olisiko sinusta ok jos miehesi aina vaikenee kun puhut esim.siitä mitä kaipaat/mikä loukkaa

tai kun kysyt kysymyksen joka liittyy parisuhteeseenne on vastaus aina: en tiedä,en muista, tai ei mitään vastausta.

kaikki riidat jää aina selvittämättä,koskaan mies ei selitä miksi toimi jollain tavalla/mitä tunsi/tuntee. Tänäänkin kysyin häneltä että onko hänestä tosiaan ihan ok että vaikka olisi kuinka iso riita siitä ei puhuta jälkikäteen.

mies vastasii ei kai. kun kysyin että miksi riitoja ei sitten selvitetä jälkikäteen mies vastasi en tiedä. Sanoin että täytyyhän sun tietää koska sinä olet se joka valitsee vaieta. mies oli hiljaa ja sanoi että häen täytyy jatkaa hommia.

joka kerta sama juttu,oli tilanne mikä hyvänsä,en saa vastauksia,asioista ei keskustella.

off topic:kaiken lisäksi kun pyydän herkkuja kaupasta hän tuo, ite säästän niitä illaksi kun lapset nukkuu, mutta kun menen hakemaan esim suklaalevyäni on mies syönytkin jo kaiken ja tämä toistuu monta kertaa viikossa! mutta ei voi ostaa itselle omia herkkuja. ruvennut ärsyttää koko asia ihan sikana. miten joku voi olal noin itsekäs? syö toisen herkut aina. sen lisäksi mulal oli elen oksettava olo,mies tiesi sen. alko tekee tekoröyhtäyksiä ja oli muka niin haska juttu ettei malttanut lopettaa, pyysin nätisti, lopulta käskin lopettaa,ei mitään vaikutusta. sitten suutuin ja sanoin että sä tiedät että mulla on oksettava olo,luuletko että noi äänet helpottaa mun oloani, alkaa vaan oksettaa enempi.

miten helvetissä joku voi olla noin itsekäs ja ajattelematon? joka ikisessä asiassa mitä vaan voi keksiä ja miten voi kunnioittaa miestä joka huvittuu omista tekoröyhtäisyistä? hahhahaa. ihan ku ikä olis 12v. eikä 30

puuuhhh,ei ärsytä

 

Meillä tällaisissa tilanteissa taitaa selityksenä olla vain se mies-nainen-asetelma...että naiset jää "märehtimään"asioita pitemmäksi aikaa ja mies elää vaan eteenpäin...

Siis siinä tapauksessa jos olen halunnut nostaa jonkun epäkohdan "uudelleen käsittelyyn"

 

Yäk, ei kuulosta miltään aarteelta. Etenkin toi puhumattomuus ottais päähän.

 

Ei ole minustakaan ok, mutta minkäs teet. Asia on mennyt siihen pisteeseen, että en edes aloita enää keskusteluja, koska ne eivät näköjään johda mihinkään ja ilmiselvästi mieskään ei halua asioita selvittää. Tosin nyt mies ihmettelee/valittaa, että olen muuttunut etäiseksi, kun "me ei enää puhuta".

 

Mä en vois elää noin. Joko mies alkais puhuu tai ees yrittäis taikka adios.

 

Ei olisi ok. Ei nyt mitään roskapussin vientiä koskevia riitoja tarvitse jälkeenpäin analysoida, mutta noi parisuhdejutut olisi kyllä hyvä käydä jollain tasolla läpi. Niin, että kumpikin kuuntelee ja myös kertoo omat fiiliksensä.

Tietty ihmisiä on erilaisia, jotkut haluavat analysoida kaiken mahdollisen, toiset eivät mitään. Jos kaksi ääripäätä pariutuu, niin ongelmia on varmasti odotettavissa. Pitäisi löytää se kultainen keskitie, joka tietty vaatii kompromissien tekoa kummaltakin.

 

Mä en vois elää noin. Joko mies alkais puhuu tai ees yrittäis taikka adios.

