Olinko liian ankara? ekaluokkalainen tyttö tuli just koulusta iloissaan kertoen miten oli

[-]

löytänyt linnunpesän puusta, sitä tutkiakseen oli sitten nostanut pesän maahan ja oli innoissaan kun siellä oli munia - ja jättänyt sen siihen. Mulla kiehahti, ja selitin, miten emolintu ei sitä pesää enää löydä eikä voi hautoa munia joten linnunpoikaset kuolee. Tyttö itki ihan kauheasti miten "ei ymmärtänyt". Olenko itse nyt tässä se typerys? Ei tosiaan ole tullut selitettyä tytölle erikseen, ettei saa linnunpesää nostaa alas puusta - en kai olettanut, että moinen tapaus tulisi eteen.Kerroin myös raivoissani tytöelle, miten jotkut kusipäät tappaa linnunpoikasia huvikseen (johon yttö itkien "en minä niitä halunnut tappaa"!), nyt kun rauhoituin, tosi paha mieli. Tyttö kertoi seikkailleensa lähimetsässä niin etei enää löytäisi edes ko puuta, jonka pesälle voisi pesän nostaa takaisin, vaikka yrittäisi.
Neuvoja, kommentteja?
Vaadinko liikaa ymmärtämistä 7 (kohta 8)v lapselta??

 

["Vieras"]

Et vaadi. Tosin teillä ei taida olla mikään sivistyskoti, kun tuon ikäinen vielä tappaa lintuja.

 

["vieras"]

Noh, ainakin tyttö oppi läksynsä ja tottahan tuo on. Pahapa tuota on koittaa lieventää enää mitenkään.

 

["vieras"]

Ei se tyttö varmasti sitä tiennyt.. Eli kyllä nyt mielestäni ylireagoit pahemman kerran Vaikkakin onhan se surullista, jos pesälle kävi huonosti.

 

[Näin]

Vaadit. Tuo raivoaminen etenkin oli anteeksiantamatonta.
Lapsille pitää toki opettaa että poikasten (ja pesien) pitää antaa olla rauhassa, mutta mistä se lapsi tietäisi, jos ei ole kerrottu.

 

["lyyli"]

menkää yhdessä etsimään pesää ja nostakaa takaisin puuhun. älä kerro, että äitilintu ei kylläkään pesään enää luultavasti mene, mutta tulee tytölle parempi mieli.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";28516462]Et vaadi. Tosin teillä ei taida olla mikään sivistyskoti, kun tuon ikäinen vielä tappaa lintuja.[/QUOTE]

Oli siis "vain" nostanut sen pesän oksalta maahan, eikä ollut tajunnut tekevänsä väärin. Tuo ajattelemattomuus/"tyhmyys" mua raivostutti eniten - tiedän, ettei häneltä empatiaa puutu, ja se nyt jo nähtiin miten kamalasti itkee ja suree.
Hiukan oli OT tuo mainintasi sivistyskodista tai sen puutteesta.. Mites enkin määrittelet? Ihan sama. Lähinnä mietin, vaadinko liikaa "oletettua ymmärrystä" tän ikäiseltä :/

 

["hmmm"]

kyllä lälhimetsässä tyttö löytää puun jos haluaa. etsitte kunnes löydätte, onhan tässä viikonloppu aikaa.

 

["Hmmm"]

Mä olen tappanut vaivaishiiriä ajattelemattomuuttani 11-vuotiaana. "Hei kun tätä ruohomätästä polkee niin se vinkuu!!!" Kun raivoava aikuinen tuli paikalle ja kertoi mistä on kysymys tuli todella nolo olo. Miten saatoin olla niin tyhmä. Sitä oli NIIN eläinrakas, että oli iso kolaus.

Eli ei todella tajunnut mitä tekee. Juttele rauhoittavasti.

 

["vieras"]

Minäkin menisin etsimään pesää tytön kanssa ja jos ei löytyisi niin etsisin myöhemmin muka yksin ja sanoisin sen nostaneeni takas puuhun, kumma ettei koulussakaan ole tuollaisesta asiasta puhuttu.

 

[aseaser]

[QUOTE="hmmm";28516487]kyllä lälhimetsässä tyttö löytää puun jos haluaa. etsitte kunnes löydätte, onhan tässä viikonloppu aikaa.[/QUOTE]

Ei se emo sinne enää takaisin mene, joten ihan turhaa.


Ikävä tapaus AP, mutta ymmärrän sinun reaktiosi. Kuitenkin 7-vuotias on vielä aika pieni ja ei sitä varmasti tarkoituksella tehnyt. Uskon kuitenkin, että pienellä juttutuokiolla ja anteeksi pyynnöllä selvitätte tuosta. Selität nätisti, että niin ei saa tehdä siksi-ja-siksi, ja kuinka eläinkuntaa tulee kunnioittaa ja blaablaa. Pyydä kuitenkin vielä anteeksi tytöltä, niin hänelle ei järjettömiä traumoja tilanteesta jää. Oppihan nyt ainakin.

