Oliko toinen synnytys helpompi kuin eka?

[plussa..]

ellinoora77:

Mulla ainakin ponnistusvaihe oli kaikkein kivuliain. Oli epiduraali, joka vei hyvin supistus/avautumiskivut pois, mutta sitä ei jatkettu ponnistusvaiheessa. Ja siis se oli kamala se tunne kun "työnnätti" ja myös se kun vauva sieltä tuli.. tietysti tämä kipu ei sitten kestäny kun jotain 1h kun suppailuja oli jotain 25h.

 

[Mannu*]

40H synnyttäneelle; varmaan aika monellakin ois pitemmät synnytykset, jos laskuri ei nollaantuis välillä. Mulla virallinen synnytysaika on 32 tuntia, lähtien siitä kun lääkitys annettiin (koska suppareitten väli venyi sitä ennen pitemmäksi), ja sen jälkeen supparit tulikin sarjatulituksena ton vajaa puolitoista vuorokautta. Onneksi ponnistuvaihe oli kuitenkin nopea, helppo ja hieno kokemus, ja kun ehdin kuitenkin saada muutama tunti ennen ponnistuvaihetta epiduraalin, niin sitä oli kummasti taas voimissaan ponnistamaan.

Valmennuksessa neuvottiin menemään "kipukuplaan" mut en tajunnut mikä se on, ennen kuin sit jossain vaiheessa, kun ei enää kuule eikä näe ketään ja on oikeastaan sama onko elossa vai eikö ole, ymmärsin että tätä se tarkoittaa. Siis jonkinlaista shokkitilaa. Ihan mielenkiinnosta kysyisin, et osaatteko te muut, varsinkin monen lapsen äidit, mennä tietoisesti tuohon kipukuplaan tai tehdä muita mielikuvaharjoituksia synnytyksen aikana?

 

[ap, joka haaveilee töoisesta lapsesta.]

Paljon kokemuksia, kiitos niistä! Enimmäkseen on toinen ollut helpompi, mukavaa!
Kipukuplasta en ole koskaan kuullutkaan. Minulla käynnistettiin eka, joten kokemus ei ollut luomu, ja olisi hienoa kokea myös ihan luonnollinen synnytys.

 

[-Vanilla-]

Synnytyksillä väliä vajaa 2 vuotta. Ja molemmista jäi todella hyvät fiilikset. Molemmat nopeita, eka synnytys kesti kaiken kaikkiaan 4h20min ja toinen 3,5h. Avautumisvaiheessa kipua helpottamassa ilokaasu. Epiduraalia ei kummassakaan ehditty antamaan. Esikoisen ponnistusvaihe oli hieman pidempi (20 min =)) ja työläämpi, hieman leikattiin välilihaa. Toisesta ei tarvinnut leikata, vain pienen pieni repeämä, ponnistusvaihe todella nopea, vajaa 10 minuuttia. Synnytin lapseni eri sairaaloissa. Esikoisesta olin todella tyytyväinen henkilökuntaan. Kätilöni oli aivan ihana ja kannustava. Toisesta en ollut niiiin tyytyväinen, hlökunta tosi kiireistä ja "kireän" oloista.

Mäkään en ole koskaan kuullut yllä mainitusta kipukuplasta..

 

[meillänäin..]

Mä en oo synnyttäny ku kerran ja siinäki kesti alle 5min suppareita reilu 15tuntia, sitä ennen varmaan toiset 15tuntia semmosia 10min välein tulleita suppareita..

Kipukuplasta sen verran, et mä taisin tajuta mikä se on... siis yritin olla rentona ja keskittyä vaan omaan itteeni ja olin suht hiljaa ja ajattelin aina että tästä selvitään kunhan vaan yritän pitää paikat rentoina niin aukeaa paremmin jne.. ja sit supparin välillä ehti hyvin miettiä et oliko se muka niin paha ja varmaan kuvittelin kunnes taas alko supistus... jolloin taas mielikuvaharjotuksia ja rentoutusta.. paitsi miehen kättä puristin kun viimeistä päivää, sillei kädenvääntöasennossa.. se helpotti todella.. Mut siis se kipukupla oli mulla semmonen et siinä vaiheessa ei pystyny ajattelee mitään muuta kun omaa itteää, kehoaan tjs, ei tietoakaan että olis kuullu tai nähny ketään missään.. pystyin niin hyvin sulkemaan siinä vaiheessa toiset ihmiset pois että ;D

Hyvä mieli jäi synnytyksestä, tosin pelkoja tuli takaraivosta et repeän joka suuntaan joten sitten vasta uskalsin ponnistaa täysillä kun välilihaa oli leikattu.. ponnistusvaiheessa meni se 20minuuttia ja nelikilonen tyttökimpale sieltä tuli..

