Olin tänään punktiossa ja nyt mulla on 21 munasolua vähemmän, kuin vielä eilen.

Sama täällä, tosin eiks kaikki nykyään oo elinluovuttajia? Tuliko siihen joku laki? Luuytimen luovutusvuoro tulee todella harvalle rekisterissä olevalle ja se hoidetaan nukutuksessa muistaakseni joten ei sen pitäis pelottavaa olla.

Luuydintä voi luovuttaa kahdella eri tavalla. Vastaanottajan lääkäri suosittelee tapaa, joka on vastaanottajalle parempi, mutta luovuttaja saa itse päättää kummalla tavalla haluaa luovuttaa. Toinen tehdään nukutuksessa ja siinä imetään luuydintä neulalla. Sairaslomaa saa noin viikon sillä kipuja voi olla.

Toisessa luovutustavassa luovuttajalle annetaan pistoksia, jotka lisäävät luuytimen kantasolujen määrää ja sen jälkeen solut kerätään muutaman päivän aikana verestä eli käytännössä kuin verenluovutus. Sairaslomaa saa vain pistosten ja luovutusten ajaksi, jälkeenpäin sitä ei tarvi, sillä tämä tapa on kivuttomampi. Luukipuja saattaa kuitenkin esiintyä ja niihin saa särkylääkettä.

Ja tosiaan uuden lain mukaan kaikki ovat elinluovuttajia, jos he eivät ole erikseen kieltäneet elintenluovutusta. Elinluovutuskortti on kuitenkin hyvä säilyttää edelleen ettei asiasta tule mitään epäselvyyksiä.

 

Hyvä Chef

Mä luovutin 5 kertaa, ja jos saisin, luovuttaisin vieläkin.

 

On minunkin sukulaisille tapahtunut kaikenlaista. Eräskin sukulainen kuoli erittäin harvinaisella tavalla, luultavasti olisi todennäköisempää voittaa lotossa päävoitto kuin kuolla niin miten hän kuoli. En vaan ymmärrä sitä, että tehdään lapsia ja jätetään omat lapset epätietoisuuteen siitä, että heillä on biologisia sisaruksia. Vaikka lapset eivät heitä tunnekaan niin lapset ovat silti sisaruksia keskenään. Onhan tämä nähty mm. Kadonneen jäljillä, ihmiset etsivät vuosikymmenienkin jälkeen sukulaisia, vaikka eivät ole koskaan ehkä tavanneet ja suhde on verrattavissa täysin tuollaiseen "munasolulapsen" ja luovuttajan tilanteeseen. On myös täysin mahdollista, että luovutetusta munasolusta tai siittiöstä lapsen saaneet vanhemmat eivät koskaan kerro totuutta lapsen alkuperästä. Lapsella ei ole siis tässä tilanteessa mitään mahdollisuutta tietää totuutta ellei sitten kiinnostu biologiasta ja asiat (silmänväri, veriryhmä jne.) menee "sopivasti" niin, että tajuaa, ettei voikaan olla biologisesti molempien vanhempiensa lapsi.

Mitä tulee yhden illan juttuihin niin käsittääkseni niissä harvemmin tietoisesti hankitaan lasta ja kyllä sekin on mielestäni väärin jos "pimittää" lapsen toiselta osapuolelta.

Mitä tulee tuohon todennäköisyyteen 1/3-4 miljoonasta niin uskon, että todennäköisyys on huomattavasti pienempi. Varsinkin jos lapset ovat vastakkaista sukupuolta niin todennäköisyys pienenee hurjasti. Jos Suomen asukkaista noin 2,7 miljoonaa on miehiä ja heistä otetaan vielä tietty ikähaarukka jne.

Sulla on niin omastani poikkeava ajatusmalli, että meidän keskustelustamme ei tule yhtikäs mitään. Sä pidät mun luovuttamastani solusta lähtösin olevaa lasta omien lasteni sisarena, eli samalla se on silloin myös mun lapseni. Ja mä olen täysin eri mieltä. Se lapsi on toki geneettisesti meidän perimäämme, mutta siihen se sitten jääkin.

Lapset eivät ole sisaruksia lain edessä, sillä genetiikka ja tosielämä ovat tässä kaukana toisistaan. Kadonneiden jäljillä ohjelmassa etsitään oikeita sukulaisia, eikä mitään geneettisesti sukua olevia ihmisiä. Mielestäni suhde ei juurikaan ole verrattavissa. Ne on käytännössä kaksi täysin eri asiaa, vaikka teoriapuolella ei näin olisikaan.

