olisin kuollut ilman kipulääkettä

Tuo väittämä on useampaakin otteeseen ollut esillä keskusteluissa.
Olisitko kuollut?

Jos asia todella on näin voi olla että vielä jossain synnytyksessä kuolet. Nimittäin kipulääke ei välttämättä tehoakaan. Vaikka kolmella edellisellä kerralla olisit saanut esim. epiduraalin ja se olisi oikein hyvin auttanut ja helpottanut se ei neljännellä kerralla ehkä autakaan yhtään. Ja voi olla että mitään muuta kivunlievitystä ei siinä vaiheessa enää suostutakaan antamaan. (kokemusta on). Sitten huomaakin että hei menihän tämä ilmankin.

Ja toiseksi naisen oma kroppakin erittää kipua lievittävää ainetta. Se ei usein pääse vielä edes vaikuttamaan kun jo huudetaan keinotekoista kivunlievitystä.

 

Niinpä, mulla kävi toisen pojan synnytys niin nopsaan että mitään kipulääkettä ilokaasua lukuunottamatta en ehtinyt saamaan. Olin tuudittautunut ajatukseen epiduraalista joka vei ekassa synnytyksessä kivun pois kokonaan mutta mutta...eli synnytys menee niinkuin menee, kaikki ei aina tapahdu niinkuin oli suunnitellut.

En ajatellut että olisin kipuun kuollut, mutta tajun karkaaminen oli kyllä lähellä. Onneksi synnytyssaliin päästyäni sain ruveta melkein heti ponnistamaan kun tuntui että vauva tulee selkärangan kohdalta ulos... Siis tuska oli mieletön, mutta lopputulos vaivan arvoinen.

 

Luulin etukäteen että kuolen ilman kipulääkettä,mutta täällä ollaan edelleen... :wave:

Tai sainhan ilokaasua,ei se kyllä kipua vienyt minnekään mutta siihen sai jotenki etäisyyttä.Siinä vaiheessa ku oisin halunnu epiduraalin olin jo täydet auki ja pikkuhiljaa sai alkaa ponnisteleen.

Oli iloinen yllätys että mulla oli niin paljon korkeampi kipukynnys kun luulin!

 

esikoinen tuli vauhdilla (3h 7 min) ja siinä ei kerinnyt ilokaasua ja kauratyynyä kummosempaa saada/ottaa.
Ilokaasu ei mulla ainakaan pätkääkään auttanut kiouihin, pisti vaan pään sekaisin kunnolla ja teki pahoinvoinnin!

Nyt toista odotan ja toivon että synnytys etenisi hitaammin tai kivut eivät olisi niin kauheat.
Vaikka yvä mieli synytyksestä jäi ja selvisin siitä niin nopeasti, se reilu kolme tuntinen oli jotain todella hirveää.

 

sanonta on ystävä hyvä vertauskuvallinen..kuten varmaan sen käsitätkin. mutta joillakin kuten minulla on niin matala kipukynnys että jo tieto siitä että on saanut jotain kipulääkettä, helpottaa jo sekin. sillon kun minä olin synnyttämässä, minulle lopetettiin epiduraalinlaitto jotta ponnistamisen tarve tulisi luonnolisesti, noh, olin niin sekaisin kivusta että unohdin kokonaan hengittää ja jouduin ns. paniikkiin, haukoin vain henkeä kuin kala kuivalla maalla..ja tämä ei johtunut kipulääkkeistä vaan ainoastaan ja yksinkertaisesri siitä että minulle tuli jonkin sortin panikkikohtaus, joka taas johtui siitä että en yksinkertaisesti kestänyt kipua.

 

Hei tepa!

Vertauskuvallistapa hyvinkin

Mutta mitä jos epiduraali sinulla ei olisikaan auttanut? Tai jos vielä synnytät ja käytettävä kipulääke ei tehoakaan. Ymmärrän että joilleki kipulääkkeiden käyttö on ihan todella tarpeen... Mutta oisko sektio edessä jos kipulääke ei tehoias ja menis paniikkiin?

 

\

sillon kun minä olin synnyttämässä, minulle lopetettiin epiduraalinlaitto jotta ponnistamisen tarve tulisi luonnolisesti,

Miten muuten tuo lopettaminen käytännössä on tapahtunut? Eikö se epiduraalin laittaminen ole vain yksi ruiskullinen lääkettä joka ei edes salamannopeasti vaikuta?

 

\

\

sillon kun minä olin synnyttämässä, minulle lopetettiin epiduraalinlaitto jotta ponnistamisen tarve tulisi luonnolisesti,

Miten muuten tuo lopettaminen käytännössä on tapahtunut? Eikö se epiduraalin laittaminen ole vain yksi ruiskullinen lääkettä joka ei edes salamannopeasti vaikuta?