No vuosi sitten meinasi oikeasti olla adios. Ja kyllä se on jossain vaiheessa edessä, kun vain rohkaisisi itsensä.

 

Mä olen esimerkki onnistuneesta "elämän uusiksi laittamisesta".
Meni vaan kuppi nurin lopullisesti ja kehiin astui rkele-asenne siitä että ansaitsen tässä elämässä parempaa ja olla onnellinen.
Aluksi tunsin jonkinlaista tyhjyyttä mutta sitten kun törmäsin nykyiseen rakkaaseen niin tajusin että kaikella oli tarkoituksensa.Elämä on liian arvokas tuhlattavaksi

 

Ei olisi ok. Hyvä kommunikaatio on jotakin mitä ilman en parisuhteeseen edes ryhtyisi. Kaikki seurustelukumppanini ovat olleet sellaisia, että jo ihan alkumetreillä on käynyt selväksi, että kommunikaatiotaitoja löytyy. Jos mies jossain vaiheessa vaan lakkaisi puhumasta tärkeistä asioista, niin kyllä se eroon johtaisi. Ei tietenkään heti, vaan yrittäisin tilanne toki korjata, mutta loputtomasti ei yksin voi yrittää.

Ja noin muutenkin kyllä itsekkäältä kusipäältä kuulostaa miehesi.

 

Kuulostaapa ihan mun exältä.
Yhtäkkiä innostui puhumaan vasta eron jälkeen. En tosin enää viitsinyt jäädä vaan painelin eteenpäin, koska ero tuntui enemmän helpotukselta.

 

mun teki mieli soittaa miehelle ja kertoa kuinka pahalta tuntuu,en uskaltanut, pelkään että vastassa on vaan hiljaisuus,enkä enään kestä kertaakaan sitä tunnetta joka tulee kun koen olevani yhdentekevä hänelle. päätin kirjoittaa,mut entä jos mies tapansa mukaan lukee sen, laittaa kirjeen sivuun ja rupee touhuu omiaan? en kestäisi sitäkään.

siis minä olen se joka puhuu tunteista ja tarpeista,selitän omaa käytöstä yms. mut nyt vaan tuntuu etten pysty ottaa yhtään iskua vastaan tai mun tunteet hävii kokonaan, koskaan ennen ei oo käynyt niin etten ole uskaltanu tunteistani puhua

 

Katso miten mies reagoi ja jos se reaktio ei ole sitä mitä sinä tarvitset, niin katso totuutta silmiin ja ole rehellinen itsellesi ja omille tarpeillesi. Pystytkö näkemään yhteistä tulevaisuutta vielä vuosien päähän?

 

Meillä mies on vähän samanlainen... nykyään kyllä kuuntelee mitä puhun, mutta jos kysyn miksi hän teki tai sanoi jotain mikä loukkasi, hän vastaa aina että juu tajuaa kyllä mutta ei tiedä, miksi teki niin. Meillä ongelmana on kyllä enemmän seksielämä kuin isommat suhteen asiat, mutta toisaalta myös sellainen aloitteettomuus myös. Mies ei koskaan innostu kanssani oikein mistään. Tai johonkin ulkomaanmatkaan hän sanoo että joo mennään! Mutta kun pitäisi alkaa miettiä koska ja miten rahat kasaan niin hän vetäytyy.

Minä teen kaiken ajattelutyön. Ja seksi on meillä ihan kamalaa, en jaksa edes mennä siihen. Miehellä on erektio-ongelmia jotka hän tiedostaa mutta ei tee asialle mitään. Meidän seksielämä on siis sellaista että mies panee ja minä en uskalla tehdä yhtään mitään ettei hänellä lerpahda. Jee.

 

Jos keskustelujen lähtökohtana on se mitä mies tekee aina väärin, niin ei ihme jollei keskustelua synny.

