Olin tänään punktiossa ja nyt mulla on 21 munasolua vähemmän, kuin vielä eilen.

Miksei kukaan voi vastata, paljonko siitä tienaa???!

 

En usko, että siihen voi vaikuttaa. Mä en siis saanut päättää minne solut menee. AVA-klinikalla yli puolet soluista menee ulkomaille, eli melko hyvä mahdollisuus sille kuitenkin on, ettei ne jää suomeen.

Melko absurdia kuvitella, että kävisi kuvailemallasi tavalla. Toki se on mahdollista, mutta ihan yhtälailla se lapsi sieltä ulkomailta voi muuttaa suomeen ja aloittaa suhteen lapsesi kanssa.

Tosi kiva, jos itse olisit vastuussa siitä, että oma lapsesi saa vammaisen lapsen

 

[QUOTE="vieras";23833729]Paljonko tuosta maksetaan?

Juu tiedän, kukaan ei tee rahasta sitä ja blaablaablaa, mutta taatusti olisi luovuttajia vähemmän, jos siitä ei saisi mitään korvausta [/QUOTE]

Riippuu klinikasta, klinikkakäyntien määrästä ja matkan pituudesta klinikalle.

Mä olen saanut käteen 650€, 550€ ja 480€.

Mä en olisi luovuttanut ilman korvausta. Mulle luovutus on ollut rankkaa sekä henkisesti, että fyysisesti. Lisäksi lastenhoito on ollut hankala järjestää. Mutta mulle olisi riittänyt pienempikin palkkio. Toisaalta mun mielestäni tuosta voitaisiin maksaa myös enemmän, eikä se olisi liikaa.

 

[QUOTE="jänis";23833776]Nää on jotenkin outoja mielikuvia asiasta. Eihän se ole kuin yksi pikkuruinen solu.
Vaikka miten yritän ajatusta vääntää ja kääntää, en saa millään muokattua yhtä solua omaksi lapsekseni.[/QUOTE]

Minulla on velipuoli ja olen löytänyt hänen kuviaan netistä. Yllättävän samalta näyttää ja tuntuu harrastavankin samoja asioita. Ei olla koskaan tavattu tai oltu missään tekemisissä.

 

Riippuu klinikasta, klinikkakäyntien määrästä ja matkan pituudesta klinikalle.

Mä olen saanut käteen 650€, 550€ ja 480€.

Mä en olisi luovuttanut ilman korvausta. Mulle luovutus on ollut rankkaa sekä henkisesti, että fyysisesti. Lisäksi lastenhoito on ollut hankala järjestää. Mutta mulle olisi riittänyt pienempikin palkkio. Toisaalta mun mielestäni tuosta voitaisiin maksaa myös enemmän, eikä se olisi liikaa.

+ matkakorvaukset vai?

Aika hyvin...Mutta ihan liian pieni summa siitä, että myisin omia lapsiani...

 

[QUOTE="vieras";23833809]Tosi kiva, jos itse olisit vastuussa siitä, että oma lapsesi saa vammaisen lapsen [/QUOTE]
Vaan kun se ei mene niin, että jos sisarukset lisääntyvät, että automaattisesti lapsesta tulee joku mutantti.
Voi hyvin tulla tervekin kaveri, mutta sitten sen jälkeläisistä voi tulla ties mitä.

 

[QUOTE="vieras";23833766]itse en lähtisi koskaan moiseen. minulle se munasolu on osa minua ja siitä syntyvä lapsi näinollen myös, en voisi elää sen tiedon kanssa, että parhaillaan jossain taapertaa minun lapseni ja omien lasteni sisarus...en en.
liian monimutkaisia asioita nämä lapsensaamis asiat ja ne, miten ihminen tuntee ...[/QUOTE]

Luovutus ei misään nimessä olekaan ns. kaikkien juttu. Ei se tosiaan ollut ennen munkaan juttu. Mutta nyt on

Mä ymmärrän hyvin pitkälle niitä jotka ajattelevat toisin, sillä niin mäkin ennen ajattelin.