Mun käsittääkseni selkään jätetään kanyyli, jonka kautta voidaan pumppailla lisää "aineita".. Mulle ei epiduraalia laitettu, niin en nyt ihan satavarma tästä asiasta ole. Mutta 99%

 

\

Miten muuten tuo lopettaminen käytännössä on tapahtunut? Eikö se epiduraalin laittaminen ole vain yksi ruiskullinen lääkettä joka ei edes salamannopeasti vaikuta?

Sinne jätetään letku/katetri paikoilleen josta voidaan tarvittaessa lisätä puudutteita.

 

No hengissä ollaan vaikka kuopus syntyi luomuna, kesto 2h3min ja minä kun olin jo etukäteen huudellut että "minähän en sitte luomuna synnytä!" No minkäs teit kun noin nopsaan tuli! Ja niin hyvä mieli jäi että kolmas tulee luomuna myös, mikäli mahdollista Oli TOSI paljon selvempi olo muuten synnytyksen jälkeen!

 

minulla on ollut yksi todella kivulias ja ennen kaikkea pitkä synnytys (24h), ja ihan todella luulin kuolevani. ei se epiduraali auttanut kuin vähän aikaa, ja luultavasti se jopa hidasti synntyksen kulkua, mutta se oli kyllä tärkeää senkin takia että olin niin sekaisin ja väsynyt kivusta että olin oikeasti aika järjiltäni.

sain lääkkeen avulla tilanteen jollain lailla "hallintaan" jos nyt niin voi sanoa. hetki kivuttomassa tilassa riitti että sain rauhoitettua itseni ja ymmärsin ettei tähän kipuun kuole. kipuhan ei ole pelkästään fyysinen asia vaan se vaikuttaa myös kaikkeen muuhun. en ollut koskaan kokenut sellaista kipua enkä ollut voinut siihen etukäteen varautua, sillä en pystynyt sellaista edes kuvittelemaan. voi olla että hyvä kätilö olisi pystynyt rauhoittamaan minut siinä tilanteessa, ehkä, mutta sellaista ihmistä ei sattunut olemaan paikalla.

olen siis tyytyväinen että sain sen epiduraalin. tietysti olisi kiva jos vois aina synnyttää luomuna mutta ei hinnalla millä hyvänsä...

 

tosiaan, sehän on vain sanonta, joka kuvaa hyvin sitä miten tärkeänä synnyttäjä on pitänyt kipulääkitystä. Jos seuraavalla kerralla on mahdollisuus saada epiduraali niin otan sen ilman muuta. Jos sitä en kerkeä saamaan niin se on sitten sen ajan murhe.

 

En kuollut ilman kipulääkettä. Eikä ollut oma päätökseni. Himppasen katkeruutta kätilöä kohtaan. Useista pyynnöistäni huolimatta ei mitään lääkityksiä tullut.

 

\

\

sillon kun minä olin synnyttämässä, minulle lopetettiin epiduraalinlaitto jotta ponnistamisen tarve tulisi luonnolisesti,

Miten muuten tuo lopettaminen käytännössä on tapahtunut? Eikö se epiduraalin laittaminen ole vain yksi ruiskullinen lääkettä joka ei edes salamannopeasti vaikuta?

Mulla ainakin vaikutti salamannopeasti ja niin taivaallinen olo tuli Ja tosiaan jätetään sinne kanyyli, jotta puudutetta voi tarvittaessa lisätä, mulla lisättiin juuri ennen ponnistusvaihetta ja sen ansiosta ei sattunut ollenkaan.

 

Halusin synnyttää ilman epiduraalia. Kivut oli tosi hirveät, koska synnytys jouduttiin käynnistämään. Välillä tuntui, että olin puoliks tajuissani. Silti jäi hyvä mieli, koska kipu on kuitenkin normaalia siinä tilanteessa. Enemmän hirvittäis, jos en tuntis mitään, enkä tietäis tarkkaan mitä tapahtuu. Neula selkäytimessä ei myöskään houkuttele. Mieluummin synnytyskivut. Toisaalta pelottaa, jos seuraava synnytys on yhtä kivulias, mutta luotan siihen, ettei ole, kunhan ei tarvitse käynnistää...