Suositus on, että lapselle kerrtaan, mutta kaikki eivät tosiaan niin tee. Mun mielestäni se on kuitenkin melko pieni asia sen rinnalla, että lapsi on saanut elämän ylipäänsä ja ne vanhemmat lapsen.

Ja mä tiedän useamman naisen, jotka tietentahtoen on hankkinut lapsen yhden illan jutusta tai seksisuhteesta. Joko tahallaan, tai tahattomasti, joten kyllä sitä sattuu ja tapahtuu.

Tarkoittanet, että todennäköisyys suurenee? No vaikka se olisi sen yksi miljoonasta, niin siltikin uskallan ottaa sen riskin.

Meidän perheessä lapset kasvatetaan siihen tietoon, että olen luovuttanut ja heille kerrotaan mitä se tarkoittaa. He tulevat kasvamaan siihen ajatusmalliin, että ne "geneettiset sisarukset" eivät ole sisaruksia tai mitään muutakaan. Ihan samalla tapaa minä itse ajattelen. Se "geneettinen lapsi" ei ole minun lapseni. Enkä mä näe tässä mitään ongelmaa. Joten vaikea kuvitella että lapsenikaan näkisi.

Nämä on pitkälti "musta tuntuu" juttuja, eli jokainen kokee ne omalla tavallaan. Eikä siinä mitään. Kuten kerroin, ymmärrän myös niitä jotka ovat toista mieltä. Mutta sitä en niele että se suurin ongelma on se, että lapset tekevät keskenään lapsia. Toki siihen on mahdollisuus, mutta koska suuremmat mahdolisuudet on jäädä auton alle suojatiellä, on se riski mielestäni suurenneltu.

 

[QUOTE="joo";23835751]minä olen miettinyt ja pähkännyt luovutusta, mutta asia joka itseäni kiinnostaa on se, että saako munasolustani alkunsa saanut lapsi tietään henkiläöllisyyteni? Perimisoikeutta ei tietenkään ole, mutta en myöskään haluaisi tähän tutustua, vain siksi että on minun sukusoluistani alkunsa saanut.[/QUOTE]

Mikäli lapsen vanhemmat kertovat lapselle tämän lähtökohdista, hän saa halutessaan tietoni rekisteristä.

Minulla ei ole mitään velvollisuuksia sitä ihmistä kohtaan, eli jos en halua, ei minun tarvitse häneen tutustua.

 

Eikö se ole niin että ei saa luovuttaa, jos suvussa on perinnöllisiä sairauksia? Olen miettinyt luovuttamista, mutta suvussa on syöpää, reumaa ja alzheimerin tautia, joten en tiedä onnistuisiko.

 

[QUOTE="rtee";23836047]Eikö se ole niin että ei saa luovuttaa, jos suvussa on perinnöllisiä sairauksia? Olen miettinyt luovuttamista, mutta suvussa on syöpää, reumaa ja alzheimerin tautia, joten en tiedä onnistuisiko.[/QUOTE]

Tietyt perinnölliset sairaudet estävät luovuttamisen. Meillä on jonkinverran diabetestä ja reumaa, mutta ei se ainakaan estänyt. Riippuu varmaan siitäkin, että miten lähellä sitä on.

 

Jos mä nyt en ihan väärässä ole, niin se on enemmän, kuin yksi.

Yksi munasolu irtoaa (yleensä, voisi irrota kaksi tai kolmekin) ja ne loput sitten vaan r'nsistyy ja hiipuu pois.

Hoidoilla ei pystytä lisäämään munasolujen määrää, vaan niitä tulee se määrä, mikä sillä kierrolla niitä kroppa päättää tehdä. Normaalisti mulla ois tosiaan tästä viime kierrsta 20 solua kuihtunut ja kuollut ja vaan se yksi kasvanut isoksi ja irronnut. Nyt lääkityksen avulla autettiin niitä kaikkia kasvamaan isoiksi.

Puutun nyt epäoleelliseen, mutta onko noin? Mun käsittääkseni juuri oman hormonitoiminnon lopettamisella (nenäsumute) ja tietyillä lääkkeillä pystytään lisäämään follikkeleiden määriä. Sellaisessa käsitykessä olen ollut. Mutta ehkä olen väärässä?

Joka tapauksessa, mahtavaa Chef tuo mitä teet! Ja upealla asenteella

 

Sulla on niin omastani poikkeava ajatusmalli, että meidän keskustelustamme ei tule yhtikäs mitään. Sä pidät mun luovuttamastani solusta lähtösin olevaa lasta omien lasteni sisarena, eli samalla se on silloin myös mun lapseni. Ja mä olen täysin eri mieltä. Se lapsi on toki geneettisesti meidän perimäämme, mutta siihen se sitten jääkin.

