Oliko sinun synnytyksesi tällainen (pitkä teksti)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No ei onneks ollu tuommonen synnytys kummallakaan kertaa. Täytyy myös ottaa huomioon se, että toiset suhtautuu kipuihinkin eri tavalla kuin toiset, enkä missään nimessä vähättele ap:n kipuja. Olisi kamalaa joutua noin kauan "kärsimään" ilman kivunlievitystä. Sitä en vaan käsittänyt että miksi ei annettu mitään kivunlievitystä vai etkö halunnut? ja sekin outoa, että noin kauan odotellaan jos ei avautuminen edisty yhtään.. Mielestäni on hullua ainakaan kieltäytyä kivunlievityksestä jos ne noin kamalalta tuntuu ja käsittääkseni kipujen vuoksi jännittäminenkin saattaa hidastaa synnytystä..tiedä sitten..

Itsellä eka synnytys kesti reilut 10h, mutta oli erittäin ihana kokemus, vaikka kivunlievityksenä oli vain ilokaasu ja vyöhyketerapia. Kakkosen synnytys oli reilut 3h ja paljon kamalampi kokemus kun kaikki eteni niin nopeasti ja rajusti ja samalla kipeästikkin..
 
se ois semmonen 10vk ja tuo ois taas edessä.. edellinen tuli luomuna, ja kyllähän se koski niinmaan perkeleesti, mutt ei voi mitään kun ei voi pistää epiduraalia/spinaalia.
Lisättäköön että ekaa tehtiin n.15h ja tokaa reilu 10h
 
No kyllä mä johonkin tossa pystyin samaistumaan... Mut naiset tuntuu usein ajattelevan et mitä hirveempi synnytys, niin sitä kovempi jätkä. :D

Eli kyllä munkin supistukset tuli heti alussa muutaman minuutin välein ja niitä tuli monta putkeen ja olin ihan jossain unenomaisessa tilassa eli eipä muistikuvia ole hirveesti mut jos olisin taipuvainen dramatisointiin niin samanlaisen stoorin saisin toki kirjotettua. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
Muuten kyllä kuulostaa aika lailla minun synnytyksiltäni, mutta ne vaan eivät ole päättyneet sektioon vaan pitkään, kivuliaaseen ponnistusvaiheeseen.

sama juttu ja kumpikin synnytys on kestänyt pitkästi yli vuorokauden ja aina on avautumisvaihe pysähtynyt moneksi tunniksi. Ihan ok. kokemuksia silti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieeras:
No kyllä mä johonkin tossa pystyin samaistumaan... Mut naiset tuntuu usein ajattelevan et mitä hirveempi synnytys, niin sitä kovempi jätkä. :D

Eli kyllä munkin supistukset tuli heti alussa muutaman minuutin välein ja niitä tuli monta putkeen ja olin ihan jossain unenomaisessa tilassa eli eipä muistikuvia ole hirveesti mut jos olisin taipuvainen dramatisointiin niin samanlaisen stoorin saisin toki kirjotettua. ;)

Ei musta tässä toi kertoja mitenkään tuonut ilmi 'olevansa kova jätkä'. Eikä tarina ollut ylidramatisoitu, mä samaistuin siihen ihan täysin. Miksi joidenkin naisten mielestä kauheiden kokemusten kuvailu on heti dramatisointia??? Elämään mahtuu kaikenlaista ja musta on todella inhottavaa, että toisten kokemuksia vähätellään.

 
Voi valivali ja narinari, en voi muuta sanoa. Kuvittelikohan kyseinen muija, että synnyttäminen on kuin asuntomessuilla käymistä?

Mitä levitti ollenkaan, kun kaikki sattu ja oli kylmä ja huihui ja voivoi.

Vittu mitä kermaperseitä. Ei maailman ensimmäinen synnyttäjä, eikä varmasti viimeinenkään. Synnyttäminen sattuu. OOOOOOOOOOOOOOO!!! kenelle tää tulee yllätyksenä? :headwall:
 
Itsellä oli kivulias 16h synnytys (joka tosin ei päätynyt sektioon), mutta en sitä ehkä noin karskisti kuvaisi.
Mitä tuohon nytten sanoisi - Kyllä, synnytys sattuu, ja pirusti sattuukin. Toisille se on hyvin kivulias kokemus, toisille vähemmän kivulias, mutta jokaista se sattuu. Onneksi ei täydy synnyttää joka päivä, tai edes kerran vuodessa.

Synnyttämään tarttisi lähteä avoimin mielin, ei lukea niitä vaaleanpunaisia hattarakertomuksia, eikä kauhukertomuksia.

Eniten tuossa tarinassa tökkii "minä vaadin sektion, en jaksa synnyttää". Mutta kukin tavallaan.
 
