E
M
mm
Vieras
No jaa, kuulostaa pitkälti mun synnytykseltä. En toki käyttäynyt ketään kohtaan väkivaltaisesti enkä myöskään saanut spinaalia eikä mua leikattu.
Mutta helvetin kipeää kävi, ja en tosiaan saanut mitään puudutetta, koska sitä ei ehditty laittaa (vaikka synnärillä olinkin 6 h ennen syntymää). Mutta saatanasti sattui supistukset, ponnistus ei enää niinkään.
Mutta helvetin kipeää kävi, ja en tosiaan saanut mitään puudutetta, koska sitä ei ehditty laittaa (vaikka synnärillä olinkin 6 h ennen syntymää). Mutta saatanasti sattui supistukset, ponnistus ei enää niinkään.
N
no
Vieras
Mulla on kaksi synnytystä päätynyt noin. Synnytys alkanut supistuksilla joita sitten puolitoista vuorokautta kesti putkeen. Sitten onkin leikattu kun ponnistusvaiheeseen tyssännyt. Supistukset lakannu ja kohdunsuu ei avautunut loppuun asti. Ei ole synnyttäjäksi luotu mua.
R
rumaruu harmaana
Vieras
Mua jäi tuossa kertomuksessa kaivamaan, et miksei synnytystä vaihditettu kalvojen puhkaisulla kun paikat ei auenneet? Tekstistä ei ainakaan selvinnyt että niitä olisi puhkaistu missään vaiheessa.
Itselläni on takana, onneksi, kaksi helppoa ja nopeaa synnytystä. Kuopuksen synnytin luomuna ja kipu oli jotai aivan järkyttävää mutten siltikään kuvailisi aivan noin kuin ap:n tekstissä. Ehkä saan kiittää asiansa osaavia kätilöitä tässä vaiheessa?
Itselläni on takana, onneksi, kaksi helppoa ja nopeaa synnytystä. Kuopuksen synnytin luomuna ja kipu oli jotai aivan järkyttävää mutten siltikään kuvailisi aivan noin kuin ap:n tekstissä. Ehkä saan kiittää asiansa osaavia kätilöitä tässä vaiheessa?
J
joopa
Vieras
Toi synnyttäjä on varmaan muutenkin aika kipuherkkä ihminen. Ihmettelen vain että miksi ei saanut kipulääkettä missään vaiheessa? Tai ei ainakaan tullut ilmi tekstissä. Vasta leikkurissa spinaalipuudutus.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä synnytin kanssa italiassa eikä todellakaan ollut tollanen kokemus, ihan eri luokkaa. Kannattaa ottaa huomion että kaikissa sairaaloissa ei todellakaan saa kivunlievitystä missään muodossa, luomuna mennään lähes joka kerta. Multa tosin kysyttiin heti ovella että haluunko epiduraalin (no ei tarvinnut), ilokaasuhan on täällä kielletty. Veitsi heilahtaa täällä herkästi, mutta kyllä on mun työkaveritkin puskeneet vauvojaan vuorokauden ulos ennen kuin on sektioon päädytty. Kätilö tuli vuodeosastolle sitten seuraavana päivänä kysymään miten menee, olishan siinä saanut jutella jos olisi halunnut. Paljon siis riippuu siitä missä synnyttää, varmaan suomessakin saa samanlaisia kauhutarinoita kuulla kuin tämä AP:n kertomus. Siskojeni viiden synnytyksen kulkuja kuulleena valitsin tän tulevan kakkosen kohdalla ihan tietoisesti että synnytän taas Italiassa, en todellakaan lähde suomeen sitä varten. Sairaaloissa on kyllä tosi paljon täällä eroja, ehkä jos asuttaisiin jossain muussa kaupungissa ehkä lähtisinkin suomeen...Sektioista vielä, täällä on kanssa yhä edelleen tuolla perähikiän kunnissa niitä suunniteltuja sektioita ihan sen takia että lääkäri lähtee lomalle laskettuna aikana ja haluaa hoitaa synnytyksen pois alta.
T
tsubaki
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ei jumalauta:
No ei mulla ainakaan ollut läheskään tuollaista tuskaa, kun kivut alkoi olemaan sietämättömiä, sain epiduraalin ja se nopeutti avautumista. Lopulta ponnistuskohdatkin jouduin katselemaan monitorista, kun en mitään kipua tuntenut. Mulla ainakin kivut pysäytti avautumisen kokonaan ja niin näyttää hänellekin käyneen.
Mä en tajua miksi toisia pitää haukkua, jos hänellä on sattunut olemaan kivuliaampi synnytys. Nainen on tosiaan naiselle susi.
