Alkuperäinen kirjoittaja haluu tietää:
kerro keittiönoita esimerkkejä, mikä oli ennen helpompaa?
No ensinnäkin pienille lapsille oli varsin vähän mitään kalliita merkkivaatteita eivätkä sellaiset tosiaankaan kuuluneet tavallisen perheen lasten vaatekaappiin. Ne oli niitä harvinaisuuksia, mitä ehkä isovanhemmat joskus lapselle ostivat. Ihan tavallisissa toppapuvuissa talvisin pärjättiin ja suojakelillä kelpasi kurahousut toppapuvun päälle. Ei oltu keksitty sikakalliita teccejä eikä goretexejä. Muutenkaan kukaan ei vanhoja vaatteita myydessään tuskaillut, jos ei lapsensa käytetystä vaatteesta saanut edes puolia ostohinnasta. Vasta teinit alkoivat olla merkkitietoisia vaatteistaan, nykyisin jo eskarilaiset osaavat kavereidensa vaatteista katsoa, onko merkki oikea vai ei.
Mun lasteni lapsuudessa koti oli ihan hyvä paikka ja mutsi ja faija ihan ok tyyppejä kasvattajina. Lasta ei tarvinnut viedä päiväkotiin saamaan virikkeitä, kun siihen maailman aikaan vielä ammattilaisetkin olivat sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse virikkeeksi mitään hokkuspokkusjuttuja vaan ihan vaan vaikka pölyjen pyyhkimistä yhdessä äidin kanssa tai koirankusetusta isän kanssa. Vanhemmillakin oli satukirjojen lukeminen sen verran hyvin hanskassa, että siihen ei tarvittu ammattilaista.
Elettiin aika tavallista arkea, ihmiset meni asiallisiin aikoihin nukkumaan, kun telkkariohjelmatkin loppuivat ihan inhimilliseen aikaan. Syötiin ruokaa murehtimatta, onko se ruoka nyt liian hiilihydraattipitoista vai onko siinä liikaa proteiineja. Hedelmät oli ihan sallittua syötävää ja jos hampilääkäri muuta väitti, hampilääkärin sanomisille annettiin piut paut.
Kauppakeskuksia oli paljon vähemmän ja ne mitä oli, oli pienempiä kuin nykyisin. Eikä ollut tällaisia keskustelupalstojakaan, minne tulla taivastelemaan, mitä kamalaa oli kauppakeskuksessa nähnyt. Tai tuntea syyllisyyttä ja häpeää siitä, että sattui olemaan juuri se kauppakeskuksessa nähty.
Lapsia ei tarvinnut kuskata 4 kk ikäisenä kerhoon, kun siihen maailman aikaan kuviteltiin, että vauvalle riittää ihan vaan kotoa löytyvät virikkeet.
Rahaakin perheillä oli enemmän, kun ei tarvinnut olla kotitetatteria, digivideokameroita, kannettavaa tietokonetta, supernopeaa nettiyhteyttä eikä kamerakännykkää. Ihmisllä oli myös vapaus olla olematta koko ajan tavoitettavissa.
