Mä en vaihtaisi perhettäni tai sen kanssa vietettyjä jouluja mihinkään mutta välillä, kuten nyt väsyneenä kun kaikki on vielä tekemättä, tuntuu että olisi joskus kiva kokeilla joulunviettoa ihan yksin, sohvalla, kuten joku tuolla toisella ketjussa sanoi punkun ja suklaan voimalla. Mutta tää tunne menee onneksi kohta ohi. Ehkä sitten joskus vanhoina miehen kanssa tehdään niin. Onhan sekin kuitenkin kivempaa varmasti kaksin.
Empä usko että menis pilalle. Ennemmin siitä että ois pakko tehä tietyt jutut ja olla tietyssä paikkaa. Tarkka aattorutiini. Mua ahisti kotona asuessa se tarkkaan määritelty joulunvietto vuodesta toiseen ja kellon tarkkaan. Sitten kun muutin kotoa miehen luo, äiti viestitteli aattona että ettei kai jo avannu lahjoja jne...Oon nauttinu siitä että voin viettää joulua siten kun se mulle ja miehelle on hyvä. Ja nyt tietty lapsellekin.
Ei olisi, ja tykkään muutenkin siitä että on erilaisia jouluja. Viime vuonna oltiin anoppilassa ja koolla oli iso-isovanhemmatkin. Tänä vuonna omassa kotona, enkä ole kokoonpanosta vielä varma edes.
Voisin viettää joulun ulkomailla, veljeni lähtee poikansa kanssa Portugaliin tänä vuonna, ystäväni taas Englantiin, naapuri Itävaltaan Minä voisin mielelläni viettää joulun vaikka New Yorkissa tai Thaimaassa. Toisaalta olisi ihanaa, jos voisi olla ystävien kanssa joulun jossain mökissä Lapissa.
Nyt kun lapset ovat pieniä, okisi kurja olla heistä erossa. Mutta jos täytyisi (vaikkapa eron sattuessa), mutta tietäisin, että heillä on kaikki hyvin, ottaisin ilon irti yksinolosta, relailisin ja herkuttelisin. Mutta siis, lasten kanssa oleminen tuntuu tärkeältä, noin muuten mikään "kunnon perhejoulu" ei niinkään.