 

Plus että minusta jo olemassa olevilta lapsilta olisi kysyttävä mielipide asiaan! Erittäin epäreilua heitö kjohtaan, että maailmalla pyörii mahdollisesti kymmenenkin veli-tai siskopuolta lapsen siihen vaikuttamatta

 

[QUOTE="jänis";23833820]Vaan kun se ei mene niin, että jos sisarukset lisääntyvät, että automaattisesti lapsesta tulee joku mutantti.
Voi hyvin tulla tervekin kaveri, mutta sitten sen jälkeläisistä voi tulla ties mitä.[/QUOTE]

Ainahan sitä venäläistä rulettia voi pelata juu.
Minä tunnen naisen, joka sai lapsen omalle veljelleen, tämä lapsi on syvästi kehitysvammainen .

 

[QUOTE="plop";23833786]Tuohon otsikkoon viitaten: ultralla voidaan laskea munarakkuloiden määrä, joita monesti on enemmän kuin munasoluja. Vasta punktion jälkeen voidaan laskea monessa on ollut solu.[/QUOTE]

Häh...multa meni nyt yli ja lujaa. Otsikossa kerroin, että olen ollut punktiossa ja mulla on sen tiimoilta 21 solua vähemmän, kuin mitä oli ennen. Multa siis punktioitiin 21 solua, joten kyllä siellä niitä soluja sen 21 oli

Munarakkuloiden määrää en kysynyt (niitä kuulemma jäi vielä, mutta ne oli pienempiä) kun se ei liene oleellinen asia, vaan nimenomaan tässä kohtaa nyt se solujen määrä (21 kpl) jotka punkteerattiin pois ja jotka parille luovutin.

 

[QUOTE="vieras";23833819]+ matkakorvaukset vai?

Aika hyvin...Mutta ihan liian pieni summa siitä, että myisin omia lapsiani...[/QUOTE]

Musta hyvin pieni summa siihen nähden, mitä chefin kirjoitti, että kyse ei ole mistään "sperman ruikkimisesta purkkiin" vaan siihen menee monta päivää ja paljon hommaa. Musta vois hyvin saada esim. tonnin käteen, eikä silti olis kohtuutonta. Kun noita tosiaan voi tehdä maks. sen 5 ja aika harva siihen pystyy koska oli ikärajat yms.

 

Sinulla kun kuulostaa olevan tosi kivuliaita nuo punktiot, niin onko koskaan tarjottu mahdollisuutta että ne tehtäis nukutuksessa? En tosin tiedä onko yksityisillä tälläistä mahdollisuutta. Minulle on oman lapsettomuuden hoidon yhteydessä tehty kaikki (2kpl) nukutuksessa, koska munarakkuloita on paljon (yli sata) ja punktio tämän vuoksi vie pidemmän aikaa = kivuliaampi.
Tosin toisen punktion kohdall aolin penttynyt, että taas nukutettiin :ashamed: olisin niin kovin halunnut tietää kuinka kamala kokemus se on oikeasti, nyt tiedän vain sen mitä olen muiden kokemuksista lukenut.

 

[QUOTE="vieras";23833819]+ matkakorvaukset vai?

Aika hyvin...Mutta ihan liian pieni summa siitä, että myisin omia lapsiani...[/QUOTE]

Ei, vaan tuo sisältää kaiken.

Mun ei ole tarvinnut omia lapsiani myydä, ne kaikki 3 on täällä mun luonani edelleen.

 

[QUOTE="vieras";23833829]Plus että minusta jo olemassa olevilta lapsilta olisi kysyttävä mielipide asiaan! Erittäin epäreilua heitö kjohtaan, että maailmalla pyörii mahdollisesti kymmenenkin veli-tai siskopuolta lapsen siihen vaikuttamatta [/QUOTE]

Melko värikäs ajattelutapa. Meidän nuorimmat lapset on niin pieniä, ettei ne osaa sanoa juuri muuta kuin tätä-tötö-tutu. Heidän kanssaan ei siis järin suuria mielipidekeskusteluja saa asiasta aikaan. Vanhin tietää munasolujen luovutuksesta, sillä hänen kanssaan on asiasta juteltu. Ja hänen mielestään on hyvä, että lapseton pari voi saada avullani lapsen.

Pitääkö meidän kysyä lapsilta jatkossa lupa myös siihen, jos haluamme kasvattaa omaa perhettämme? Tai mahdollisen eron sattuessa lupa jokaiseen seksinharrastuskertaan uuden kumppanin kanssa, sillä seksi saattaa aina johtaa raskauteen?