Alkuperäinen kirjoittaja joopa:
Minäkään en saanut ensimmäiseen 13 tuntiin mitään kivunlievitystä, suihkussa istuin kuuman veden alla että vähän helpottaisi. Ja siksi eivät mitään antaneet kun sanoivat ettei "tuossa vaiheessa vielä" kun ne pirun supistukset eivät käyrillä näkynyt!
Kaikilla ne supistukset eivät käyrillä näy ja näköjään vielä on niin ammattitaidottomia kätilöitä, että eivät sitä tiedä vaikka jälkeen päin olen monen muun saman kohtalon kokeneen kanssa jutellut.
Jos jota kuta kiinnostaa minun synnytyksen eteneminen, niin täällä se on kirjoitettuna:
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1475331,75
E
ei jumalauta
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tsubaki:
Noi on niin nähty. Samaiset naiset ovat koko odotusjan 9 kuukautta jatkuvalla sairaslomalla ja heitä supistelee jo viikolta 3.
Kaikki pitäisi nykyainaka kantaa eteen kuin Manulle illallinen. Mikään ei saisi tuntua tai sattua tai mitään tehdessä ei saisi tulla hiki.
V
vieras
Vieras
tuskin, kun kolmesta supistuksesta ja kahdesta työnnöstä ei noin pitkää tekstiä saa aikaan sitten millään (en kyllä jaksanut edes lukea sitä)...
J
joopa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Mulla ei näkynyt myöskään supistukset käyrillä mutta epiduraalin + ilokaasua sain kyllä aika pian. Kalvot puhkaistiin niin vauhditti synnytyksen kylkua. Voihan se käytäntö tietty Italiassa olla erilainen ja ennenkaikkea maasta riippumatta tapauskohtaista.
O
Outi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Kukin tavallaan... Mutta ei taitaisi Suomessa noin toimia. Itse ilman kivunlievitystä 12h (auennut vain 3cm asti), sitten epiduraali + kalvojen puhkaisu, 4h, ja synnytys oli ohi. Ja missään vaiheessa ei edes ehdotettu sektiota, ja hyvä niin, olen tyytyväinen loppujenlopuksi synnytykseen.
V
vieras
Vieras
Aikalailla samaa kertoo varmaan moni ensisynnyttäjä joka ilmeisen selkeästi kärsii lääkäri/sairaalapelosta ja omaa matalan kipukynnyksen. Ja vähän draaman elkeitä mukaan. On varmasti pahempiakin synnytyksiä, se nyt ei ole kivuton toimitus ja thats it. Ketä leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön...
Oma eka synnytys oli ollut säännöllisillä supistuksilla käynnissä 10h ennenkuin sain kivunlievitystä, ja sitä ennen kait jotain 12h epäsäännöllisin supistuksin. Ja mua sattu ja lujaa... Tokassa avautuminen olikin ihan lastenleikkiä, suorastaan niin helppoa, että pari tuntia ennen lapsen syntymää mua yritettiin laittaa kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä...
Mutta synnytykset on erilaisia ja kuuluu ollakin, omani erosivat kuin yö ja päivä, ja silti kumpikin sattui niin että vannoin että ei enää koskaan...
Oma eka synnytys oli ollut säännöllisillä supistuksilla käynnissä 10h ennenkuin sain kivunlievitystä, ja sitä ennen kait jotain 12h epäsäännöllisin supistuksin. Ja mua sattu ja lujaa... Tokassa avautuminen olikin ihan lastenleikkiä, suorastaan niin helppoa, että pari tuntia ennen lapsen syntymää mua yritettiin laittaa kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä...
Mutta synnytykset on erilaisia ja kuuluu ollakin, omani erosivat kuin yö ja päivä, ja silti kumpikin sattui niin että vannoin että ei enää koskaan...
J
joopa
Vieras
Luin Rytkäätys sun synnytyskertomuksen ja ei voi muuta kuin ihmetellä ja kauhistella kätilöiden toimintaa. :hug:
:hug:
V
vieras.
Vieras
N
Narisematta loppuun asti!
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mm:
Peesi -enkä myöskään oksentanut. Mutta kivut ja horkka kuulostaa TOSI tutulta. Ajattelin vaan, että sattuu saatanasti, mutta jos aikaisemmatkin synnyttäjät ovat kestäneet niin kyllä minäkin -narisematta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että sisulla mentiin ja viimein mulle selvisi kun lapsi oli maailmassa, että luomuna tuli ja eiväthän ne aikaisemmat synnyttäjätkään tällaista kipua olleet kestäneet vaan olivat saaneet epiduraalit sun muut puudutteet/kivun lievitykset aikoja sitten. Noin 70 % ensisynnyttäjistä saa tuon epiduraalipuudutuksen joten vähemmistöönhän tässä itse asiassa kivunsietokyvyssä sitten loppupeleissä kuuluinkin. No -tulihan koettua!
