Olinko liian ankara? ekaluokkalainen tyttö tuli just koulusta iloissaan kertoen miten oli

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Näin;28516599:
Hyvin toimittu, jos raivoaa pienelle tytölle ja kertoo kusipäistä, jotka tappaa lintuja huvikseen...? Olet outo.

Siellä se emolintu nyt metsässä ihmettelee ja suree ja kaikki sen näkemä vaiva on mennyt ihan hukkaan. Mielestäni on hyvä että ap suuttui, muistaapa lapsi sitten ensi kerralla.
 
[QUOTE="aloittaja";28516634]No en siis varsinaisesti "raivonnut" (en varmaan oikeesti edes osaa sitä lajia.., en esim koskaan HUUDA) mutta kiukkuisesti tuli mainittua tuokin vaihtoehto, miksi linnunpesää ei saa maahan nostaa. :(
Silti paha mieli. Juteltiin jo kertaalleen asia uudestaan, tyttö kyynelten seasta nyökytteli vain. Kun kysyin, onko paha mieli vielä, sanoi ei, mut näyttää ihan muulta :(
Tuolla se nyt leikkii omassa huoneessaan hiljaa.
Mietin sitä, pitäiskö meidän oikeasti lähteä sitä pesää etsimään yhdessä ja nostaa takas puuhun (vaikka emo ei sinne palaiskaan) - oisko se terapeuttinen/korjaava kokemus tytön kannalta vai vaan väärä viesti siitä, et kaikki mokat voi korjata, tällasenkin, jota ei tod.näk.voi? :(

ap[/QUOTE]

Todellakin väärä viesti. Linnuille on annettava pesintärauha. Jos käytte laittamassa pesän takaisin, niin tyttö luultavasti jatkaa pesiin kajoamista, koska kerran vahingon voi korjata. Koiratkin on pesintäaikaan pidettävä kiinni, joten vähintään voisi opettaa lapsille ettei eläinten koteja saa häiritä.
 
Ei tuon ikäinen voi vättämättä tietää, että ne poikaset kuolee, eikä ne välttämättä kuolekaan... ehkä emo löytää ne, ja pian kuoriutuu, ja selviää ihmeen kaupalla kuitenkin. On ylireagointia mennä suuttumaan tuollaisesta.

Ensinnäkin joku eläin on luultavasti jo käynyt popsimassa maahan jätetyt munat. Toisekseen emo ei ala hautoa maassa jos se ei ole lajin tapa, ja munat jotka kylmenevät kuolevat. Lisäksi emo voi karsastaa ihmisen jättämää hajua.
 
No ei tuossa minusta pahoin käynyt. Tyttö teki vilpittömän erehdyksen ja sai siitä pahan mielen. Sinä toruit häntä ja kerroit hänelle, mitä hänen teostaan seuraa. Tyttö oppi nyt todennäköisesti tämän linnunpesäasian ja sen, että joillakin teoilla voi olla seurauksia, joita ei tule ajatelleeksi.

Sinä voit vielä keskustella tytön kanssa lieventääksesi hänen pahaa oloaan. Sano hänelle, että tytössä ei ole vikaa, koska hän ei tiennyt tehneensä väärin. Voit mielestäni vielä kertoa, että linnunpoikasia kuolee usein muistakin syistä, joten mitään tavattoman kamalaa ei ole käynyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Halikatti
Hei aloittaja. Toimit silloin kuten siinä tapauksessa parhaaksi näit ja kuitenkin ymmärsit jälkeen päin että syyllistit tyttöä vähän liikaa.Tilanne ei ole maata kaatava, riittää kun pyydät anteeksi ylireagointiasi mutta korostat että jos toisen kerran tekee tuollaista ( nyt kun tietää sen olevan väärin ), sitten suutut kyllä. Uskon ettei tämän jälkeen kannata asiaa uudestaan ottaa esille, tyttö varmasti oppi läksynsä, eikä sinunkaan kannata syyllistää itseäsi enää kauemmin.
 
Kyllä mäkin olisin 'raivonnut'. Pesää on ihan turha lähteä etsimään tai ainakaan kuvitella, että emo enää palaisi takaisin. Ei sellaista kannata lapselle luvatakaan. Mä suutuin lapsille, kun olivat naapuriin koonneet sammakonkutua ämpäriin ja tällä viikolla olivat melkein valmiit sammakot kuivuneet. Eipä tuossa viidellä lapsella yhdelläkään järki sanonut mitään ja olivat kai saaneet aikuiselta luvankin. Muistavatpa jatkossa.
 
[QUOTE="vieras";28516665]Siellä se emolintu nyt metsässä ihmettelee ja suree ja kaikki sen näkemä vaiva on mennyt ihan hukkaan. Mielestäni on hyvä että ap suuttui, muistaapa lapsi sitten ensi kerralla.[/QUOTE]

Jo ootte luonnosta ja ihmisyydestä vieraantuneita. Lintu ei sure, se on eläin, eikä omaa inimillisiä tunteita.
Lapsi ei ole asiaa tiennyt, nyt sille pitää opettaa, että älä vastaisuudessa tee samaa. Ei siksi, että lintuäidille tulee paha mieli, vaan siksi, että luontoon kuuluvia eläimiä säilyisi.
Mitään korvaamatonta ei pikkutyttö ole saanut aikaiseksi.
 