 

Tuttua on meilläkin, mutta 20 vuoden aikana on myös oppinut odottamaan vastauksia. Mies ei ole yhtä nopea käsittelemään asioita kuin minä ja joku pintaa syvempi aihealue vaatii sulattelua. Sen verran olen parisuhdeoppejakin päntännyt, että puhun ongelmista yksikön ekassa persoonassa. Silloin ei syyllistä, eikä ole hyökkäävä- toimii tosin kaikkien ihmisten kanssa.

En tiedä jaksaisinko elää joka päivä sellaisen kanssa, joka analysoisi kanssani aivan kaiken? Siinäkin piilee omat heikkoutensa ja riskinä jäädä jurnuttamaan paikoilleen.

 

[QUOTE="vieras";29137249]Jos keskustelujen lähtökohtana on se mitä mies tekee aina väärin, niin ei ihme jollei keskustelua synny.[/QUOTE]

Eikö se ole ihan luonnollista, että se keskustelu avataan sillä asialla, missä itse kokee ongelman olevan? Keskustelussahan kai pitäisi olla molempien osapuolien näkökulmat, mutta siihen ongelmatilanteeseen (="mitä mies tekee väärin") se useimmiten kai jää junnaamaan, jos ei toinen osapuoli sano yhtään mitään ja kerro omaa näkemystään asiasta.

 

Ei ole mielestäni ok, en pystyisi olemaan parisuhteessa, jossa ei kommunikaatio pelaa. En ylipäätänsä näe syytä, miksi olla parisuhteessa jossa ei pystytä. Puolisohan on silloin vain arjen jakaja, puolison kuuluisi olla käsittääkseni paljon muutakin.

Meillä ainakin keskustellaan päivittäin. Kaikesta.

 

[QUOTE="vieras";29137301]Eikö se ole ihan luonnollista, että se keskustelu avataan sillä asialla, missä itse kokee ongelman olevan? Keskustelussahan kai pitäisi olla molempien osapuolien näkökulmat, mutta siihen ongelmatilanteeseen (="mitä mies tekee väärin") se useimmiten kai jää junnaamaan, jos ei toinen osapuoli sano yhtään mitään ja kerro omaa näkemystään asiasta.[/QUOTE]

Ettekö itse kenties jotain väärin. Lapsuuden perheessä kaikki oli aina pääsääntöisesti isän syytä, äiti tyyliin minussa ei ole koskaan mitään vikaa...

 

[QUOTE="vieras";29137301]Eikö se ole ihan luonnollista, että se keskustelu avataan sillä asialla, missä itse kokee ongelman olevan? Keskustelussahan kai pitäisi olla molempien osapuolien näkökulmat, mutta siihen ongelmatilanteeseen (="mitä mies tekee väärin") se useimmiten kai jää junnaamaan, jos ei toinen osapuoli sano yhtään mitään ja kerro omaa näkemystään asiasta.[/QUOTE]

Mistä muusta te keskustelette ?

 

Miehen suusta "en tiedä" tarkoittaa hyvin usein "en tiedä, mitä haluat minun vastaavan, jotta asia olisi loppuunkäsitelty". Niinkuin viestissä 2 jo sanottiin, miehet menevät mielellään elämässä eteenpäin eivätkä pysähdy märehtimään eilisen asioita.

 

[QUOTE="vieras";29137396]Ettekö itse kenties jotain väärin. Lapsuuden perheessä kaikki oli aina pääsääntöisesti isän syytä, äiti tyyliin minussa ei ole koskaan mitään vikaa...[/QUOTE]

Varmasti teen jotain väärin. Sehän onkin toinen puoli tuossa puhumattomuusongelmassa. Millä ihmeellä voi tietää, mitä tekee väärin, jos ei toinen koskaan niitä asioita kerro eikä niistäkään asioista siis voi keskustella?

