Harmittaa tuollainen valeystävyys:(

[vieras]

kyllä potuttaa: oli kerhossa lapsellani ihana kaveri.äidin kanssa tavattiin kerhoillessa ja lapset tykkäsivät toisistaan.naisella alko koulu.sanoi että nähään ennen lapsen synttäreitä.mä sanoin tietenkin.kyyditsin naista,kamerankin annoin.meidän piti olla ystäviä.nyt olen soittanut monta kertaa naiselle,aina menee vastaajaan.kysyin oliko ystävyytemme harhaa vain.ei vastaa.joten tiedän vastauksen.oli kyllä törkeyden huippu,pyysi lastani lapsensa synttäreille!!laitoin että mun ystävyys jos ei kelpaa,annetaan olla.paha mieli vaan tulee.harmittaa kun en tiedä mitä tein väärin.yritin olla hyvä ja ystävällinen,huomioin hänet,en sanonut pahasti ,yritin ymmärtää..KIITOS KUN SAIN PURKAUTUA!ajattelin ettei hän ole arvoiseni ystävä!

 

[Kosmoskukka]

Näitä on ikävä kyllä liikkeellä joskus. Olis kyllä kiva tietää mitä on tehnyt/sanonut väärin. Ilmeisesti liika "ystävällisyys" on pahasta. :/

 

[vieras]

:/ Voi harmi! Kuulostaa ikävältä. Kauanko olet yrittänyt saada häneen yhteyttä? Onko hänellä kenties numero vaihtunut?

 

[vieras]

vaihtunut.voisi edes viestillä vastata,epätietoisuus inhottavinta!oli niin mielin kielin kun nähtiin

 

[vieras]

voihan olla joku oikea syy, miksi ei pääse puhelimeen.

 

[vieras]

Sorry nyt vaan, mutta jotenkin ahdisti lukea tuo sepustukses - ootko liian "riippa", siis roikut ja tuppaat. Mua ainakin ahdistaisi jos toinen on liian "kiinni"...jotenkin kirjoituksestas paistaa sellanen läpi...
Mun systeri oli liian riippa ja mun oli pakko katkaista välit kun tuntu että se tukehdutti mut kokonaan ja te ootte ilmeisesti kuitenkin sut tuoreita tuttuja kuiteskin...

 

[äiti 40plusplus]

Ystävyys on sellaista että siihen tarvitaan kaksi, ei sitä yksipuolisesti voi "hoitaa" eikä vaatia ketään pysymään ystävänä. Joskus ystävystyy jonkun kanssa, mutta se juttu ei toimikaan, ei syvene eikä pysy. En minä keneltäkään, oli ystävä tai ei, lähde vaatimaan mitään miten usein pitää tavata, soittaa tai tekstata. Ei sitä ystävyyttä mitata niillä mittareilla.
en muuten ole vuosikymmeniin kysynyt keneltäkään onko ystävä tai haluaako olla tai tulla ystäväkseni. Se on vaan se tunne ja siinä se on.
ehkä en olekaan läheisriippuvainen tai puran sen kirjeenvaihdossa tai roikun tuossa mieheni kaulassa =)