 

[asfdasdf]

[QUOTE="vieras";28516519]Minäkin menisin etsimään pesää tytön kanssa ja jos ei löytyisi niin etsisin myöhemmin muka yksin ja sanoisin sen nostaneeni takas puuhun, kumma ettei koulussakaan ole tuollaisesta asiasta puhuttu.[/QUOTE]

Mielestäni ei todellakaan näin. Tytön tulee oppia, että linnunpesään koskeminen on poikasten "loppu", sillä emo ei siihen enää palaa.

 

[80-luvun lapsi]

Asialla on kaksi puolta. Hyvä puoli on se että tyttö varmasti muistaa asian ensi kerralla.
Huono puoli se, että ylireagoit, koska tyttö ei voinut tietää tekevänsä väärin ja sai kohtuuttoman taakan kannettavakseen ja syyllisen olon. Ei ole myöhäistä silti! Pyydä anteeksi että suutuit niin, sano että tiedät ettei tyttö halunnut mitään pahaa, hän ei vain tiennyt ettei niin saa tehdä. Sano silti että teko oli väärin eikä niin enää saa tehdä. Kerro, että raivosit koska sinusta tuntui niin pahalta koska pidät eläimistä ja sinulle tuli surullinen olo asiaa miettiessä. Itsekin olen USEIN ylireagoinut kun olen ajatellut asiaa tunteella. Sitten kun aikaa on kulunyt ja olen ajatellut järjellä, olen pyytänyt anteeksi kohtuutonta reaktiotani. Tyttäresi on niin pieni että toivon sinun tekevän näin. Mutta, joka tapauksessa, ihanaa että kerroit että se on väärin etkä vaan naureskellut tai sanonut jotain typerää, esim. että olisit tappanut ne linnut! Tod.näk. tyttäresi oppii aikuisenakin arvostamaan eläimiä koska sinä annat hänelle hyvän esimerkin!

 

["vieras"]

Ja kerro muuten nyt ettei eläinten poikasiinkaan saa mennä koskemaan.

 

[tytye]

Ei tuon ikäinen voi vättämättä tietää, että ne poikaset kuolee, eikä ne välttämättä kuolekaan... ehkä emo löytää ne, ja pian kuoriutuu, ja selviää ihmeen kaupalla kuitenkin. On ylireagointia mennä suuttumaan tuollaisesta.

 

["morjens"]

No ne linnuthan oikeasti kuolee, joten totuuden kerroit ja hyvä niin. Turha asiasta on lasta suuremmin haukkua, mutta kyllä pitää voida kertoa jo tuon ikäiselle lapselle faktat faktoina. Vaikkei olisi itse asiaa voinutkaan tajuta, silti. En ymmärrä, miksi joidenkin mielestä pitää lapsi kääriä pumpuliin, eikä saisi kertoa, miten luonto toimii. Niinku vaikka että ongitut kalat pitää tappaa ja sillee... Ihme vanhempia. Ihan todella IHME. VANHEMPIA. NYKYÄÄN.

Hyvin toimittu, ap. Jos pystyt asiaa käymään lapsen kanssa läpi vielä uudemman kerran rauhallisesti, niin ei jää hänelle itselleen niin paha olo. Mut muistaapa jatkossa.

 

["vieras"]

Ei se pesän siirtäminen edes välttämättä vaikuta siihen hylkääkö lintu pesää vai ei.

 

[....]

Et ollut. Kunhan nyt loppupäivän kuitenkin olet ihan normaali ja mukava lapselle. Eihän hän sitä pahuuttaan tehnyt, ei vain ajatellut, niinkuin ei varmasti tuonikäiset aina tee.

Ainakin tyttö muistaa tuon ja ehkä sanoo muillekin tuosta.
Uskon että aika monet ovat tuon ikäisenä tutkinut linnunpesiä (minä ja kaverit ainakin).

 

[dfdf]

Ihan oikein teit. Korkea aika tytön oli jo oppia tuokin asia. Nyt menette sinne metsään ja yritätte etsiä pesän.

 

[Näin]

[QUOTE="morjens";28516544]
Hyvin toimittu, ap. .[/QUOTE]


Hyvin toimittu, jos raivoaa pienelle tytölle ja kertoo kusipäistä, jotka tappaa lintuja huvikseen...? Olet outo.

 

["aloittaja"]

Hyvin toimittu, jos raivoaa pienelle tytölle ja kertoo kusipäistä, jotka tappaa lintuja huvikseen...? Olet outo.

