J
jossu
Vieras
saisi olla kaunis, herkkäkin, ei haittaa vaikka on hengellinen säväys (ei pakko)... olisiko jollakin jotain oikein hyviä?
ei ihan niitä perinteisimpiä...
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja kaisuli5:laita googleen haku. vaikka positiivarit.siel on jotain tai sitten ihan hää runoja niin pitäs löytyä
Alkuperäinen kirjoittaja ?:korttiin vai hää juhlassa luettavaksi?
Alkuperäinen kirjoittaja Essi81 harmaana:Kelpaisiko tämä...
Kun auringon alla puhkeaa onni,
kun lehmänsä löytää muhkea sonni,
kun kaislikon hauesta hauki saa parin,
ja kukkoa kosii se kanoista arin,
Niin mikseivät sitten sika ja sika
saparon verran ja kärsänsä mitan,
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykseni palaa!
-Ilpo Tiihonen-
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Essi81 harmaana:Kelpaisiko tämä...
Kun auringon alla puhkeaa onni,
kun lehmänsä löytää muhkea sonni,
kun kaislikon hauesta hauki saa parin,
ja kukkoa kosii se kanoista arin,
Niin mikseivät sitten sika ja sika
saparon verran ja kärsänsä mitan,
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykseni palaa!
-Ilpo Tiihonen-
tää on tosi suloinen, kaverin häissä luettiin tämämutta kaipaan nyt jotain herkempää
![]()
Alkuperäinen kirjoittaja kaisa:Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.
-Anne-Mari Kaskinen
Alkuperäinen kirjoittaja oli meillä laulettuna:1.Ketunpoika punaturkki ketunleipää haukkaa.Illan tullen joenrantaa mutkitellen laukkaa.Oispa somaa kaverinsa kanssa yössä olla,kaarnaveneen kulkua kuulla kuutamolla.
Täällä yksi ketunpoika kaipaa ystävää.Kuka tassuun tarttuisi kumppaniksi jää?
2.Ketunpoika oksan viskaa joenveden jouksuun.Ehkä toinen yksinäinen vastaa turkin tuoksuun.Ketunlaulu tunteellinen on kuin kirje kuulle,kesäöinen terveinen rannan lehtipuulle.
Täällä yksi ketunpoika...
3.Kohtaa tiellä joenmutkan kaksi kettulasta.Kaikki kaveruuden kellot soittaa nyt ja vasta.Ystäväksi yksinäis löytyi punaturkki,kuutamoista kulkua villiminkit kurkki.
Täällä yksi ketunpoika...
Vihkipuhe
Minä rakastan sinua.
N ja N, olette monta kertaa sanoneet nämä sanat toisillenne. Sanokaa niin edelleenkin. Näiden sanojen sanominen ja kuuleminen tulee ajan myötä yhä tärkeämmäksi.
Mitä on rakkaus? Rakkaus on tunnetta. Se on kaipuuta ja täyttymystä. Se on iloa ja onnea. Se on hellyyttä ja läheisyyttä. Rakkaus on tunnetta: myönteisiä, herkkiä, hyviä tunteita. Mutta joka tuntee vain onnellisen rakkauden, ei tunne rakkautta. Kipu ja kärsimys kuuluu myös rakkauteen. Toinen ihminen on rikkaus, mutta joskus myös taakka, jota on kannettava.
Jokainen hyvä rakkaussuhde avautuu kahteen suuntaan. Se sisältää rakkautta ja vihaa. Viha ei ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys. Vihastukaa, mutta älkää tulko välinpitämättömiksi toisianne kohtaan. Negatiivinen vihastumisen tunne kuitenkin kertoo: minä välitän sinusta, minä reagoin sinuun, sinä olet minulle tärkeä ja rakas.
Tunteet ovat olennainen osa rakkautta ja koko ihmisenä olemista. Opetelkaa ilmaisemaan omia tunteitanne, ne ovat elämän lähteitä. Ottakaa aina toisenne huomioon vakavasti. Vaikka rakkaus on tunnetta, siinä ei ole kaikki. Tunteet tulee ja tunteet menee. Pelkästään niiden varaan ei voi elämää, avioliittoa, rakkautta rakentaa. Sen tähden N ja N muistakaa, että
Rakkaus on myös tahdon asia. Te lupaatte toisillenne: Minä tahdon rakastaa sinua myötä- ja vastoinkäymisissä. Ajan myötä rakkauden tuntomerkit usein muuttuvat. Rakkaus ei enää olekaan pelkästään toinen toisensa katselemista, vaan yhdessä johonkin katsomista. Rakkaus on yhteistä jaettua elämää, toista ei jätetä ulkopuoliseksi. Rakkaus ei pakene sanomalehden taa. Se on yhdessä iloitsemista, joskus yhdessä itkemistä.
Rakkaus ei ole kerralla valmis. Rakkautta on hoidettava, se tarvitsee aikaa ja myös työtä kasvaakseen. Ilman hoitoa rakkaus kuihtuu ja kuolee. Se ei kuole vaikeuksiin, vaan usein juuri hoitamattomuuteen. Opetelkaa siksi ruokkimaan rakkautta. Pienillä sanoilla, asioilla, teoilla. Tähän tarvitaan mielikuvitusta, seikkailumieltä, virikkeitä, mutta ennen kaikkea tahtoa.
Rakkaus on sitoutumista, muuttumista ja kasvua toisen hyväksi. Toisen hoivaansa ottamista, avoimuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Rakkaus ei kieltäydy elämästä fyysisesti toista lähellä silloin kun toinen sitä tarvitsee, vaikka ei itse juuri silloin tuntisi samoin. Toisen huomioiminen vaatii joskus epäitsekkyyttä. N ja N, opetelkaa tuntemaan toistenne tarpeet ja odotukset. Opetelkaa puhumaan kipeistäkin asioista.
Avioliitto on tehtävä, joukkuepeli, jossa opetellaan rakastamista, anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista. N ja N, tehkää toisenne onnellisiksi. Älkää kysykö niinkään, miten sinä voit palvella minua, vaan miten minä voin palvella sinua.