Lapset eivät ole sisaruksia lain edessä, sillä genetiikka ja tosielämä ovat tässä kaukana toisistaan. Kadonneiden jäljillä ohjelmassa etsitään oikeita sukulaisia, eikä mitään geneettisesti sukua olevia ihmisiä. Mielestäni suhde ei juurikaan ole verrattavissa. Ne on käytännössä kaksi täysin eri asiaa, vaikka teoriapuolella ei näin olisikaan.

Suositus on, että lapselle kerrtaan, mutta kaikki eivät tosiaan niin tee. Mun mielestäni se on kuitenkin melko pieni asia sen rinnalla, että lapsi on saanut elämän ylipäänsä ja ne vanhemmat lapsen.

Ja mä tiedän useamman naisen, jotka tietentahtoen on hankkinut lapsen yhden illan jutusta tai seksisuhteesta. Joko tahallaan, tai tahattomasti, joten kyllä sitä sattuu ja tapahtuu.

Tarkoittanet, että todennäköisyys suurenee? No vaikka se olisi sen yksi miljoonasta, niin siltikin uskallan ottaa sen riskin.

Meidän perheessä lapset kasvatetaan siihen tietoon, että olen luovuttanut ja heille kerrotaan mitä se tarkoittaa. He tulevat kasvamaan siihen ajatusmalliin, että ne "geneettiset sisarukset" eivät ole sisaruksia tai mitään muutakaan. Ihan samalla tapaa minä itse ajattelen. Se "geneettinen lapsi" ei ole minun lapseni. Enkä mä näe tässä mitään ongelmaa. Joten vaikea kuvitella että lapsenikaan näkisi.

Nämä on pitkälti "musta tuntuu" juttuja, eli jokainen kokee ne omalla tavallaan. Eikä siinä mitään. Kuten kerroin, ymmärrän myös niitä jotka ovat toista mieltä. Mutta sitä en niele että se suurin ongelma on se, että lapset tekevät keskenään lapsia. Toki siihen on mahdollisuus, mutta koska suuremmat mahdolisuudet on jäädä auton alle suojatiellä, on se riski mielestäni suurenneltu.

Tosiaan piti siinä lukea todennäköisyys suurenee eikä pienenee. =)

Ihan yhtä lailla adoptiossakin on biologisten vanhempien kohdalla kyse vain "geneettisestä" vanhemmuudesta. Toki adoptiossa ovat sen vauvan synnyttäneet, mutta ei heille sen suurempaa sidettä lapseen ole. Silti moni haluaa etsiä adoptiovanhempiaan.

Mielestäni jo munasoluja luovutetaan niin myös näillä munasolulasten sisaruksilla pitäisi olla oikeus tietää ketkä kaikki jakavat yhteisiä lähigeenejä heidän kanssaan. Muuten se on väärin myös näitä sisaruksia kohtaan. Tämä voisi mennä niin, että 18 vuotta täyttäneellä lapsella olisi oikeus tietää 18 vuotta täyttäneiden "munasolusisarusten" nimet. Niin ainakin vähenisi sukurutsauksen riski.

 

Hyvä Chef

Mä luovutin 5 kertaa, ja jos saisin, luovuttaisin vieläkin.

Onko noissa jotain rajoituksia miten monta kertaa saa luovuttaa?

 

[QUOTE="Kenguru";23836145]Puutun nyt epäoleelliseen, mutta onko noin? Mun käsittääkseni juuri oman hormonitoiminnon lopettamisella (nenäsumute) ja tietyillä lääkkeillä pystytään lisäämään follikkeleiden määriä. Sellaisessa käsitykessä olen ollut. Mutta ehkä olen väärässä?

Joka tapauksessa, mahtavaa Chef tuo mitä teet! Ja upealla asenteella[/QUOTE]

Kuten kerroin jo alkuun, niin saatan olla väärässä.

Mutta niin mä asian tosiaan ymmärsin, että munasoluja tulee naisella joka kierrossa 0- jokin määrä, eikä siihen vaikuteta tässä munasoluluovutushoidossa. En tidä voidaanko siihen vaikuttaa jollakin hoidolla, mutta ymmärtääkseni tällä ei.

 

Tosiaan piti siinä lukea todennäköisyys suurenee eikä pienenee. =)

Ihan yhtä lailla adoptiossakin on biologisten vanhempien kohdalla kyse vain "geneettisestä" vanhemmuudesta. Toki adoptiossa ovat sen vauvan synnyttäneet, mutta ei heille sen suurempaa sidettä lapseen ole. Silti moni haluaa etsiä adoptiovanhempiaan.