No en siis varsinaisesti "raivonnut" (en varmaan oikeesti edes osaa sitä lajia.., en esim koskaan HUUDA) mutta kiukkuisesti tuli mainittua tuokin vaihtoehto, miksi linnunpesää ei saa maahan nostaa.
Silti paha mieli. Juteltiin jo kertaalleen asia uudestaan, tyttö kyynelten seasta nyökytteli vain. Kun kysyin, onko paha mieli vielä, sanoi ei, mut näyttää ihan muulta
Tuolla se nyt leikkii omassa huoneessaan hiljaa.
Mietin sitä, pitäiskö meidän oikeasti lähteä sitä pesää etsimään yhdessä ja nostaa takas puuhun (vaikka emo ei sinne palaiskaan) - oisko se terapeuttinen/korjaava kokemus tytön kannalta vai vaan väärä viesti siitä, et kaikki mokat voi korjata, tällasenkin, jota ei tod.näk.voi?

ap

 

["åpoi"]

Mä en ymmärrä aikuisia jotka antavat jonkun ulkopuolisen asian vaikuttaa omaan suhtautumiseen lapseensa.

itse en olisi suuttunut enkä huutanut ja raivonnut. Minä olen lapselle se turvallinenaikuinen jolla hän kertoi asian ja vielläpä iloisena , ymmärtämättä mitä teki väärin. Miksi tuossa tilanteessa pitää raivota ja huutaa? Mitä se auttaa? Eikö lapsenne ymmärrä normaalia puhetta ja sanoja vaan raivolla tehostaen pitää karjua?

Toki asia olisi harmittanut minua ja sekin etten olisi ollut asiaa kertonut lapselleni. Vastuu tästä on minusta aikuisen ja aikuisen pitää auttaa lasta ymmärtämään mitä teki väärin, miten tilanne olisi pitänyt toimia ja mitä voimme tehdä asian hyväksi.

Ihmetyttää myös ne aikuiset jotka saa hirveän raivopömelin ja anteeksi on pakko pyytää - kohtauksen lastaan kohtaan kun kerron jostain kiusaamisesta tai asiasta mihin voisi puuttua myös jo vanhemmat.

Ovellemme kun ilmestyy joku vanhempi kertomaan mitä lapseni on tehnyt, kuuntelen lapsen ja vanhemman version ja kerron että palaamme asiaan. En ala lasta siinä tenttaan ja painostaan vaan keskustelemme asiasta heti kahdestaan . Lapseni kertoo mitä on tapahtunut ja menee taatusti pyytää anteeksi lapselta jonka mielen on pahoittanut. Ja sen lisäksi miettii miten voi hyvittää tekonsa.

Noh, mielipiteeni on se , ettet toiminut kuten turvallisen aikuisen kuuluu toimia vaan toimit kuten aikuinen joka ei osaa käsitellä tunteitaan...

 

[Näin]

[QUOTE="aloittaja";28516634]No en siis varsinaisesti "raivonnut" (en varmaan oikeesti edes osaa sitä lajia.., en esim koskaan HUUDA) [/QUOTE]

Aloitusviestissäsi lukee että raivosit. Sitä vain kommentoin, että siinä ei ole mitään hienoa.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28516634]No en siis varsinaisesti "raivonnut" (en varmaan oikeesti edes osaa sitä lajia.., en esim koskaan HUUDA) mutta kiukkuisesti tuli mainittua tuokin vaihtoehto, miksi linnunpesää ei saa maahan nostaa.
Silti paha mieli. Juteltiin jo kertaalleen asia uudestaan, tyttö kyynelten seasta nyökytteli vain. Kun kysyin, onko paha mieli vielä, sanoi ei, mut näyttää ihan muulta
Tuolla se nyt leikkii omassa huoneessaan hiljaa.
Mietin sitä, pitäiskö meidän oikeasti lähteä sitä pesää etsimään yhdessä ja nostaa takas puuhun (vaikka emo ei sinne palaiskaan) - oisko se terapeuttinen/korjaava kokemus tytön kannalta vai vaan väärä viesti siitä, et kaikki mokat voi korjata, tällasenkin, jota ei tod.näk.voi?

ap[/QUOTE]

Mun mielestä jos pesän löydätte sanot vaan että lintu saattaa palata pesään tai sitten ei.

 

["aloittaja"]

Aloitusviestissäsi lukee että raivosit. Sitä vain kommentoin, että siinä ei ole mitään hienoa.

No, itseasiassa aloitusviestissä mainitsin että "kerroin raivoissani" .. ja mun "raivoissani" on tosiaan ehkä jotain muuta kuin yleisesti "raivoamisella" ymmärretään - siis en huuda, olen vain äärimmäisen vihainen. Mut joo, tää nyt meni hiusten halkomiseksi