olen 18 vuotias opiskelija, joka käy opiskelujen lisäksi suoraan koulusta töissä. Olen asunut vähän päälle kuukauden poikaystäväni kanssa, ja olen ihan lopussa. Koulua on joka päivä 8-4, siitä suoraan töihin ja kotona olen illalla 6-7 aikaan.
Joka kerta kun pääsen kotiin, kämppä on kuin pommin jäljiltä. Poikaystävä pääsee koulusta kolmen aikoihin, on ennen puoli neljää kotona. Siitä poikaystävä istuu koneella pelaamassa siihen asti että pääsen töistä, eikä ole voinut tehdä mitään kotona.
Minä pesen pyykit, laitan ruuan, siivoan, järjestelen ja pidän muutenkin järjestyksen yllä. Poikaystävä ei tee muuta kuin pelaa, jos pyydän häntä viemään roskat, joka kerta vastaus on kun tulen kotiin että "unohdin, anteeksi kulti, vien ne seuraavalla kerralla" mutta mitään ei koskaan tapahdu.
Nuorempana sairastin masennusta ja se laukaisi pahan anoreksian. Olen nyt päässyt pahimman yli, mutta vieläkin on todella vaikeita aikoja ja käyn edelleen psykologilla. Minulla on myös kauhea stressi raha asioista, koulusta, suhteista kavereihin ja vanhempiin ja ihan kaikesta.
Tuntuu että lamaannun kaiken työn alla, minä teen kaiken ja poikaystävä ei voi auttaa yhtään. Meillä oli myös vaikea suhde alkuun, koska hänen äitinsä oli manipuloinut hänet täysin ja yritti kaataa suhteemme kaikin tavoin, poikaystävä kuitenkin ymmärsi sen itsekin aikanaan eikä enää suostu siihen, mutta liian myöhään.
Tämän vuoden kesän aikana kaikki stressi ja hänen äitinsä ja hänen oma käytöksensä ja lupauksien rikkominen ja kaikki aiheuttivat minulle kolme hermoromahdusta. Nyt pelkään että olen taas saamassa hermoromahduksen enkä tahdo sitä.
Pelkään että kaikki stressi ym laukaisee taas masennukseni koska en ole vieläkään täysin kunnossa ja tiedostan sen itse. Pelkään vain mitä tämä kaikki tekee minulle ja tunteilleni, mielelleni ja ylipäätään päälleni ja mielenterveydelleni.
Mitä tässä tilanteessa voisin tehdä koska en usko että kestän enää hermoromahdusta :/
Joka kerta kun pääsen kotiin, kämppä on kuin pommin jäljiltä. Poikaystävä pääsee koulusta kolmen aikoihin, on ennen puoli neljää kotona. Siitä poikaystävä istuu koneella pelaamassa siihen asti että pääsen töistä, eikä ole voinut tehdä mitään kotona.
Minä pesen pyykit, laitan ruuan, siivoan, järjestelen ja pidän muutenkin järjestyksen yllä. Poikaystävä ei tee muuta kuin pelaa, jos pyydän häntä viemään roskat, joka kerta vastaus on kun tulen kotiin että "unohdin, anteeksi kulti, vien ne seuraavalla kerralla" mutta mitään ei koskaan tapahdu.
Nuorempana sairastin masennusta ja se laukaisi pahan anoreksian. Olen nyt päässyt pahimman yli, mutta vieläkin on todella vaikeita aikoja ja käyn edelleen psykologilla. Minulla on myös kauhea stressi raha asioista, koulusta, suhteista kavereihin ja vanhempiin ja ihan kaikesta.
Tuntuu että lamaannun kaiken työn alla, minä teen kaiken ja poikaystävä ei voi auttaa yhtään. Meillä oli myös vaikea suhde alkuun, koska hänen äitinsä oli manipuloinut hänet täysin ja yritti kaataa suhteemme kaikin tavoin, poikaystävä kuitenkin ymmärsi sen itsekin aikanaan eikä enää suostu siihen, mutta liian myöhään.
Tämän vuoden kesän aikana kaikki stressi ja hänen äitinsä ja hänen oma käytöksensä ja lupauksien rikkominen ja kaikki aiheuttivat minulle kolme hermoromahdusta. Nyt pelkään että olen taas saamassa hermoromahduksen enkä tahdo sitä.
Pelkään että kaikki stressi ym laukaisee taas masennukseni koska en ole vieläkään täysin kunnossa ja tiedostan sen itse. Pelkään vain mitä tämä kaikki tekee minulle ja tunteilleni, mielelleni ja ylipäätään päälleni ja mielenterveydelleni.
Mitä tässä tilanteessa voisin tehdä koska en usko että kestän enää hermoromahdusta :/
Viimeksi muokattu: