H
Hämmentynyt
Vieras
Tällä kertaa anonyyminä täällä, kun en halua mustana kysellä. Mulla on/oli hyvä ystävä vuosia ja näimme usein. Nyt sattui käymään niin, että onnistuin tavalla tai toisella suututtamaan hänet tahtomattani. Kyse oli koulupöydästä. Hän oli luopumassa käytetystä koulupöydästä jonka ovh oli kolme vuotta sitten liki 200?. Olen kotiäiti ja rahat vähissä, joten olin kiinnostuntu tästä ja sanoin, että Voisin EHKÄ ostaa sen, mikäli hinnasta päästään sopuun. Tästä oli puhetta poikani 7v synttäreillä.
Kuukauden kuluttua hän kertoi hinnaksi 150? ja sanoin, etten voi niin kallilla sitä ostaa ja hän otti nokkiinsa. Olemme molemmat aikuisia, 40 iän kahden puolen. Meillä kuusi lasta ja hänellä kolme, joten hänen pitäisi myös ymmärtää, että en ole rahoissani. Olemme olleet ystäviä ja hän on tyttäreni kummitäti. Tai ainakin luulin niin, että ystävyytemme hänelle jotain merkitsi. Hän sanoi olevansa hyvin pettynyt minuun ja lopetti yhtyden pidon. En missään vaiheessa luvannut varmaksi, että sen koulupöydän ostaisin.
Kirjoitin hänelle meilin ( siis silmätysten juttelun lisäksi) ja pahoittelin, etten pysty sitä ostamaan ja kysyinkin, miksi tästä niin kovin suuttui, että ei halua olla enää tekemisissä. Hän ei ole vastannut mitään. Hän on kuin kadonnut. Pyysin edes palauttamaan meiltä lainaamansa pleikkapelit, mutta kahteen kuukauteen ei ole rouvasta kuulunut, eikä hänen lapsensakkaan enää vastaa meidän lasten yhteydeottoihin. Olemme ne kyllä jo lopettaneet.
Olenko tehnyt jotain väärin? Oliko ystävyytemme edes aitoa? Miten voisin asiassa edetä, koska se vaiva minua. Minunkäsitykseni on, että hyvä ystävyys kestää tällaisen, pahemmatkin asiat. Kaipaan vain ystävääni, jonka kanssa on eräämmät kaffet keitetty.
Kuukauden kuluttua hän kertoi hinnaksi 150? ja sanoin, etten voi niin kallilla sitä ostaa ja hän otti nokkiinsa. Olemme molemmat aikuisia, 40 iän kahden puolen. Meillä kuusi lasta ja hänellä kolme, joten hänen pitäisi myös ymmärtää, että en ole rahoissani. Olemme olleet ystäviä ja hän on tyttäreni kummitäti. Tai ainakin luulin niin, että ystävyytemme hänelle jotain merkitsi. Hän sanoi olevansa hyvin pettynyt minuun ja lopetti yhtyden pidon. En missään vaiheessa luvannut varmaksi, että sen koulupöydän ostaisin.
Kirjoitin hänelle meilin ( siis silmätysten juttelun lisäksi) ja pahoittelin, etten pysty sitä ostamaan ja kysyinkin, miksi tästä niin kovin suuttui, että ei halua olla enää tekemisissä. Hän ei ole vastannut mitään. Hän on kuin kadonnut. Pyysin edes palauttamaan meiltä lainaamansa pleikkapelit, mutta kahteen kuukauteen ei ole rouvasta kuulunut, eikä hänen lapsensakkaan enää vastaa meidän lasten yhteydeottoihin. Olemme ne kyllä jo lopettaneet.
Olenko tehnyt jotain väärin? Oliko ystävyytemme edes aitoa? Miten voisin asiassa edetä, koska se vaiva minua. Minunkäsitykseni on, että hyvä ystävyys kestää tällaisen, pahemmatkin asiat. Kaipaan vain ystävääni, jonka kanssa on eräämmät kaffet keitetty.
Kyllä on otsaa!!