Kovasti odotellaan josko joskus tässä vaikka raskautuis että pääsis uudestaan synnyttämään ja saamaan ihanan "pienen" nyytin kainaloon.. tyttö kun on huimat puolvuotta jo
vauvakuumetta ei siis lievittänyt vielä laisinkaan yksi helppo ihana tyttönen.. mut josko seuraava vähä lieventäis..

 

[toka vaikeampi]

Mulla toinen synnytys oli helvettiä ensimmäiseen verrattuna. Ei enää ikinä tätä lajia. Onneksi en tiennyt etukäteen.

Eka synnytys kesti 12h ja siinä sain epiduraalin. Tässä menin kipukuplaan - kiva että sille löytyy nimikin. Olen yrittänyt selittää tilaa muille, mutta en ole löytänyt hyvää nimeä.

Toka synnytys kesti 2,5h ja se meni luomuna. Helvetilliset avautumissupistukset tulivat autossa - olin 10cm auki sairaalan aulassa, johon lysähdin. Vähän ilokaasua ja ponnistus, joka sattui elämääkin enemmän. Yritin mennä kipukuplaan, mutta synnytyksen nopeus ja rajuus estivät sen. En meinannut "pysyä perässä", joten kaikki kipu tuntui ylitsepääsemättömältä. Onneksi se on ohi.

Yhteenveto: Ensimmäinen synnytys paljon helpompi, vaikkakin pidempi.

 

[misai82]

2 lasta väliä 3 vuotta. Esikoisen synnytys yhtä h-elvettiä suoraan sanottuna, kipeä olin synnytyksen jälkeen pari viikkoa. Imukuppisynnytys, episiotomia ja 2.asteen repeämät, supistukset loppuivat loppusuoralla. Tikkejäkin paljon ja reilusti. Imetys ei lähtenyt sujumaan oman kipuilun ja vauvan ollessa niin väsynyt ja loppu synnytyksestä, että nukkui 2 ensimmäistä päiväänsä. Kivunlievityksinä kohdunkaulapuudute ja tramal-piikki, kätilö ei tukenut, ei ohjeistanut ja oli koko ajan asenteella että olet vain ensisynnyttäjä ja hän tietää mikä juuri minulle synnyttäjänä on parasta... Ajallisesti kesti 10h 36min

Kuopuksen synnytys oli helpompi reilusti,kivunlievityksinä kohdunkaulapuudute ja spinaalipuudute. En pelännyt synnytystä ennen kuin pääsin synnytyssaliin ja aloin jännittämään edellisen synnytyksen aiheuttamia traumoja ja synnytys pysähtyi hetkeksi. Onneksi tällä kertaa aivan ihana kätilö asialla ja osasi suhtautua pelkooni hyvin. Spinaalin saadessa vauva syntyi 1h 8min päästä. Pieni pinnallinen repeämä ja tikkejä 6kpl. Ajallisesti kesti 8h 30min. Pelkoa lisäsivät myös anopin sanat, että toisella kertaa voi episiotomia-arpikin repeytyä, tämä ei onneksi pitänyt paikkaansa ja synnytyksestä jäi niin hyvä mieli, että ehkä se kolmonen on joskus tervetullut...=)

 

[puuh!!]

Toka synnytys kesti 2,5h ja se meni luomuna. Helvetilliset avautumissupistukset tulivat autossa - olin 10cm auki sairaalan aulassa, johon lysähdin. Vähän ilokaasua ja ponnistus, joka sattui elämääkin enemmän. Yritin mennä kipukuplaan, mutta synnytyksen nopeus ja rajuus estivät sen. En meinannut "pysyä perässä", joten kaikki kipu tuntui ylitsepääsemättömältä. Onneksi se on ohi.