 

kaikilla 3:lla synnytyksellä sain supistuksia edistäviää
lääkitystä kaikilla kerroilla kesti synnytys yli 12 h.
enkä halunnut kipulääkeitä . kyllä sitä ihminen kestää
koviakin kipuja ( onhan se niin palkitsevaa)
(ei meinannut kätilö uskoo kun nuorimmaista olin tekemässä
etten halua missään vaiheessa kipu lääk. )
sanoi vaan "kyllä sä multa kohta lääkettä rukoilet"
synnyt. jälkeen sanoi "on sulla korkee kipukynnys"
mulle tää on semmonen periaate juttu
jokainen synnyttäköön tyylilään mikä on itselleen parhaax
=)

 

Esikon aikana oli epiduraali..toisen aikana mitään ei keretty antamaan..ja hengissä ollaan edelleen

 

Kivunlievitys on mun mielestä jokaisen oma asia, kuten on kipukynnyskin. Kukaan toinen ei voi sanoa, miten kenenkin pitäisi siinä tilanteessa toimia tai olla toimimatta. Siksi kai niitä eri vaihtoehtoja kehitetään, että jokainen löytäisi itselleen parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Synnytyksestä, niin puudutuksista kuin asennoista, on varmasti mielipiteitä yhtä paljon kuin on synnyttäjiä.

Oma äitini, joka on kaksi kertaa synnyttänyt luomuna, oli ihan ihmeissään, kun sanoin suunnitelleeni ottavani epiduraalin. Hän vaan tuumasi, että luuletko että tarviit. Hänestä oli niin kiva, kun ilman puudutuksia tunsi niin hyvin miten homma eteni.

 

\

Hei tepa!

Vertauskuvallistapa hyvinkin

Mutta mitä jos epiduraali sinulla ei olisikaan auttanut? Tai jos vielä synnytät ja käytettävä kipulääke ei tehoakaan. Ymmärrän että joilleki kipulääkkeiden käyttö on ihan todella tarpeen... Mutta oisko sektio edessä jos kipulääke ei tehoias ja menis paniikkiin?

no jos se ei olisi auttanut niin todennäköisesti olisin kuollut!!! ainakin henkisellä tasolla jos ei muuten..ja mulla jäi niin pahat traumat synnytyksestä että on vähän siinä ja siinä uskallanko enää synnyttää, ainakaan alateitse. Itseänikin hiukan harmittaa että jäi niin pahat muistot synnytyksestä vaikka lopputulos on maailman ihanin..haluan kuitenkin lisää lapsia jossain vaiheessa joten todennäköisesti edessä on sektio, vaikka eräs kätilö ystäväni tiesi kertoa että siinäkin on omat vaaransa ja sitä on leikkauksen jälkeen tosi kipeä. eli onko sekään nyt sitten parempi vaihtoehto...?

 

itse en ehtinyt saamaan mitään, ja kyllä tuosta hengissä selvisi. sain ainoastaan ilokaasua, mut ei se oikein mulle sopinut. tuli kauhean huono olo siitä.

 

\

\

Hei tepa!

Vertauskuvallistapa hyvinkin

Mutta mitä jos epiduraali sinulla ei olisikaan auttanut? Tai jos vielä synnytät ja käytettävä kipulääke ei tehoakaan. Ymmärrän että joilleki kipulääkkeiden käyttö on ihan todella tarpeen... Mutta oisko sektio edessä jos kipulääke ei tehoias ja menis paniikkiin?

no jos se ei olisi auttanut niin todennäköisesti olisin kuollut!!! ainakin henkisellä tasolla jos ei muuten..ja mulla jäi niin pahat traumat synnytyksestä että on vähän siinä ja siinä uskallanko enää synnyttää, ainakaan alateitse. Itseänikin hiukan harmittaa että jäi niin pahat muistot synnytyksestä vaikka lopputulos on maailman ihanin..haluan kuitenkin lisää lapsia jossain vaiheessa joten todennäköisesti edessä on sektio, vaikka eräs kätilö ystäväni tiesi kertoa että siinäkin on omat vaaransa ja sitä on leikkauksen jälkeen tosi kipeä. eli onko sekään nyt sitten parempi vaihtoehto...?

Hei taas Tepa!

Jos saan kertoa oman henkilökohtaisen mielipiteeni niin ennemmin pelkäisin ja välttelisin sektiota kuin alateitse synnyttämistä. Sektiosta toipuminen voi olla todella tuskallista. Ystävälläni haava vaivasi kokonaisen vuoden! Siihen verrattuna synytyskipu kestää erittäin vähän aikaa. Joskus sektio on tietysti välttämättömyys, mutta itse koen kuitenkin alatiesynnytyksen paljon miellyttävämpänä ja turvallisempana. Onhan se myös se luonnollisin tapa synnyttää.

 

Se on mielenkiintoinen juttu tuo sektiosta paraneminen (kuten varmaan synnytyksestäkin), kun vaihtelee niin paljon ihmisillä. Sukulaisnainen juuri kehui, että kun ensimmäisen lapsen sektion jälkeen oli toimintakunnossa viikossa ja nyt toisen lapsen alatiesynnytyksen jälkeen paikat ovat aivan auki vielä kahden viikon kuluttuakin synnytyksestä eikä tietoakaan paranemisesta. Mutta yksilöllistäpä tietenkin tämä!