Aikalailla samalla tavalla meni. En avautunut kuin pari senttiä ja päädyttiin 21 tunnin jälkeen hätäsektioon. Mulla oli onneksi myös ilokaasua helpotuksena. Mut tollasta se oli ja päätin etten tee toista. Ja mulla oli ihan mukavat kätilöt ja nukutuslääkäri. Se tuntui kun lapsi otettiin kohdusta mutta olin silloin jo niin poikki ja tokkurassa että ei se enää paljon missään tuntunut.
 
Ei ollut oma synnytys läheskään tuollainen vaan ihana ja kaunis kokemus, jossa kipu oli hallinnassa. Tosin mulla spinaalin laitto sattui niin hirveästi, että se oli pahinta synnytyksessäni... eikä edes vaikuttanut millään tavalla eli pieleen meni ja pahasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sisi:
Alkuperäinen kirjoittaja vieeras:
No kyllä mä johonkin tossa pystyin samaistumaan... Mut naiset tuntuu usein ajattelevan et mitä hirveempi synnytys, niin sitä kovempi jätkä. :D

Eli kyllä munkin supistukset tuli heti alussa muutaman minuutin välein ja niitä tuli monta putkeen ja olin ihan jossain unenomaisessa tilassa eli eipä muistikuvia ole hirveesti mut jos olisin taipuvainen dramatisointiin niin samanlaisen stoorin saisin toki kirjotettua. ;)

Ei musta tässä toi kertoja mitenkään tuonut ilmi 'olevansa kova jätkä'. Eikä tarina ollut ylidramatisoitu, mä samaistuin siihen ihan täysin. Miksi joidenkin naisten mielestä kauheiden kokemusten kuvailu on heti dramatisointia??? Elämään mahtuu kaikenlaista ja musta on todella inhottavaa, että toisten kokemuksia vähätellään.

No olihan tossa käytetty sellasia ilmauksia mitkä voi luokitella dramatisoinniksi.

Uskallanpa ihan mutu-tuntumalla väittää, että synnytyskipu on lähes kaikilla melko samanlaista, mutta toiset sitä ei vaan kestä. Kyllä se vaati multakin psyykkaamista että en siellä riehunu ja rukoillu ja itkeny ja huutanu, mut järkikin sanoo et parempi vaan vaipua sinne unenomaiseen tilaan jossa on vaan minä, supistukset ja hengitys. Ei siihen kipuun kuole.

Niin ja jouduin minäkin oottamaan epiduraalia kolme tuntia ja sen saatuani vaikutus oli se, että pystyin supistusten välit olemaan silmät auki ja puhumaan. Silti aina supistuksen tullessa veti hiljaiseksi ja KAUHUNSEKAISIN TUNTEIN ODOTIN SEURAAVAA... ;)

Että semmosta se synnyttäminen voi olla...
 
Yksi sana: PELKO

Se tekee kivusta sietämättömän.

Minulla on takana kaksi lähes identtistä synnytystä. Kummassakaan en saanut muuta kivunlievitystä kuin ilokaasun. Ensimmäinen synnytys: 19v eka lapsi, aivan kauhuissani. Olin varma, että kuolen kipuun, fiilikset aika samanlaiset kuin tuossa. Toinen synnytys. 32v, tiesin mitä odottaa, en pelännyt, olin rento, en edes pyytänyt kivunlievitystä ja uskokaa tai älkää, tuntui "hyvältä"
 
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä:
Muuten kyllä kuulostaa aika lailla minun synnytyksiltäni, mutta ne vaan eivät ole päättyneet sektioon vaan pitkään, kivuliaaseen ponnistusvaiheeseen.

Peesi. Siinä sitten ponnistin vielä 1h 34min.... Mutta niin tutulle tuo kuvaus kuulosti, ainut vaan että mä en muksinu miestä, vaan takerruin siihen henkeni hädässä. Mä tosiaan olin varma että kuolen. Kiipeilin sanan mukaisesti pitkin seiniä epiduraalia odotellessani ja jodlauksen kuuli kyllä varmasti koko KYS.
 
ei oo todellakaan! en nyt sano etteikö tuo vois olla noin karmeaa mitä kirjottaja kertoo,mut on se paljon asenteestakin kiinni! se miten ihminen tuntee kivun on paljon kiinni just asenteesta ja miten sen ottaa. ei tän päivän ihmiset kestä edes hyttysen pistoa nii miten ne ny kestäs synnytyksen??? hoh hoijaa miten taas liiotellaan kaikkea. kylhän on erilaisia synnytyksiä,mut siitä ei pääse mihkää et luonto hoitaa homman ;)
 
Ehkä ap on poikkeuksellisen kipuherkkä...aika dramaattiselta kuulostaa, toisaalta kovin hitaasti on auennut? Eikö ap:n sairaalassa ollut mahdollisuus mihinkän kivunlievitykseen?