Alkuperäinen kirjoittaja joopa:Luin Rytkäätys sun synnytyskertomuksen ja ei voi muuta kuin ihmetellä ja kauhistella kätilöiden toimintaa.
Kiitos, mullakin vaan nousee viha kun muistelen. Mies oli jo myös ihan ihmeissään, koetti sanoa hoitajille että enkö edes panadolia voisi saada =)
Nyt onneksi luotan kehooni ja tuntemuksiini ja osaan vaatia edes jotain kunnioitusta. Kirjoitin tästä jo myös Haikara-ohjelman toiveisiin ja pelkopolille pääsen n. 8 viikon päästä. LA on 1.4.2010
V
vieras
Vieras
Mun mielestä ap:n synnytyksessä oli tehty se virhe ettei oltu tippaa laitettu tarpeeksi ajoissa niin että oli jo ehtinyt kuivahtaa. Kivunkin kestää paremmin, jos on kropan nesteet tasapainossa. Varmasti ihan horkka saattanu johtua jo siitä (pitkästä syömättömyydestä, rasituksesta yms.)
Kamalinta tosiaan oli ehkä se kun ei synnytyksessä pystynyt ollenkaan syömään ja tuntui, että voimat loppuu. Minulla onneksi oli tippa niin jaksoi sentään joten kuten hirveää kipua. Ja jottei kukaan vedä tahallisia vääriä johtopäätöksiä: Tippa ei helpota kipuun mutta antaa voimaa jaksaa kun kroppa ei vedä viimisiään nesteiden ja ravinnon suhteen.
Kamalinta tosiaan oli ehkä se kun ei synnytyksessä pystynyt ollenkaan syömään ja tuntui, että voimat loppuu. Minulla onneksi oli tippa niin jaksoi sentään joten kuten hirveää kipua. Ja jottei kukaan vedä tahallisia vääriä johtopäätöksiä: Tippa ei helpota kipuun mutta antaa voimaa jaksaa kun kroppa ei vedä viimisiään nesteiden ja ravinnon suhteen.
L
Luomusynnyttäjä
Vieras
Kyllähän synnytys kivuliaista on, mutta kipu kertoo synnytyksen etenemistä ja on sitä hyvää kipua - ei tapa, vaan kertoo miten tilanne etenee. Itkin ja luulin kuolevani, niin paljon koski mutta olin asennoitunut siihen mikä fakta onkin - se kipu loppuu kyllä ja sitten kaikki on hyvin. Koska fyysistä kipua on lähes mahdoton poistaa (liekö tarpeellistakaan) pitäisi synnyttäjiä psyykata enemmän henkisesti koitokseen. Asenteella pääsee pitkälle. Toki ihmisen kipukokemukset ja oma henkinen puoli vaikuttaa siihen, miten synnytyksen kokee.
Itse käytin luonnollisia kivunlievitysmenetelmiä turvatakseni synnytyksen luonnollisen kulun, ettei pitkity, hidastu tms. Toisella kertaa meni jo helposti, kun tunnisti kivun tasosta missä vaiheessa synnytys on. Oli helppo katsoa kelloa ja ajatella, että enää pari tuntia, kun taso oli sitä että tiesi vauvan olevan tulossa ihan pian ulos.
Itse käytin luonnollisia kivunlievitysmenetelmiä turvatakseni synnytyksen luonnollisen kulun, ettei pitkity, hidastu tms. Toisella kertaa meni jo helposti, kun tunnisti kivun tasosta missä vaiheessa synnytys on. Oli helppo katsoa kelloa ja ajatella, että enää pari tuntia, kun taso oli sitä että tiesi vauvan olevan tulossa ihan pian ulos.
M
Myös Italiasta
Vieras
Minä olen synnyttänyt Sestrieressä Italiassa ja jäi hyvä kokemus luomusynnytyksestä. Voisin kuvitella että hallitsematon pelko ja yhtä-äkkinen oman kehon kontrolloinnin pettäminen voi saada ap:n synnytyksen tuntumaan noin kauhealta.
V
vieras
Vieras
N
Narisematta loppuun asti!
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Luin myös tuon Rytkäätyksen synnytyskertomuksen ja omani oli noiden käyrien ja suppareiden osalta samanlainen. Ainoa ero, että itse sain yhteyden sairaanhoitajiin siinä vaiheessa kun olin auki 9 senttiä. Sitten lähdettiinkin synnytyssaliin sellaista vauhtia, että kantapäät eivät enää koskettaneet maahan. Lienee turha mainita, että kivunlievitykset jäivät saamatta. Kätilöni on ainoa henkilö, jolle sain synnytyssalissa purkaa tunteeni. Minulle ei tästä huolimatta ole jäänyt mitään traumaa. Oma sitkeyteni tosin hymyillyttää näin jälkikäteen.