Yhteenveto: Ensimmäinen synnytys paljon helpompi, vaikkakin pidempi.

Mulle jäi kyllä samat fiilikset, tokan synnytys kesti just kans vaan 2h enkä kerennyt kivunlievitystä saada. Aivan järjettömän kivulias synnytys kun oli niin nopea ja RAJU, en pysynyt mukana. Supistukset oli niin voimakkaita että ne työnsivät vauvan väkisin ulos, ennen kuin rupesin ees ponnistamaan (en pystynyt "pidättelemään" vauvaa supistusten rajuuden vuoksi, liukui vaan maailmaan). Mutta eipä tarttenut ponnistella. Vannoin kun toista synnytin että en enää ikinä synnytä, esikoisen synnytys oli inhimillisempi vaikka kestikin 10h kauemmin.

 

[mimmitys]

Eka synnytys kesti 12h ja siinä sain epiduraalin. Tässä menin kipukuplaan - kiva että sille löytyy nimikin. Olen yrittänyt selittää tilaa muille, mutta en ole löytänyt hyvää nimeä.

synnytysregressio-mitä ei kätilöni tajunnut kun en halunnut puhua, enkä kuulla ääniä, enkä valoja päälle, olin vain niin siinä synnytyksessäni... toinen helpompi täälläkin, lyhyt ja raju, mut ilman tikkejä selvittiin.

 

[tiipii....]

Meillä ikäeroa 1v 11kk. Eka synnytys oli omituinen kokemus. Juuri kun ei tiennyt mitä odottaa. En edes tajunnut synnytyksen käynnistyneen ennen kuin vasta kätilö sanoi, että nyt se syntyy . Synnytys kesti n. 5 tuntia, tosin koko päivän oli supistellut vaihtelevasti. Sairaalassa näistä olin 4 tuntia. En saanut kipulääkettä kun ei ehditty antaa. Ponnistusvaihe kesti 2 tuntia ja viimein kätilö leikkasi välilihan ja silloin vauva syntyi. Missään vaiheessa mulle ei tullut sitä ponnistuttaa- tunnetta, liekö se pitkittänyt ponnistusta.
Toinen synnytys kesti n.3 tuntia. Heräsin yöllä puoli kaksi supistuksiin ja seitsemältä syntyi vauva. Supistukset oli kivuliaammat kuin ekassa. Sain sairaalassa kohdunkaulan puudutuksen ja tuntui taivaalliselta Ponnistusvaihe tokassa kesti 5 minuuttia ja tässä tuli tosiaan se ponnistustarve selvästi.
Toka paljon helpompi ja miellyttävämpi kokemus!

 

[m,]

Toka kesti vaan 2 h, sattui enemmän, mutta oli silti helpompi koska oli niin lyhyt. En ehtinyt väsyä tai mitään muutakaan... Eka kesti 13 h ja siinä ehti kauemmin kärvistellä, vaikka ei ihan niin paljon sattunutkaan. Välilä alle 2v. Ponnistusvaihe ekasta 25min ja tokasta 10 min.

 

[yeahbutno]

Minulla oli toinen synnytys helpompi ja rauhallisempi, mutta ei vähemmän kivulias.
Tokassa synnytyksessä auttoi, kun tiesi, mitä oli tulossa. Olin päättänyt olla kotona niin pitkään kuin vain voin (ekassa lähdettiin ihan liian aikasin laitokselle), ja niin teinkin. Supistukset alkoivat aamulla klo 6, ja sairaalaan lähdimme iltapäivällä klo 15 kun supistusten väli oli noin 6-7min. Kävimme jopa pienellä kävelyllä lähimetsässä, ja aina välillä pysähdyin hengittelemään. Henkisesti auttoi se, että tiesi, että yksi supistus kestää sen minuutin, jonka jälkeen saa olla taas kuutisen minuuttia ihan rauhassa! Sairaalaan tullessa olinkin jo 7cm auki. Ilokaasua hengittelin pari-kolme tuntia, ja 8cm:n kohdalla otin spinaalipuudutuksen. Vauva syntyi samana iltana klo 20 vain 14 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Eli koko synnytys kesti 14h, jos lasketaan sen alkaneen silloin aamukuudelta. (Esikoista ponnistin 50min, ja koko synnytys kesti 18h)