Mielestäni jo munasoluja luovutetaan niin myös näillä munasolulasten sisaruksilla pitäisi olla oikeus tietää ketkä kaikki jakavat yhteisiä lähigeenejä heidän kanssaan. Muuten se on väärin myös näitä sisaruksia kohtaan. Tämä voisi mennä niin, että 18 vuotta täyttäneellä lapsella olisi oikeus tietää 18 vuotta täyttäneiden "munasolusisarusten" nimet. Niin ainakin vähenisi sukurutsauksen riski.

Geneettinen äiti antaa solun, biologinen antaa mahdollisesti solun, mutta ainakin kasvattaa kohdussaan ja synnyttää. Itselläni ei olisi pokkaa mennä sanomaan lapsensa adoptioon antaneelle naiselle, että "sulla ei varmaan ole lapseen mitään sidettä", sillä uskon että on.
Kyllä väkisinkin normaalilla ihmisellä muodostuu jonkinmoinen side siihen lapseen jota hän kantaa 9kk ja jonka hän synnyttää. Ja mielestäni se poikkeaa ihan huimasti yhden solun luovuttamisesta.

Adoptioon liitty kysymyksiä, joista oleellisin lienee miksi? Miksi minut annettiin pois, eikö minua haluttu jne. Näitä kysymyksiä ei luovutettuihin soluihin samalla lailla liity. Mutta toki lapselle voi herätä joitakin kysymyksiä ja siksi hän saakin oikeuden saada 18v täytettyään luovuttajan tiedot itselleen.

On vanhemmista kiinni kertovatko he asiasta lapsilleen vai eivät...mutta ei se aisaa varmastikaan helpota, jos ihmiset ajattelevat etteivät ne ole parin oikeita lapsia, jotka ovat saaneet luovutetuilla soluilla alkunsa. Mikäli heidät miellettäisiin parin omiksi lapsiksi, kynnys kertomisessa madaltuisi varmasti. Eräs vastaanottajapari ei uskaltanut kertoa läheisilleen, eivätkä he tule kertomaan lapselleenkaan, sillä osa ihmisistä pitäisi tätä lasta friikkinä. Mielestäni se on sairas ajattelutapa, mutta jotkut sen omaa ja ymmärrän että vanhemmat haluavat suohella lastaan tuollaiselta leimalta.

Tarkoitus ei ole tehdä mitään yhtä suurta perhettä. Mieti nyt kunnolla miten siinä kävisi, kun meidän lapset alkaisivat soittelemaan sille geneettiselle sisarukselleen jne. Nimen perusteella kun melko helposti löytyy puhelinnumerot sun muut.
Kyllä mä ennemmin suon sille perheelle rauhan, kuin että meidän likat alkais pommittamaan heidän perhettään, että halutaan tavata, että nähdään miltä näytätte ja ettei tapahdu sukurutsausta.

Oman nimen voi vaihtaa, joten ei sillä pelkällä nimitiedollakaan kokonaan sitä sukurutsauksen mahdollisuutta poissuljeta.

 

Onko noissa jotain rajoituksia miten monta kertaa saa luovuttaa?

5 kertaa. Poikkeuksena, jos joku vastaanottaja on saanut lapsen, jolle hän haluaa täyssisaruksen. Tällöin sama luovuttaja voi luovuttaa 6 kertaa, joista 2 kertaa samaan perheeseen.

 

Geneettinen äiti antaa solun, biologinen antaa mahdollisesti solun, mutta ainakin kasvattaa kohdussaan ja synnyttää. Itselläni ei olisi pokkaa mennä sanomaan lapsensa adoptioon antaneelle naiselle, että "sulla ei varmaan ole lapseen mitään sidettä", sillä uskon että on.
Kyllä väkisinkin normaalilla ihmisellä muodostuu jonkinmoinen side siihen lapseen jota hän kantaa 9kk ja jonka hän synnyttää. Ja mielestäni se poikkeaa ihan huimasti yhden solun luovuttamisesta.

Adoptioon liitty kysymyksiä, joista oleellisin lienee miksi? Miksi minut annettiin pois, eikö minua haluttu jne. Näitä kysymyksiä ei luovutettuihin soluihin samalla lailla liity. Mutta toki lapselle voi herätä joitakin kysymyksiä ja siksi hän saakin oikeuden saada 18v täytettyään luovuttajan tiedot itselleen.

