G: Eka synnytys kamala. Millainen toinen?

["nössö"]

eli te keillä eka synnytys oli hirveä (ja millä tavalla?) niin millainen toka sitten oli? Ja kuinka pitkä väli synnytyksillä oli?

Meillä ois toinen vauva haaveissa mutta eka synnytys oli hirveän pitkä ja kivulias, avautumisvaihe kesti kauan ja kipeitä supistuksia oli muutaman päivän, sitte kun rupes vihdoin ees vähän avautuun niin jumitti siinä 3sentissä jonku 10tuntia, ja lopulta kun saatiin kalvojen puhkasulla aukeemaan 6 senttiin niin siinä oltiin sit joku 5 tuntia vaikka supistukset oli hirveitä, sellasia että luulin ja melkeen toivoinki että henki lähtee.. sitten lopulta tipalla saatiin avautumaan loppuun asti. Ja pelottaa että onko toinenkin yhtä kamala.

 

["alina"]

Ensimmäinen synnytys kesti 38h, avautuminen oli yhtä helvettiä, mikään kivunlievitys ei toiminut, huusin ja huusin (onneksi olin ainut sillä hetkellä), olin todella kipeä ja hädin tuskin siitä selvisin, anelin jo sektiota. Ponnistusvaihe teki hyvinhyvin kipeää, sain kolmannen asteen repeämät. Sitten kun poikamme syntyi, aloin vuotaa verta, vuosinki monta litraa ja taju kankaalla tunnin, verta sain monta pussia. Parantuminen vei kauan
Siitä on nyt 6.vuotta ja kuopus(toinen) on 6kk, olin 5.vuotta ihan, että ei toista! Kuitenkin tulin raskaaksi odotus meni helpommin kuin edellinen kunnes koitti synnytys... Synnytys kesti 20h, melkein yhtä kipeä, repeäminen tuli 2 asteelle, kyllä oli aika paljon helpompi, ammeessa sain olla jota mahdollisuutta ei ollut silloin esikoista synnyttäessä, olo oli hyvä, edelleenkään mikään kivunlievitys ei ammeessa olon jälkeen toiminut.

KUITENKIN JOKAISELLA MEEE ERILAISESTI SNNYTYKSET

 

["alina"]

*MENEE

 

["vieras"]

Mulla ekassa synnytyksessä ponnistusaika oli 1h45min, lopulta lapsi autettiin ulos imukupilla ja repesin pahasti. Vannoin, etten ryhdy hommaan enää ikinä. Toisen raskauden alussa olin paniikissa ja itkeskelin, kun vaan ajattelinkin synnytystä.

Tokassa synnytyksessä ponnistusaika 9min ja kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Kävelin ulos synnytyssalista, minkä en olisi ekan synnytyksen perusteella uskonut olevan edes mahdollista.

 

["nössö"]

[QUOTE="vieras";23114161]Mulla ekassa synnytyksessä ponnistusaika oli 1h45min, lopulta lapsi autettiin ulos imukupilla ja repesin pahasti. Vannoin, etten ryhdy hommaan enää ikinä. Toisen raskauden alussa olin paniikissa ja itkeskelin, kun vaan ajattelinkin synnytystä.

Tokassa synnytyksessä ponnistusaika 9min ja kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Kävelin ulos synnytyssalista, minkä en olisi ekan synnytyksen perusteella uskonut olevan edes mahdollista.[/QUOTE]

Kauanko sun synnytysten välissä oli aikaa?

Mulla ponnistusvaihe kesti vähän yli tunnin ja ihan normaalisti sain sen rutistettua pihalle vaikka tiukkaa teki kun olin niin poikki ja sattu niin hirveesti. Repeämä oli 2. asteen ja tuli 5 tikkiä ja haava parani nopeeta eli sen osalta ei ollu ongelmia.

Sain kyllä puudutuksen mutta se meni pilalle eikä sitä ollut sitten muuta kun haittaa.

