Oletteko hyvia puhujia?

Tuli mieleen kun joudun taas huomenna pitaa puheen. Olen tassa muutaman kerran nyt kaynyt puheen lapi, mutta olen enempi sellainen ex-tempore puhuja. Tuntuu, etta olen syntynyt puhumaan

Tai jannittaako teita puheen pitaminen?

 

Miten sen nyt ottaa. Saan kyllä sanan suustani, mutta en minä puheenpitämisestä ihan kauheasti nauti. Puhun jos on pakko

 

Multa lähtee kyllä tekstiä mutta kun pitäis puhua porukan edessä niin meinaa taju lähteä jännityksestä ja en saa sanoja ulos kun koko ajan pitäs nielasta.. Mut saman porukan keskellä ilman et olen pääesiintyjä, saan sanottua vaikka mitä

 

jännittää, mutta olen oppinut, että suurin osa jännityksestä on vain omaa tunnetta, jota kuulijat eivät edes huomaa

 

Ennen jännitti ihan sairaana. Nyt kun työn puolesta joutuu esiintymään ja puhumaan paljon niin ei enää niin pahasti. Toisaalta en ole esim. sukujuhlissa yms. pitänyt puheita joten siellä ehkä voi iskeä liikutus tms. joten se on eri heiniä se. Ammattiasioista puhuttaessa aina uppoaa siihen asiaan niin ja keskittyy ymmärrettävään esitykseen niin että jännitys jää pakosti pois.

 

jännitän paljon, vaikka olenkin esiintyjä tyyppiä ja haaveilen näyttelijän urasta. Mut aina mä meen vaan lukkoon.
Tsemppiä sulle

 

Ei mua jännitä. En osaa jännittää mitään esitelmiä tms.

 

Mieluummin hirttäytyisin kuin pitäisin puheen.

 

mua yleensä jännittää, mutta se laukeaa heti kun aloitan puheen. Olen samalla tavalla extempore, viimeksi kun pidin 10 minuutin esitelmän, en kirjoittanut edes tukisanalistaa. Ja kaikki tuli sanottua.

 

En todellakaan ole hyvä, en kestä esiintymistä.. hyi!

 

En oo kyllä yhtään jännittäjätyyppiä.

 

Hyviä puhujia on harvassa. En mä jännitä puhumista ja puhunkin usein isoille joukoille, mutta en mä omalla mittapuullani ole hyvä puhuja.
Hyvä puhuja vaikuttaa ihmisiin, jää mieleen, pistää ajattelemaan ja odottamaan seuraavaa kertaa kun saa kuulla häntä.

 

Multa lähtee kyllä tekstiä mutta kun pitäis puhua porukan edessä niin meinaa taju lähteä jännityksestä ja en saa sanoja ulos kun koko ajan pitäs nielasta.. Mut saman porukan keskellä ilman et olen pääesiintyjä, saan sanottua vaikka mitä

Mä olen kans tälläinen

 

En ole. Jännittää niin, että ajatus katoaa...
Traumaattisin esiintyminen taisi olla lukiossa äikäntunnilla kun ope kehoitti minua esittämään esitykseni etuajassa, eli päivää aikaisemmin. No, minullahan on tapana jättää kaikki aina viime tippaan joten jouduin pitämään ex-tempore puheen Pablo Nerudan elämästä ja teoksista tyyliin 'hihih..siis Nerudahan sai Nobelin palkinnon...vai saikse..hihi...' ja tää kaikki vaan siksi, että menen lukkoon esiintyessä. :snotty:

Aijoo...taisi se parin vuoden takainen essee Naistutkimuksen luentosarjalla olla kanssa melko piinaavaa kuulijoille..lukea papatin suoraan paperista ja yhdessä kohtaa putosin tekstistä...äääääh...tosi noloa! :headwall:

 

En mie nauti puheenpitämisestä mutta olen hyvä puhumaan kuitenkii ja myymään

Tosin tänään kun yritin rehtorille toivottaa menestyksellistä rakennuskesää tankkasin tuota ekaa sanaa varmaan seitsemän kertaa ja ei suostunut menemään oikein varmaan kertaakaan. Tiiä mistä toi sanahirvitys tuli mieleen

 

Pidän kyllä esitelmiä tai esityksiä isollekin joukolle ja toisaalta papatan kaveriporukassa - mutta juhlapuheita en ikimaailmassa pidä. Ei ei ei.

 

Minä olen se, joka sukubileissä ja töissä sanoo 'muutaman sanan' tai vähän useammankin. Jännittäähän se joskus vähän, mutta lyhyemmissä ei ehdi jännittää eikä kannatakaan, jos on hyvä juju jutussa.
Pitemmistä selviää, kun valmistautuu riittävän hyvin. Pari hyvää pointtia, ja homma on siinä.

 

Mä olen kyllä rohkea ja uskallan puhua isollekkin porukalle, mutta en pidä itseäni varsinaisesti taitavana puhujana..

 

Hyviä puhujia on harvassa. En mä jännitä puhumista ja puhunkin usein isoille joukoille, mutta en mä omalla mittapuullani ole hyvä puhuja.
Hyvä puhuja vaikuttaa ihmisiin, jää mieleen, pistää ajattelemaan ja odottamaan seuraavaa kertaa kun saa kuulla häntä.

meillä oli aikoinaan ensihoidon opettaja tällainen. Aivan loistopuhuja, varmaan 90% jutuista jäi niin painuvasti mieleen että tuskin unohtuu koskaan.

 

Hyvästä en tiedä, mutta sujuva.

 

No kyllä vähän jänskättää, mutta olen ollut kuuluttajana kisoissa ja koiranäyttelyissä ja tehnyt radiomainoksia joten pystyn kyllä puhumaan.

 

No kyllä vähän jänskättää, mutta olen ollut kuuluttajana kisoissa ja koiranäyttelyissä ja tehnyt radiomainoksia joten pystyn kyllä puhumaan.

Eiko pieni jannitys ole aina hyvasta? Itse en oikein osaa edes jannittaa.

 

Mä inhoon esim. koulutuksien pitämistä. :ashamed: Jännitän niitä aivan mielettömästi, oon aina jännittänyt. Maha kuralla viikon verran ennen koulutuksia. :snotty: Änkytiänkyti, hiki valuu, kädet tärisee... :$

 

En ole hyvä, mul esim. käy niin etten muista aina sanoja ja silloin tulee tappava hiljaisuus tai täytesanojen viidakko.

 

Inhoan puheiden pitämistä, mutta jos aihe on tärkeä itselleni ja mielenkiintoinen, niin sitten se sujuu, kun vettä vaan