On vanhemmista kiinni kertovatko he asiasta lapsilleen vai eivät...mutta ei se aisaa varmastikaan helpota, jos ihmiset ajattelevat etteivät ne ole parin oikeita lapsia, jotka ovat saaneet luovutetuilla soluilla alkunsa. Mikäli heidät miellettäisiin parin omiksi lapsiksi, kynnys kertomisessa madaltuisi varmasti. Eräs vastaanottajapari ei uskaltanut kertoa läheisilleen, eivätkä he tule kertomaan lapselleenkaan, sillä osa ihmisistä pitäisi tätä lasta friikkinä. Mielestäni se on sairas ajattelutapa, mutta jotkut sen omaa ja ymmärrän että vanhemmat haluavat suohella lastaan tuollaiselta leimalta.

Tarkoitus ei ole tehdä mitään yhtä suurta perhettä. Mieti nyt kunnolla miten siinä kävisi, kun meidän lapset alkaisivat soittelemaan sille geneettiselle sisarukselleen jne. Nimen perusteella kun melko helposti löytyy puhelinnumerot sun muut.
Kyllä mä ennemmin suon sille perheelle rauhan, kuin että meidän likat alkais pommittamaan heidän perhettään, että halutaan tavata, että nähdään miltä näytätte ja ettei tapahdu sukurutsausta.

Oman nimen voi vaihtaa, joten ei sillä pelkällä nimitiedollakaan kokonaan sitä sukurutsauksen mahdollisuutta poissuljeta.

Mielestäni siinä ei olekaan mitään sairasta, että lapsia hankitaan luovutetuilla munasoluilla. Mutta kaikkien osapuolten tulisi mielestäni olla asiasta tietoisia, myös muiden sisarusten. Tarkoitan täysi-ikäisiä sisaruksia, tuskin aikuiset lapset alkaisi noin vaan "häiriköimään" toisten perhettä vaan voisivat halutessaan tutustua toisiinsa rauhassa. Tosin en usko, että välttämättä monikaan haluaisi edes tutustua sen lähemmin. Mutta olisi hyvä jos olisi mahdollisuus tietää sisarusten nimet. Ihan jo siltä varalta, että joskus alkaa asia mietityttämään. Nimeä vaihtaessakin lienee mahdollisuus saada asia selville, ainakin jos on joku rekisteri tai muu vastaava olemassa ja jos nimi vaihdettu niin saisi sitten jostain munasolunluovutuskeskuksesta tai muusta vastaavasta sen uuden nimen. Siis niin, että jos nimi vaihdettu uuteen, niin viranomaisilla olisi oikeus luovuttaa uusi nimi tälle kyselijälle.

 

Kuten kerroin jo alkuun, niin saatan olla väärässä.

Mutta niin mä asian tosiaan ymmärsin, että munasoluja tulee naisella joka kierrossa 0- jokin määrä, eikä siihen vaikuteta tässä munasoluluovutushoidossa. En tidä voidaanko siihen vaikuttaa jollakin hoidolla, mutta ymmärtääkseni tällä ei.

"Gonadotropiinihoidolla pystytään stimuloimaan munasarjoja niin, että ne tuottavat hoitosyklissä useampia munasoluja kerrallaan."

Ei nyt tosiaan ole oleellista, mutta pengoin vähän tietoa kun itseäni jäi vaivaamaan. Eli tuon tulkitsen niin, että määrää voi lisätä?..

 

Hienoa Chef jälleen kerran! Kiitos ja kumarrus! Kun olet näin avoimesti kertonut munasolun luovutuksesta ja siihen liittyvistä ajatuksista, se on varmasti madaltanut jonkun harkitsevan kynnystä lähteä luovuttamaan munasoluja.

Meillä on yksi lapsi, joka saanut alkunsa luovutetusta munasolusta. Lapselle on tarkoitus kertoa asiasta vähitellen, jotta hän tietää tämän asian itsestään alusta asti ja siitä tulee luonnollinen asia hänelle. Aikuisena hän voi itse päättää haluaako selvittää luovuttajan henkilöllisyyden. Jokaisella on kiinnostus geneettisestä alkuperästään. En usko siihen liittyvän samoja tunteita kuin esim. adoptiossa, koska lapsella on ollut syntymästä lähtien perhe ja häntä ei ole hylätty.

Luovuttaja ei luovuta lapsia vaan mahdollisuuden tulla raskaaksi. Syntyvällä lapsella on puolet perimästä luovuttajan ja puolet perimästä tulee isältä. Luovutetuista munasoluista on suuri pula ja munasoluja haetaan satojen kilometrienkin päästä jopa ulkomailtakin asti. Tämä pienentää riskiä, että geenit kohtaisivat.