 

[kikkunkaakun]

eka kesti 6h toka 4h ja tokassa tiesin jo mitä tuleman pitää.Kolmatta ei tuu,mut jos tulis niin siinä ei paljon nokka tuhisis.

 

[kiikkunkaakun]

ja tokassa 1tikki

 

[syysmamma78]

mun eka synnytys oli pitkä kun nälkävuosi(15h) olin jumalattoman kipeä ja sain kaikki mahdolliset kivunlievitykset aina epiduraaliin saakka,repesin myös tosi pahoin ja tikkejä oli reilusti,viikkoon en saanut kunnolla istuttua. Toinen synnytys oli nopea,oltiin sairaalas yöllä kahdelta ja olin tunnin käyrillä jonka jälkeen menin altaaseen,altaassa en pystynyt olla kun noin 15 minuuttiakun tuli huono olo ja alkoi tuntumaan kivut niin pahalta että olisin halunnut kipulääkettäno kätilö ajatteli että katotaan tutkimushuoneessa vielä hetken käyriä ja meni hakemaan jotain papereita kansliasta,samalla minuutilla kun kätilö oli poiis joudun laittaa nelinkontin tutkimushuoneen lattialle ja tuli tosi kova tarve ponnistaa,kätilö tuli juoksu jalkaa paikalle ja mut heitettiin sänkyyn ja juoksutettiin saliin jossa ehdin olla noin 2 minuuttia kun vauva syntyi en ehtinyt saada mitään kivun lievityksiä ja ponnistusvaihe oli minuutti..jotta silleen

 

[Iso kixxi]

Mä ite asiassa sain orgasmin synnyttäessäni. Elämäni isoin orgasmi!

 

["miina"]

Mulla esikoisen synnytys kesti 13 pitkää tuntia, sain epiduraalin joka ei auttanut yhtään. Silti jouduin makaamaan selälläni sängyssä piuhoissa, en edes kyljelleni voinut mennä kun se piuha mikä vauvan päähän kiinnitettiin olisi lähtenyt irti. Huusin ja kiroilin ja lopulta itki mieskin. Synnärillä oli ruuhkaa joten kätilöitäkään ei näkynyt. Puhumattakaan että mitään muuta kivunlievitystä kuin ilokaasua olisi tarjottu. Lääkäri kävi välillä vittuilemassa kun olin vissiin niin nynny hänen mielestään. Ponnistusvaihe oli onneksi helppo, kesti 10 minuuttia. Väliliha leikattiin, mitä paranneltiinkin sitten viikkokaupalla. Kun sain pojan rinnalle, en tuntenut juuri mitään muuta kuin helpotusta...

Toiseen synnytykseen menikin sitten kymmenen vuotta. Alkoi supistelemaan jo neljä päivää ennen synnytystä, mutteivät muuttuneet säännöllisiksi. Onneksi kalvot puhkesivat, että ymmärsin lähteä sairaalaan. Siellä todettiin että kohdunsuu 5 senttiä auki ja pääsin suoraan saliin. Tyrkytettiin spinaalia pariinkin kertaan, mutta viimekerrasta viisastuneena päätin olla ilman. Sain liikkua täysin vapaasti, vauvan sydänäänet kuunneltiin välillä vatsan päältä. Liikuin paljon, kävelin ja heijasin itseäni säkkituolin päällä ja hengittelin rauhallisesti. Ilokaasua otin kyllä kun siitä tuli mukava olo. Kivut eivät missään vaiheessa olleet ylitsepääsemättömiä. Ehdin olla salissa vain vähän toista tuntia kun ponnistamisentarve tuli. Kätilö olisi halunnut että ponnistan selälläni, mutta pidin pääni ja ponnistin kontallani pikkuisen maailmaan. Muutama minuutti meni niin rakas oli sylissäni. Ei repeämiä. Ihana synnytys ja kesti vain kaksi ja puoli tuntia.