Olisiko sinusta kauheaa jos miehesi elättäisi sinut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elätti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No ei tuntuisi, on se vuosia elättänytkin. Minut ja pojat. Miksi tuntuisi? Elättäminen on rahallista, mutta olen samaan aikaan huolehtinut kodista ja myös hänen kalleimmista aarteistaan -lapsista. Ja sitä hän myös arvostaa, enkä ole koskaan kokenut itseäni siipeilijäksi. Koska en ole sellainen koskaan ollut. Mielestäni liitossa on jotakin pahasti pielessä, jos kotona lapsia hoitava puolisko joutuu tuntemaan itsensä siipeilijäksi. Outoa ajattelua.
 
No sopeutuisin tilanteeseen, jos muita vaihtoehtoja ei olisi. En kyllä siinä tilanteessa olisi kovin onnellinen. Olen aika itsenäinen ja kaipaan "omia juttuja" yhteisen perhe-elämän lisäksi. Mies on ihan samanlainen, joten varmaan ymmärtäisi miten sellainen tilanne ahdistaisi molempia...
 
Jos mamma todella haluaa olla toisen elätettävänä, niin kannattaa ymmärtää että avioehto jossa mies omistaa maksamansa omaisuuden on vähintään järkeenkäypää. Toki jos mies haluaa antaa niin aivan OK, mutta turha vaimon on vaatimalla vaatia että puolet kuuluu mulle jos vielä itse vaatii saada olla kotona vain hoitelemassa kotia joka EI OLE TYÖTÄ.

Siinä sitten voi ihmetellä, että millä eletään kun tulee ero esim. nalkutuksen takia. "miksi oot aina töissä" tms.
 
Olisi se kamalaa! En haluaisi tuntea etten itse pärjää. Enkä ikinä haluaisi kuulla sitä miehen suusta riidan tullen, miten hän on elättänyt ja pitänyt huolta. Pahimmassa tapauksessa vielä olettaisi omistavansa minut sen vuoksi.

Kas kun noita miehiä on jo tullut nähtyä ja tullut nähtyä myös se miten mukava ihminen muuttuu pedoksi.
 
En haluaisi olla naisen elättinä kun en ole kenenkään muunkaan elättinä ollut sen jälkeen kun muutin pois vanhempien luota, opiskeluaikoinakin kävin töissä.

En mä hanttiin panisi jos joku haluaisi mun elämiseni maksaa. Mutta en varmasti käyttäisi sitä hyväkseni niin että lojuisin kotona vaan todennäköisesti pitäisin sapattivuoden töistä ja käyttäisin sen jatko-opintoihin jonka jälkeen menisin takaisin töihin.

Toista aikuista ihmistä en kyllä ihan helpolla lähde enää itse elättämään, sitä on kokeiltu ihan tarpeeksi. Yllättävät ja ennakoimattomat elämäntilanteiden muutokset ovat tietysti poikkeustapauksia.
 
En todellakaan kokisi kamalana sitä, että puolisoni tukisi minua silloin kun minua kohtaa joku sellainen onnettomuus, etten enää itse voisi töihin mennä. Sanoisin jopa, että todellakin odottaisin puolison tuolloin elättävän ja ihan mielellään. Se työkyvyttömyys sitten taas varmasti häiritsisi minua ja samalla myös puolisoani, mutta ei niin paljoa, että tässä kumpikaan alkaisi itseään kiikkuun vetämään.

Olen tälläkin hetkellä melkolailla miehen elätettävänä. 300 euron opintorahalla en juurikaan tuo paljoa meidän talouteemme.
 
Ei olisi kauheaa. Kauheaksi asia muuttuu sitten jos se on vuosikaudet jatkuvaa eikä elätettävällä ole aikomustakaan tilannettaan parantaa taloudellisesti ja elättävänkin hyväksi.
 
Jos mamma todella haluaa olla toisen elätettävänä, niin kannattaa ymmärtää että avioehto jossa mies omistaa maksamansa omaisuuden on vähintään järkeenkäypää. Toki jos mies haluaa antaa niin aivan OK, mutta turha vaimon on vaatimalla vaatia että puolet kuuluu mulle jos vielä itse vaatii saada olla kotona vain hoitelemassa kotia joka EI OLE TYÖTÄ.

Siinä sitten voi ihmetellä, että millä eletään kun tulee ero esim. nalkutuksen takia. "miksi oot aina töissä" tms.

Naisellakin on kai ihan vapaus valita millaisen puolison itselleen ottaa.

Jos puhutaan ihmisestä joka ei ole eläkkeellä, mutta jota kukaan ei töihin ota eron jälkeen hän todennäköisesti saa työttömyysturvaa ja/tai esim. toimeentulotukea jota hän miehen tulosita johtuen ei ehkä saa avio-/avoliitossa.

Kotihoidontuen saajista useimmat kai kuitenkin osaavat hankkia tarvittaessa itselleen työn tai hakeutua työnhakijoiksi.
 

Yhteistyössä