 

[QUOTE="vieras";29137402]Mistä muusta te keskustelette ?[/QUOTE]

Emme enää oikeastaan mistään, kun vastauksia ei tule. Jos kysyn, mitä ruokaa tekisin, vastaus on "ihan sama". Jos kysyn, miten päivä on mennyt, vastaus on "ei mitään ihmeellistä". Jos puhun omista työhuolista, mies kuulemma ahdistuu, koska hänestä tuntuu, kuin syyttäisin häntä siitä, mitä töissä tapahtuu.

 

Mies on tuollaisessa tilanteessa neuvoton ja loukkaantunut. Ei hän voi tehdä yhtään mitään. Mies tietää että hän on sellainen kuin on, eikä muutu siitä m iksikään. Mies haluaa että hänet hyväksytään omana itsenään.

 

[QUOTE="mies";29139069]Mies on tuollaisessa tilanteessa neuvoton ja loukkaantunut. Ei hän voi tehdä yhtään mitään. Mies tietää että hän on sellainen kuin on, eikä muutu siitä m iksikään. Mies haluaa että hänet hyväksytään omana itsenään.[/QUOTE]mutta toisen suklaalevyjä ei silti saa syödä.:saint:

 

[QUOTE="mimmi";29136619]tai kun kysyt kysymyksen joka liittyy parisuhteeseenne on vastaus aina: en tiedä,en muista, tai ei mitään vastausta.

kaikki riidat jää aina selvittämättä,koskaan mies ei selitä miksi toimi jollain tavalla/mitä tunsi/tuntee. Tänäänkin kysyin häneltä että onko hänestä tosiaan ihan ok että vaikka olisi kuinka iso riita siitä ei puhuta jälkikäteen.

mies vastasii ei kai. kun kysyin että miksi riitoja ei sitten selvitetä jälkikäteen mies vastasi en tiedä. Sanoin että täytyyhän sun tietää koska sinä olet se joka valitsee vaieta. mies oli hiljaa ja sanoi että häen täytyy jatkaa hommia.

joka kerta sama juttu,oli tilanne mikä hyvänsä,en saa vastauksia,asioista ei keskustella.[/QUOTE]

Mun mielestä ap:n tapa ottaa asia puheeksi kuulostaa aika, hmm, hyökkäävältä. Ainakin jos asiasta on todella puhuttu noilla sanoilla (eli niin että koko asia sysätään miehen syyksi - mitä se ehkä todellisuudessa onkin, mutta ei ole kovin rakentavaa avata keskustelua syyttelyllä). Mikset muotoilisi asiaa niin, että sinusta olisi kiva jos riidat selvitettäisiin jälkikäteen, etteivät ne jää kaivelemaan - siis tekisit rakentavan ehdotuksen sen sijaan, että alat motkottaa miehelle siitä, että hän on valinnut vaikenemisen. Minut ainakin tuollainen hyökkäävä asenne saisi niin pahalle tuulelle, ettei sen jälkeen tekisi mielikään jatkaa keskustelua enää yhtään pidemmälle. Ja varmaan moni muukin ihminen reagoi tuollaisessa tilanteessa sulkeutumalla kokonaan.

Meillä on ollut parisuhteessa samanlaista ongelmaa. Se ratkaistiin keskustelemalla siitä, mikä meidän kummankin mielestä voisi olla rakentava tapa käsitellä riitoja. Sanoin miehelle, että mielestäni on kuluttavaa kun riitoja ei koskaan käsitellä loppuun, ja pitemmän päälle selvittämättömät asiat jäävät vain kaivelemaan. Ja sen takia voisi olla parempi pyrkiä siihen, että ainakin isommat riidat selvitettäisiin jossain vaiheessa. Olemme puhuneet muutenkin siitä, miten käyttäydymme riitojen aikana/jälkeen ja miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme, ja vuosien saatossa riitelytyylimme on oikeasti muuttunut rakentavammaksi. Tuskinpa tällaista olisi kuitenkaan tapahtunut, jos näitä asioita yhdessä pohtiessamme olisimme ensi töiksemme alkaneet kiukuta toinen toisillemme.