 

Melko värikäs ajattelutapa. Meidän nuorimmat lapset on niin pieniä, ettei ne osaa sanoa juuri muuta kuin tätä-tötö-tutu. Heidän kanssaan ei siis järin suuria mielipidekeskusteluja saa asiasta aikaan. Vanhin tietää munasolujen luovutuksesta, sillä hänen kanssaan on asiasta juteltu. Ja hänen mielestään on hyvä, että lapseton pari voi saada avullani lapsen.

Pitääkö meidän kysyä lapsilta jatkossa lupa myös siihen, jos haluamme kasvattaa omaa perhettämme? Tai mahdollisen eron sattuessa lupa jokaiseen seksinharrastuskertaan uuden kumppanin kanssa, sillä seksi saattaa aina johtaa raskauteen?

Peesi, nämä on AIKUISTEN ASIOITA ja aikuiset niistä päättää.

 

Ei, vaan tuo sisältää kaiken.

Mun ei ole tarvinnut omia lapsiani myydä, ne kaikki 3 on täällä mun luonani edelleen.

Tästä nyt voi jankata vaikka maailman tappiin...Siissä mahdollisestis yntyvissä lapsissa on sinun geenejä, niissä on osa sinua...Halusit tai et.

 

Melko värikäs ajattelutapa. Meidän nuorimmat lapset on niin pieniä, ettei ne osaa sanoa juuri muuta kuin tätä-tötö-tutu. Heidän kanssaan ei siis järin suuria mielipidekeskusteluja saa asiasta aikaan. Vanhin tietää munasolujen luovutuksesta, sillä hänen kanssaan on asiasta juteltu. Ja hänen mielestään on hyvä, että lapseton pari voi saada avullani lapsen.

Pitääkö meidän kysyä lapsilta jatkossa lupa myös siihen, jos haluamme kasvattaa omaa perhettämme? Tai mahdollisen eron sattuessa lupa jokaiseen seksinharrastuskertaan uuden kumppanin kanssa, sillä seksi saattaa aina johtaa raskauteen?

Tuo eroaa siinä tapauksessa, että jos saat miehesi tai mahdollisen uuden kumppanin kanssa lapsia, niin nykyiset lapset kuitenkin tuntisivat nämä uudet lapset. Luovutetusta munasolusta saatuja lapsia sinun nykyiset lapsesi eivät tunne, vaikka ovat geenisesti ihan yhtä lailla sinun lapsiasi.

 

[QUOTE="plop";23833864]Sinulla kun kuulostaa olevan tosi kivuliaita nuo punktiot, niin onko koskaan tarjottu mahdollisuutta että ne tehtäis nukutuksessa? En tosin tiedä onko yksityisillä tälläistä mahdollisuutta. Minulle on oman lapsettomuuden hoidon yhteydessä tehty kaikki (2kpl) nukutuksessa, koska munarakkuloita on paljon (yli sata) ja punktio tämän vuoksi vie pidemmän aikaa = kivuliaampi.
Tosin toisen punktion kohdall aolin penttynyt, että taas nukutettiin :ashamed: olisin niin kovin halunnut tietää kuinka kamala kokemus se on oikeasti, nyt tiedän vain sen mitä olen muiden kokemuksista lukenut.[/QUOTE]

Itse punktio on ollut vain tällä viimeisellä kerralla kivulias, muilla kerroilla se on ollut ennemminkin helpotus. Eli ensimmäinen punktio oli jopa hyvinkin positiivinen kokemus. Toisessa puntiossa tuntin pieniä nippailuja, mutta kolmannessa punktiossa oli sitten huomattavasti tukalampaa.

Ekalla kerralla se irrotuspiikki sai kivut aikaiseksi ja tokalla kerralla luultavasti yhdistettynä se piikki & punktio, vaikka tekohetkellä ei niin sattunutkaan. Nyt olin lähes kivuton muutoin, paitsi tosiaan punktiossa ja sen jälkeen. Mutta kyllä tämä tästä

 

Peesi, nämä on AIKUISTEN ASIOITA ja aikuiset niistä päättää.

melko kapeakatseista...