Mulla oli piiiitkä eka synnytys, 12 tuntia kärvistelin kotona, sitten en enää kestänyt ja mentiin sairaalaan, 3cm auki ja sain heti epiduraalin joka olikin taivas, siitä meni vielä 12 h lapsen syntymään mutta epiduraaliannoksilla ja ilokaasulla meni hyvin, ponnistus oli kyllä todella kivulias mutta 30min niin sen kesti kun tietää että loppuu pian. Toinen olikin sitten eri tarina, kivuliaita (todellakin kivuliaita...) oli vain reilut 3 tuntia ja päätyi hätäsektioon ponnistusvaiheessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 3 synnyttänyt:
ei oo todellakaan! en nyt sano etteikö tuo vois olla noin karmeaa mitä kirjottaja kertoo,mut on se paljon asenteestakin kiinni! se miten ihminen tuntee kivun on paljon kiinni just asenteesta ja miten sen ottaa. ei tän päivän ihmiset kestä edes hyttysen pistoa nii miten ne ny kestäs synnytyksen??? hoh hoijaa miten taas liiotellaan kaikkea. kylhän on erilaisia synnytyksiä,mut siitä ei pääse mihkää et luonto hoitaa homman ;)

Tai sitten ei hoida. Mun kohalla ois pitäny jo 14h supisteluilla ja 1cm avautumisella tajuta ettei homma mee oikein vaikka kroppa kuin tekee duunia ja uupuu täysin jossain vaiheessa tekemään yhtään mitään enää. Jotain samaa oli tossakin ap:n jutussa että mitään enempää ei tapahdu tossa ajassa.
Mie en vaatinu sectiota, kunhan totesin että aivan sama kunhan tää loppuu ja lapsi saadaan syntymään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sisi:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllähän toi oli liioiteltua aivan selvästi, tai sitten kirjoittajalla on negatiivinen suhde sairaaloihin ja lääkäreihin ja kipuun.

No mun synnytys oli melkolailla samanlainen, ihan suomessa ja liioittelematta. Paitsi että henkilökunta oli vielä tylympää ja päättyi reilu kahden tunnin ponnistukseen. Eikä mun suhde sairaaloihin tai lääkäreihin ollut etukäteen yhtään negatiivinen, jälkeenpäin lähes murhanhimoinen...

Tähänki peesi. Innoissani menin synnyttämään ja mulla on melko korkea kipukynnyskin. Ja luottavaisena henkilökuntaa kohtaan. Mutta totisesti jälikäteen mieleni oli muuttunut rankasti.
Synnytykseni käynnistettiin ja supistukset tuntuivat selässä, eivät näkyneet käyrillä. Minulle ei siitä syystä tehty edes sisätutkimusta eikä kätilöt uskoneet kun sanoin että koskee ja supistaa. Kyllä venähti naamat kun lopulta paljastui että olin puhunut totta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieeras:
No kyllä mä johonkin tossa pystyin samaistumaan... Mut naiset tuntuu usein ajattelevan et mitä hirveempi synnytys, niin sitä kovempi jätkä. :D

Eli kyllä munkin supistukset tuli heti alussa muutaman minuutin välein ja niitä tuli monta putkeen ja olin ihan jossain unenomaisessa tilassa eli eipä muistikuvia ole hirveesti mut jos olisin taipuvainen dramatisointiin niin samanlaisen stoorin saisin toki kirjotettua. ;)

Mä en tosiaankaan kuvittele olevani yhtään kova jätkä. Päinvastoin siellä synnytyksessä olin heikko, lopussa jo hysteerinen, peloissani ja horkassa.
Mitään muuta en toivo kuin että seuraava synnytys olisi edes vähän helpompi. Pelkopolille olen menossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei jumalauta:
Voi valivali ja narinari, en voi muuta sanoa. Kuvittelikohan kyseinen muija, että synnyttäminen on kuin asuntomessuilla käymistä?

Mitä levitti ollenkaan, kun kaikki sattu ja oli kylmä ja huihui ja voivoi.

Vittu mitä kermaperseitä. Ei maailman ensimmäinen synnyttäjä, eikä varmasti viimeinenkään. Synnyttäminen sattuu. OOOOOOOOOOOOOOO!!! kenelle tää tulee yllätyksenä? :headwall:

Just.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Outi:
Itsellä oli kivulias 16h synnytys (joka tosin ei päätynyt sektioon), mutta en sitä ehkä noin karskisti kuvaisi.
Mitä tuohon nytten sanoisi - Kyllä, synnytys sattuu, ja pirusti sattuukin. Toisille se on hyvin kivulias kokemus, toisille vähemmän kivulias, mutta jokaista se sattuu. Onneksi ei täydy synnyttää joka päivä, tai edes kerran vuodessa.

Synnyttämään tarttisi lähteä avoimin mielin, ei lukea niitä vaaleanpunaisia hattarakertomuksia, eikä kauhukertomuksia.

Eniten tuossa tarinassa tökkii "minä vaadin sektion, en jaksa synnyttää". Mutta kukin tavallaan.

Minusta on ihan ymmärrettävää pyytää sektiota jos noin vähän on auennut ja voimat ovat aivan lopussa....
 

Yhteistyössä