Oletko ylpeä itsestäsi, jos olet synnyttänyt ilman kivunlievitystä?

[Minnihiiri]

Minä voin sanoa olevani ylpeä, erittäin ylpeä, itsestäni, että olen synnyttänyt toisen lapseni ilman kivunlievitystä!

En suunnitellut synnytyksen menevän ilman kivunlievitystä, en todellakaan, olin valmis puudutuksiin, mutta kun vauva syntyi niin nopeasti niin en ehtinyt saada mitään lievitystä. Ja kokemus oli aivan mieletön! Tai se jälkitunne, kun vauva sitten syntyi ja kivut katosi niin se mielettömän ihana, onnellinen ja ylpeä tunne, että kaikki meni hyvin ja vielä ilman kivunlievitystä, että minä tein sen! Olen siis rehellisesti ylpeä. Ja vielä 5 kk jälkeenkin se muisto, endorfiinihumala kun sain vauvan rinnalle, oli aivan toista kuin ekassa synnytyksessä epiduraalin vaikuttaessa. Salaa mielessä olin toivonut joskus kokevani synnytyksen juuri näin, mutta olin luullut etten kestä sitä, mutta toisin kävi!

 

[vieras]

Olen synnyttänyt kuusi lasta ilman kivunlievityksiä ja kyllä, olen siitä hieman ylpeä.

 

[Katherine Wheel]

Siinä yhdessä synnytyksessä kun en tarvinnut, ei yksinkertaisesti vaan sattunut niin paljoa että olisin mitään halunnut. Ei kai siinä mitään ylpeilemisen aihetta ole.

 

[MargeSimpson]

No jaa...
Toisaalta joo mut toisaalta ois ollut eräänkin kerran ihan kiva saada lievitystä, mutta eipä se ole aina niin yksinkertaista :|

 

[waaka]

minä olen ylpeä ja 1 lapsi. Epiduraali annettiin mutta se annettiin liian myöhään.Se alkoi vaikuttaa synnytyksen jälkeen kun poika päätti tulla niin nopeasti ulos. Ei kyllä tutunu kivalta,mutta helpompaa tulevaisuudessa kun tietää miltä se tuntuu ilman kivunlievitystä.

 

[Kovajänis]

Enpä juuri sillä leuhki. Neljäs syntyi niin vauhdilla ettei ehtinyt synnärillä kuin todeta että ponnistamaan vaan, oli se niin pirun kivuliasta että olisin ennemmin tahtonut rauhallisen synnytyksen kivunlievityksineen..

 

[Rigel]

En ole ylpeä. Tyytyväinen sen sijaan olen lapseni kannalta, että selvisin ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, joten lapseni on myös synnytyksen jäljiltä ilman lääkkeellisen kivunlievityksen sivuvaikutuksia.

Mutta en näe kruunua pääni päällä, en kirkasta enkä himmeää. Enkä ole muutoinkaan jalostunut ihminen. Enkä julista tätä saavutustani edes kaille niille, jotka sitä jostakin syystä irl kysyvät. Se ei ole sellainen asia, minkä mukaan haluan muiden minua määrittävän. En kerro äo:aanikaan sitä tiedusteleville.

 

[Lilii lisänimetön]

En ole.

 

[Kahden äiti]

Minä en ehtinyt kakkosen kanssa saada epiduraalia ja pelkällä ilokaasulla mentiin (onko se "ilman kivunlievitystä"?). Mielestäni siinä ei ollut mitään ylpeilyn aihetta, kokemus oli kaiken kaikkiaan aika kamala ykkösen synnytykseen verrattuna. Jos olisin pystynyt vaikuttaa, olisin ottanut epiduraalin, ja sen toivon saavani jatkossakin, jos meille viedä lapsia suodaan.

 

[-]

En edes ymmärrä miksi asiasta pitäisi olla ylpeä. Jokaisen synnytys vain menee niinkuin menee ja jokaisella meistä on erilainen elimistö & kipukynnys.

 

[vieras]

En olisi varmaankaan siitä mitenkään ylpeä, jos olisin synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Paremminkin olisin ehkä nolona, kun olisi mies ja kätilö saaneet aika kamalaa tekstiä ja huutoa minulta. Aika korkea kipukynnys löytyy ja aika pitkälle olen pärjännyt ilman kivunlievitystä, mutta hetki ennen ponnistusvaihetta on se piste, kun on pakko saada jotain. Kolme lasta olen synnyttänyt.

