lätkimään tai hyväksyä ystäväni. No arvaten hän hyväksyi ja nykyään tulevat mainiosti toimeen.

Ystäväni on minua myös (muistaakseni) 5 tai 6 vuotta vanhempi ja on naimisissa. Hän on sellainen jolle pystyn puhumaan kaikesta, niistäkin asioista joista en miehelleni pysty. Minulla on hankala tausta ja ystävälläni samankaltaisia kokemuksia, joten ymmärrämme toisiamme. Yhdessä olemme myös puineet kummankin parisuhdeongelmia, minun vaikeaa raskautta ja ystäväni lapsettomuutta jne.

Jos mieheni edes yrittäisi kieltää minua näkemästä ystävääni tai pitämästä yhteyttä olisi aivan satavarmasti minunkin reaktioni uhata erolla.

 

[yks]

Itse saattaisin olla mustasukkainen, oli syytä tai ei. Mutta, itse olen ollut taannoin ystäväni silloisen poikakaverin "luotettu". Hän kertoi minulle aina heidän suhteensa kiemurat ja kyseli neuvoja minulta naisena. Hänen oli helpompi puida suhdettaan ns. ulkopuolisen ja puolueettoman kanssa. Yhtään mitään ystävyyttä kummempaa ei meidän välillä ollut, eikä kyllä tämä naispuolinen ystäväni mitään sellaista kyllä epäillytkään.. Että näinkin voi olla.

 

[iiris-77]

Minulla oli vähän vastaava tilanne exän kanssa. Olin erittäin loukkaantunut kun parisuhteessamme tuli kriisi niin exä riensi heti ensimmäisenä siitä murehtimaan toiselle naiselle (kaveri tämäkin) eikä halunnut minun kanssani kriisin syytä selvittää. Ymmärrän että ulkopuoliselta voi saada jotain näkökulmaa mutta kyllä siinä avovaimona tunsi itsensä aika syrjäytetyksi ja ulkopuoliseksi. Varsinkin kun samalla sitten oli itse surullinen ja murehti samaa asiaa YKSINÄÄN ja olisi kaivannut asian selvittämistä puolison kanssa.

Mutta minun tapauksessani on tosiaan ex. Nykyisen kanssa asiat puhutaan halki jos jottain ongelmia tulee.

Teillä on pitkä yhteinen historia joten en ihan niin helposti luovuttaisi. Mutta kirjoittamasi "miehen salailu asioista joista luulee ettet pidä" on minusta tosi loukkaavaa. Jos hän ei kestä sitä, että sinä et pidä kaikista hänen tekemisistään niin ei se salailu sitä asiaa sen kummemmin paranna vaan pahentaa...

 

[shedevil laiskana...]

Kyllä mä oisin varmaan aika loukkaatunut!Me ollaan miehen kanssa myös kavereita...kaiken muun lisäksi...että en varmaankaan sulattaisi jos yhtäkkiä löytyisi joku parempi kuuntelija kuin minä...mutta toisaalta taasj os teillä on välillänne kismaa niin mies ehkä haluaa jakaa jollekkin toiselle omat tunteensa,mutta miksei sitten sinulle...puhutteko te yleensä kaikista asioista?Mutta toivon että asia selviää ja koita puhua asiasta miehen kanssa ja kerrot kuinka se sinua kaivelee.

 

[vieras]

Olisin tuosta "ainoa jolle voin puhua" kohdasta todella näreissäni.

Toisekseen, en usko heteromiehen ja heteronaisen väliseen platoniseen ystävyyteen, vaikka ennen siihen vankasti uskoinkin. Luulin monta vuotta, että miespuoliset ystäväni olivat vain ystäviäni, mutta yksi toisensa jälkeen tunnustivat haluavansa muutakin.

 

[Juh]

Mä kokisin oloni todella loukatuksi vastaavassa tilanteessa. Ymmärtäisin kyllä, että mieheni saattaisi haluta joskus puhua ongelmistaan jonkun muun kuin minun kanssani, mutta se joku toivon mukaan olisi joku ystävä pidemmältä ajalta. En usko, että miehelläni olisi tarvetta selvitellä asioitaan 20-vuotiaan naisen kanssa. enkä tätä hyväksyisi, olkoon kuinka pikkusieluista tahansa.

 

[hmm]

Ei kävis meillä. Ikävä kun miehesi reagoi tuolla tavoin. Ehkä hän voisi kuvitella itsensä sinun paikallesi.. sinä läheisissä yhteyksissä omaan mieskollegaasi? Hmm..

 

[vieras]

Mä voisin kuvitella tuon tilanteen, koska mun miehelle on helppo uskoutua ja se on aika hyvä kuuntelija, niin yksi jos toinenkin mies ja nainen on vuosien varrella kertonut sille murheitaan ja jakanut asioitaan.
Mulla itselläni on myös niin läheinen miespuolinen ystävä, että kerron hänelle aika kipeitäkin juttuja.