 

Tuo eroaa siinä tapauksessa, että jos saat miehesi tai mahdollisen uuden kumppanin kanssa lapsia, niin nykyiset lapset kuitenkin tuntisivat nämä uudet lapset. Luovutetusta munasolusta saatuja lapsia sinun nykyiset lapsesi eivät tunne, vaikka ovat geenisesti ihan yhtä lailla sinun lapsiasi.

Niinpä...Plus että luovutuksella annetaan ihan vapaaehtoisesti lupa lapselle tulla, toisin kuin mahdollisessa yhdenillanpanossa...

 

Oletko chef lakannut kirppistelemästä, kun et ole päivittänyt kirpputoriblogiasi pitkiin aikoihin...?

 

[QUOTE="vieras";23833937]Tästä nyt voi jankata vaikka maailman tappiin...Siissä mahdollisestis yntyvissä lapsissa on sinun geenejä, niissä on osa sinua...Halusit tai et.[/QUOTE]

En mä sitä olekaan kieltänyt, etteikö mun geeniperimäni heihin siirtyisi. Mutta sitä en allekirjoita että geenit määrittelee äitiyden.

Ei äiti ole se, joka antaa solun. Eikä äiti ole välttämättä edes se, joka synnyttää. Äiti on se, joka on lapselle äitinä. Olkoot se sitten se nainen, jonka solusta ja kohdusta lapsi on lähtösin, tai adoption kautta äidiksi tullut tai vaikka mummi, joka on lapselle äitinä.

 

Ei äiti ole se, joka antaa solun. Eikä äiti ole välttämättä edes se, joka synnyttää. Äiti on se, joka on lapselle äitinä. Olkoot se sitten se nainen, jonka solusta ja kohdusta lapsi on lähtösin, tai adoption kautta äidiksi tullut tai vaikka mummi, joka on lapselle äitinä.

Tästä ihan samaa mieltä.
Ja sama muuten pätee täysin myös isyyteen.

 

Mun on kyllä tietyiltä osin pakko olla eri mieltä tuon vaivattomuuden kanssa. Sulla aika on kuultanut muistot, mulla ne on vielä eilisen jäljiltä hyvässä tallessa

Ensimmäinen luovutus oli henkisesti rankkaa. Mietin, pohdin ja iltaisin oli vaikea nukahtaa. Panikoin joka päivä muistanko piikittää oikeaan aikaan ja se piikitys vähän pelotti. Punktioaamuna olin niin kipeä, että puhuminenkin sattui, saati sitten liikkuminen. Köpöttelin klinikalle pikkuaskelia itku silmässä, kun teki niin kipeää. Itse punktio oli helpotus, se kun lievitti kipuja. Itku siinä kyllä pääsi, sillä se jännitti niin paljon. Seuraavana aamuna olin kivuton.

Pohdin, että vaikka se punktioaamu oli ollut todella hankala (soitin tuolloin lähes itkien kaverilleni, joka on luovuttanut useamman kertaa) niin enköhän mä pärjää. Ja lähdin siis uudelle kierrokselle.

Toisella kertaa kaikki meni henkisesti helpommin. En ollut tällä kertaa myöskään niin kipeä punktioaamuna, eli vaikka liikkuminen sattui, pystyin puhumaan ja köpöttelemän klinikalle ilman itkua. Tälläkin kertaa punktio oli helpotus, eikä itkua enää tullut. Mutta toipuminen oli ihan tuskaa. Olin 1,5 viikkoa niin kipeä, että olin jo lähdössä lääkäriin näytille, koska kaikki ei todellakan ollut ok. En pystynyt edes kävelemään portaita ylös, eli elin käytännössä alakerrassa koko sen ajan, enkä mennyt ulos ensimmäiseen viikkoon muistaakseni lainkaan. Lopulta oman vuotoni alkaessa, kivut loppuivat.

Tällä kertaa mietinkin jo paljon tarkemmin, lähdenkö samaan rääkkiin enää. Toisaalta haaveenani oli luovuttaa maksimit, eli 5 kertaa ja vielä oltiin aika kaukana siitä. Jännitin sitä punktioaamun kipua ja sitä punktion jälkeistä kipua. Toisaalta pohdin sitäkin, että voiko kipu olla enää kovempaa? Ei. Ja kun olin tuostakin jo selvinnyt, niin enköhän selviä vielä kerran.

