Olikos se nyt ihan tavallista että isommat sisarukset tuntuvat raivostuttavilta vauvan synnyttyä...
- Viestiketjun aloittaja kielletty
- Ensimmäinen viesti
"vieras"
En tiedä, mutta mulla vain aina tulee luontodokumentit mieleen tällaisista ketjuista. Luonnossahan emo aina keskittyy enimmäkseen uuteen tulokkaaseen ja vanhemmat sisarukset jäävät automaattisesti vähemmälle huomiolle. Ihminen on tietääkseni poikkeus tässä. Korjatkoon joka tietää enemmän. Ihan vain kommentoin näin....
marrastuplat
hui, tiiätkö just tuossa ruokapöydässä ajattelin, että miten tuo 3 v. tuore isoveli ottaa mua noin pahasti hermoon.. onko sit ihan yleistäkin?
No mutta kun meidän vauva on jo 2 kk :ashamed: Ja käytös on ihan älytöntä, tappeluita, riehumista, näsäviisastelua - ihan kuin meillä ei olisi koskaan sääntöjä ollutkaan! |OAlkuperäinen kirjoittaja Äksymaija;27441346:On
Ja se kestää sen aikaa, kun hormoonit tasaantuu ja saa arjen rullaamaan
Mulla autto ainakin siihen se, että vietin vanhempien lasten kanssa aikaa ilman vauvaa, kaikkea perushommaa. Kuten ulkoilua, kaupassa käyntiä jne.
Tsemppiä!
No kaikki äidit kenen kanssa oon jutellu, ni on näin tuntenu. Eli ihan on normaalia käytöstä.
Täällähän oli pari päivää sit ketjukin aiheesta.
Aaa!
No sittenkin se on normaalia
Varmaan jonkun sortin vittuuntumista isommilta muksuilta, kun vauvat tuppaa viemään aikaa paljon. Isommat joutuu odottamaan omien tarpeiden täyttämistä, ja äiti on varmasti vähän väsympi kun ennen sitä vauvaa. Koita ottaa rennosti, naura niille muksuille ku hölmöilee. Meillä ainakin toimii se, lapset menee sekasin ku alan hekottamaan vaikka pitäs suuttua. Sit jutellaan se kielletty tekeminen läpi, ja se muistetaan joku viis minuuttia. Turhauttaa toisinaan, mut minkäs teetTosi hyvä. Sä olet sit onnistunu ainakin liittämään uuden muksun teidän perheeseen tyylikkäästi!
Kiitos <3Alkuperäinen kirjoittaja Äksymaija;27441398:Tosi hyvä. Sä olet sit onnistunu ainakin liittämään uuden muksun teidän perheeseen tyylikkäästi!
Ei kyllä nyt just tunnu siltä että olisin tehnyt yhtään mitään oikein! Ensimmäinen kerta sitten vauvan syntymän kun tekisi mieli vaan juosta karkuun ja itkeä niin että pää irtoaa. No tätä en kuitenkaan tee, vaan sen sijaan karjun ja murahtelen tuon tuosta, enemmän tai vähemmän aiheesta.
Miun mies on tosi paljon töissä nyt jouluun asti ja oon pääasiassa vastuussa kotona olevista lapsista, eli neljävuotiaista pojista ja kolmevuotiaasta tytöstä ja vauvasta. Onneksi ollaan muuttamassa pian isompaan asuntoon että saa lapsetkin vähän muuta ajateltavaa!
Nuo kaikki kuuluu ihan varmasti asiaan.
Yksin neljän lapsen kanssa, siinä on hommaa! Koita ottaa vähä rennommi, salli itelles vapaapäivää siivouksista sun muista. Lastenohjelmaa pyörimään, huilaile sohvalla.
Ja muista ettei se murahtelu tai huutokaan ketään tapa. Kaikki siihen joskus sortuu, ja jos suhde lapsiin kunnossa, ni niitä ei hittoakaan hetkauta jos kovemmalla äänellä ilmottaa asioiden laidan.
Syökää jotain helppoa, eineksiinkään ei kuole.
Pääasia, että et päästä ittees väsähtämään. Alku on aina vaikeeta, ja kaks kuukautta neljän lapsen äitinä on vähän. Ei teistä kukaan oo vielä kerenny oppimaan uutta systeemiä.
Ja jos vauvasta sisarukset pääsääntösesti tykkää, ni taatusti olet tehnyt oikein.
Nuo neljä ja kolme vuotiaat vois pistää vaikka vessan lattialle kasan paperia ja maalien kanssa. Ilman vaatteita, ni helppo sit vaan vedellä puhdistaa. Siinä saa heti jo melkein kaks tuntia helppoa aikaa, ja kaikilla on kivaa.
Ja mitä keskinäisiin riitoihin tulee, ni ne käy kyllä hermoon, mutta koita puuttua vaan sillon, jos jotakuta sattuu fyysisesti. Ja jos se meteli käy ärsyttämään, ni mä yleensä vien toisen isommista eri huoneeseen ja ovi kii. Sitten saa tulla pois, kun rauhottuu.
Meillä jelppas riitelyyn lelujen karsiminen. Jätin sellaset fiksut, ja järkevät lelut, millä saa oikean leikin kasaan.
Ja hyvä homma että muutatte, lapsilla ei koskaan voi olla liikaa tilaa!