 

\

\

\

Hei tepa!

Vertauskuvallistapa hyvinkin

Mutta mitä jos epiduraali sinulla ei olisikaan auttanut? Tai jos vielä synnytät ja käytettävä kipulääke ei tehoakaan. Ymmärrän että joilleki kipulääkkeiden käyttö on ihan todella tarpeen... Mutta oisko sektio edessä jos kipulääke ei tehoias ja menis paniikkiin?

no jos se ei olisi auttanut niin todennäköisesti olisin kuollut!!! ainakin henkisellä tasolla jos ei muuten..ja mulla jäi niin pahat traumat synnytyksestä että on vähän siinä ja siinä uskallanko enää synnyttää, ainakaan alateitse. Itseänikin hiukan harmittaa että jäi niin pahat muistot synnytyksestä vaikka lopputulos on maailman ihanin..haluan kuitenkin lisää lapsia jossain vaiheessa joten todennäköisesti edessä on sektio, vaikka eräs kätilö ystäväni tiesi kertoa että siinäkin on omat vaaransa ja sitä on leikkauksen jälkeen tosi kipeä. eli onko sekään nyt sitten parempi vaihtoehto...?

Hei taas Tepa!

Jos saan kertoa oman henkilökohtaisen mielipiteeni niin ennemmin pelkäisin ja välttelisin sektiota kuin alateitse synnyttämistä. Sektiosta toipuminen voi olla todella tuskallista. Ystävälläni haava vaivasi kokonaisen vuoden! Siihen verrattuna synytyskipu kestää erittäin vähän aikaa. Joskus sektio on tietysti välttämättömyys, mutta itse koen kuitenkin alatiesynnytyksen paljon miellyttävämpänä ja turvallisempana. Onhan se myös se luonnollisin tapa synnyttää.

olin synnytyksen jälkeen tosi kipeä, repesin tosi pahasti ja en voinut istua varmaan kolmeen viikkoon. eli toipuminen oli siinäkin hidasta ja mulle tuli vielä kaupanpäälle kohtutulehdus. alavartolo juili kivusta, mutta se kipu ei ollut läheskään verrattavissa synnytyskipuihin ja tarkemmin vielä siihen kipuun joka tulee ponnistusvaiheessa. eli luulen kyllä että omalla kohdalla seuraava synnytys tapahtuu sektiolla koska silloin kun se leikkaushaava tehdään niin minullahan on koko alavartalo ihan tunnoton. ne kivut on sitten asia erikseen jotka tulevat myöhemmin leikkauksesta. mutta kun kerran tavallisesta synnytyksestä toipuminenkin oli hidasta ja yhtä tuskaa niin samahan se sitten tuleeko ne kivut alatie synnytyksestä vai sektiosta...

 

Me ollaan niin tietosi nykysynnyttäjät näistä lääkkeistä, että heti kun tuskat alkaa niin aatellaan että pakko saada, en kestä muuten. Ollaanpa onnellisia ettei olla vanhan ajan mammoja, ei ollu vaihtoehtoo, pakko oli olla kuolematta ;o).
Nimim. Still alive 1 x eppari, 1x luomu. Ja järkyttävät kivut oli.

 

Olen tässä miettinyt kanssa tota, että synnytettiinhän sitä ennenkin, että miksei enää nykyään meinata kestää. Ja kuulun siis itse näihin, jotka tod. näk. ei ikinä tule alatietä synnyttämään. Kuitenkin, jos tarkkoja ollaan, ennen vanhaanhan todella kuoltiin synnytyksiin. Sitten olen ajatellut sellaista pointtia, että mikäpä tässä nykyajan lapsen hankinnassa muutenkaan on luonnollista: ei yhtään mikään. Raskaus ajoitetaan elämään tarkasti, hedelmöityspäivät lasketaan jne. Kaikki muu keinotekoisuus ja harkinta on sallittua lapsen hankinnassa, mutta synnytyksen pitäisi tapahtua luomusti, kävi miten kävi. Lisäksi tänä päivänä kukaan ei muutenkaan ajattele esim. sairauksien kohdalla, että siitä kuuluu kärsiä. Mun mielestä kyllä inhimilliseen elämään nykyään kuuluu se, että ei kärsitä turhaan, ei edes synnytyksessä. Tietenkin on naisia, joiden synnytys on siedettävä, ja jotka sitten ovat valmiita sen useita kertoja kokemaan. Musta on täysin ymmärrettävää, että jos ekasta synnytyksestä jäi syystä tai toisesta pahat muistot, saattaa se viedä synnytyshalut kokonaan. Se on inhimillistä, vaikka tietty, jos kaikki ajattelisivat näin maailmaan ei syntyis tarpeeksi lapsia.

Että tallainen vuodatus tällä kertaa.