 

[Mrs Shillelagh]

Muistan myös sen voimakkaan hyvänolon tunteen kun ne mielettömät synnytyskivut loppuivat. Ja olenhan mä ylpeäkin. Olo oli heti synnytyksen jälkeen, niin kuin en olisi synnyttänytkään. Toivuin heti, kun ei ollut mitään, mistä toipua. Tuntui siltä, että sairaalassaolosta oli enemmän haittaa mun kunnolle, kuin hyötyä.

 

[vieras]

Mulle synnytys ei ole mikään suoritus tai vertailtava asia. En koe, että olen parempi tai huonompi (tai kukaan muu on) riippumatta siitä, miten synnytys on tapahtunut. En siis osaa ajatella olevani ylpeä siitä tavasta millä synnytys lopulta meni.

 

[AP]

En itsekään ylpeile asialla enkä siitä muille toitota, mutta omassa mielessäni olen ylpeä. En tarkoittanutkaan että se pitäisi olla jokin leuhkimisen aihe tai "kipu jalostaa"-asia. Halusin vain kuulla henk.koht. mietteitä.

 

[Keittiönoita]

En ole ylpeä. Johtuu luultavasti siitä, että mulla ei tainnut olla itselläni osaa eikä arpaa kipujeni määrään ja niiden siedettävyyteen ilman kivunlievitystä.

 

[hiljalleen]

Olen ylpeä itsestäni että osasin pyytää heti kivun lievitystä, heti kun tuli ensimmäinen sairaan kipeä supistus. En jäänyt kärvistelemään, sain samantien spinaalipuudutteen ja seuraavat pari tuntia meni ilman kipuja jonka jälkeen pääsin ponnistamaan, kivun kera kylläkin, mutta synnytyksestä jäi ihana muisto, kivuton.

kätilökin kehui kuinka osasin olla rentona, no oli helppoa olla kun ei tarvinnut kärvistellä kivun kanssa, synnytys eteni mutkattomasti ja nopeasti.

 

[pk]

Olisin jos olisin synnyttänyt ilman kivunlievitystä, mutta en ole.

En nyt ihan hirveän ylpeä kuitenkaan, mutta jonkun verran.

 

[Emilyn]

En ymmärrä mitä ylpeyttä on niinkin arkisessa ja tavallisessa, luonnollisessa tapahtumassa kuin synnytys.

Mä voisin olla ylpeä itsestäni jos joskus juoksisin vaikka maratonin, se vaatisi jo kovaa treenaamista ja harjoittelua.

 

[Kovajänis]

Ylpeä sensijaan olen siitä, että kolmosen hätäsektion jälkeen pystyin synnyttämään normaalisti tuon nelosen

 

[vieras]

En ole vaan olisin mielelläni ottanut sen kivunlievityksen, mitä halusin, mutta en saanut.

 

[Minä vaan]

Itsellä oli niin pitkä synnytys, että täytyy sanoa, että en varmaan olisi kestänyt. Otin epiduraalin ja se auttoi. Sýnnytyksestä jäi itselleni hyvä kokemus, vaikka olin noin vuorokauden sidotu sänkyyn. (Synnytys käynnistettiin). E siis saanut liikkua sängystä muualle kuin vessaan.

 

[veee]

Mä olin jälkeenpäin vähän ylpeä itsestäni että pystyin ilman kivunlievitystä,minä joka pyörryn jopa menkkakivuista No kyllähan sitä tuli aneltua kivunlievitystä mutta ei ehditty antamaan..

 

[Terveisiä maalta]

Siinä yhdessä synnytyksessä kun en tarvinnut, ei yksinkertaisesti vaan sattunut niin paljoa että olisin mitään halunnut. Ei kai siinä mitään ylpeilemisen aihetta ole.

Tasan tarkkaan näin =)

 

[AP]

En ymmärrä mitä ylpeyttä on niinkin arkisessa ja tavallisessa, luonnollisessa tapahtumassa kuin synnytys.

Mä voisin olla ylpeä itsestäni jos joskus juoksisin vaikka maratonin, se vaatisi jo kovaa treenaamista ja harjoittelua.

tässäpä tuleekin ero miten erilaisia me ihmiset ollaan. toinen arvostaa maratonia, toinen jotain toista juttua. tavallinen ja arkinen juttuhan synnytys on, mutta NIIIN erilaista on synnyttää ilman kivunlievitystä kuin "paikat ei tunne yhtään mitään"-puudutuksella. Siinä se ero.

 

[vieras]

toisen lapseni synnytin ilman mitään kivunlievitystä enkä ole ylpeä