kyllä menee emolintu takaisin ainakin meidän pihassa meni ko eräs oli unohtanut pöntön tuolille ja sinne sit oli tullut pesä. Katottiin sisään.. ei uskallettu aluksi siirtää mut pari kertaa tuuli pudotti pöntön maahan ja nostettiin vaan takasi..kunnes päätettiin siirtää pönttä about 10 m päähän syrjemmälle ja kyllä emo ja isälintu sen heti löysi eikä hyljänny
 
No kyllä mun mielestä ihmisen on tuossa iässä jo ihan hyvä oppia, että on olemassa virheitä ja virheitä. Ajattelemattomuus on semmoinen vaiva, josta on hyvä alkaa oppia pois tuossa kohtaa jo. Toisen kotia ei mennä ronkkimaan, vaikka se olisikin suruton lintu. Eikä se muuten ihan niin selvää nykykäsityksen mukaan enää ole, etteikö lintu voisi surra. Ei se ainakaan ilahdu ja rentoudu, kun ei tartte enää vaivaa nähdä niidenkään pallopäitten eteen.

En ole ollenkaan varma, kannattaako valtava peruminen ja anteeksipyytely, vai sekoittaako se tilannetta entisestään. Muuten helposti aletaankin hyvittelemään, että voi kulta kun sinä olet oikein fiksu ja kiva lapsi, kun toisella samaan aikaan kuitenkin on ihan aiheesta olo, että on tullut mokattua isosti. Mieluummin laitetaan joku asiallinen rangaistus asiasta, ja kun se on kärsitty, on otettu opiksi ja jatketaan elämää. Ja ymmärretään, että jotkut asiat nyt vain on isompia rikkomuksia, ja opitaan hahmottamaan, miksi. Kysymyshän ei oikeastaan ole siitä, montako promillea lähimetsän poikastuotto heikkeni tytön takia, vaan siitä, että ihmisen on hyvä olla sen verran ajattelevainen, ettei turhaan tee toisille vahinkoa.

Ja jos lapsi ei tunnu pääsevän alakulostaan, selitetään hänelle sitten, että hän on kuitenkin kypsyysasteeltaan siinä rajamailla, jossa tuollaisia asioita pitäisi jo alkaa ymmärtää, vaikka se ei vielä aina onnistukaan. Välillä tulee töpättyä, ja elämässä nyt käy joskus niinkin. Silloinhan lapsi oppii jotain paljon arvokkaampaa kuin siitä, jos vanhempi on tasaisen turvallinen ja kätkee tehokkaasti tuntemuksensa. Ja minustapa tuntuu, että aika harva lapsi oppii tuon erehtymisen inhimillisyyden nykypäivänä muuten kuin ylimielistymällä entisestään, ja syynä varmaankin ovat säikyt kasvattajat. Miksi sukeltaa siihen allikkoon vapaaehtoisesti?
 
Tytön saamaa ikuista traumaa ei valitettavasti voi enää korjata. Ja vika on täysin tytön vanhemmissa, jotka eivät olleet kertoneet tytölle, ettei lintujen ja muiden luonnon eläinten pesiin ja poikasiin saa koskea. Ap:n lohdutukseksi täytyy todeta, että on naisten yleinen ominaisuus avata ensin suunsa ja ajatella vasta sitten mitä sieltä tuli.
 
Oletko opettanut lapsellesi, ettei pesää saa koskea? Jos et, niin suutuit ihan syyttä. Lapsi ei ymmärrä, ellei hän tiedä, jos kukaan ei ole kertonut, opettanut. Huomenna voitte keskustella lisää asiasta. Onhan se surullinen ja tuota ei nyt korjata voi, mutta lapsi ja sinäkin opitte tästä.

Toisekseen.... syöttekö kanaa ruoaksi? Itse aina ajattelen kuinka popsin 1,5 lintua, kun paketin ostan. Pitäisi varmaan alkaa kasvissyöjäksi, kun sydämeen pistää.

Että paha asia tässä on vain äidin raivoaminen lapsen tiedon puutteen vuoksi.
 
No tuon ikäinen voi komeasti unohtaa soveltaa sellaista tietoa oikeassa kohtaa. Sittenkö sopii moittia, jos on sanottu?

Ei tämäkään asenne oikein kiva ole, että mitä vaan saa tehdä, jos sitä ei ole kukaan huomannut kieltää. Minusta se on ääliöliberalismia, ja oletus on, että lapset ovat ääliöitä. Kun eiväthän ne sitäkään ole, vaan lapsia. Ajattelee ne itsekin, ja siksi niiltä sopii sitä myös toivoa.
 
[QUOTE="hmmm";28519665]No tuon ikäinen voi komeasti unohtaa soveltaa sellaista tietoa oikeassa kohtaa. Sittenkö sopii moittia, jos on sanottu?

Ei tämäkään asenne oikein kiva ole, että mitä vaan saa tehdä, jos sitä ei ole kukaan huomannut kieltää. Minusta se on ääliöliberalismia, ja oletus on, että lapset ovat ääliöitä. Kun eiväthän ne sitäkään ole, vaan lapsia. Ajattelee ne itsekin, ja siksi niiltä sopii sitä myös toivoa.[/QUOTE]

Hyvänen aika sentään. Menee aika ääripäähän. Siis tottakai lapset tuossa iässä miettivät itse, mutta jos jotakin ei tiedä, niin sitä ei sitten tiedä. Että esim. emo hylkää pesän. En toruisi, jos itse en ole tuota lapselle kertonut. Aikuisellakin on vastuunsa.
 

Yhteistyössä