Ja niin starttasin kolmansiin hoitoihin. Tällä kertaa oli taas henkisesti rankempaa, sillä pelkäsin kipuja. Punktioaamuna heräsin klo 4:30, enkä saanut enää unta sillä jännitin koko ajan kipujen alkamista. Niitä ei tullut. Tämän jälkeen pelkäsinkin kokevani kovia kipuja punktiossa, sillä ennen olin sinne mennessäni niin kivulias, että punktio oli helpotus...olisiko se sitä enää? Ei ollut. Se oli ihan saakelin kipeä kokemus. Sattui niin, että meinasi loppua usko kesken. Onneksi se oli kuitenkin nopeasti ohi. Kotona kivut voimistuivat ja olin koko eilisen päivän täysin vuoteenomana. Olin ehkä yhteensä tunnin jalkeilla, muun ajan vain makasin ja voin pahoin. Tänään on parempi päivä, mutta näemmä kivut voimistuvat koko ajan. Aamulla teki mieli lähteä koirien kanssa lenkille, enää en menis vaikka maksetais.

Mutta pitää sanoa nyt se mutta. Mä olen luovuttanut 3 kertaa. Jos se tosiaan olisi ollut NIIN HIRVEÄÄ, en todellakaan olisi luovuttanut kuin vain sen kerran. Ja tuntemani luovuttajat ovat äimistelleet kipujani, sillä heille koko homma on ollut lähes kivutonta. Joillekin jopa täysin kivutonta.

Eli tämä on hyvin yksilöllistä. minä onneton satun kuulumaan niiihin kovin kivuliaisiin, mutta onneksi se taitaa olla prosentuaalisesti melko pieni porukkka, jotka tähän kuuluu

Ihan itku tuli silmään kun tätä luin, sillä minulla on kaksi ihanaa lasta, jotka ovat saaneet alkunsa luovutetulla munasolulla. Tottakai olen aina tiennyt, kuinka rankkaa punktiot on, kun itsellekin niitä kokeiltiin, mutta sinun kirjoituksesi teki asian jälleen niin konkreettiseksi. Ajatella, että minullakin on ollut onni "kohdata" ihminen, joka on tehnyt tuon saman mitä sinä minun ja mieheni takia peräti kaksi kertaa! Ensimmäisestä luovutuksesta saatiin vauva syliin, mutta mitään ei jäänyt pakkaseen. Sitten tämä ihana nainen suostui toiseen luovutuskertaan ja saimme kullannupullemme pienen "täyssisarruksen".

Tosin vastaanottajan näkökulmasta olen tyytyväinen siihen, että Suomessa munasoluja ei ns. myydä, vaan pelkästään kulut korvataan. Itse olisin ollut valmis maksamaan vaikka mitä, kun lapsettomuudesta kärsin (ja kyllä rahaa kuluikin monta kymmentä tuhatta euroa), mutta ajatus, että joku luovuttaisi solujaan, vertaan, luuydintään pelkästään rahan takia tuntuu minusta todella karmealta. Vaikka ns. raha vaihtaakin omistajaa, on kyseessä edelleen Suomen mallissa todellisesta lahjasta, johon ei käytänössä hintalappua edes voisi laittaa.

 

Tuo eroaa siinä tapauksessa, että jos saat miehesi tai mahdollisen uuden kumppanin kanssa lapsia, niin nykyiset lapset kuitenkin tuntisivat nämä uudet lapset. Luovutetusta munasolusta saatuja lapsia sinun nykyiset lapsesi eivät tunne, vaikka ovat geenisesti ihan yhtä lailla sinun lapsiasi.

Ei välttämättä. Mä en ole koskaan tavannut isosiskoani.

Ja jos esikoisellani on biologisen isänä puolelta sisaruksia, hän ei ole niitä tavannut. Eikä ole mitään takeita, että tulee koskaan tapaamaankaan.

Isäni ei tiedä isäänsä, joten hänellä saattaa olla useampi veli ja sisko. Anoppikaan ei tiedä isäänsä, joten hänkään ei tiedä mahdollisia sisaruksiaan.

Isoäitini on annettu lapsena pois, eikä hänkään tiedä mahdollisia sisaruksiaan.

Eli ei välttämättä niin mitään eroa.