Alkuperäinen kirjoittaja persnaakkeli:
Alkuperäinen kirjoittaja kysyn:
Alkuperäinen kirjoittaja persnaakkeli:
En ole. Meidän perheessä ei kukaan lyö ketään.
Eivätkö lapsetkaan ole koskaan lyöneet, läppässeet, raapineet? Minäkään en hyväksy lyömistä eikä meillä väkivalta ole mikään ratkaisu, mutta en voisi lapsistani sanoa, etteivät koskaan huitaisisi, nipistäisi tms., vaikka ovat tosi kilttejä ja rauhallisiakin tapauksia.
Arvasin että tähän takerrutaan, ei mietitä asiaa maalaisjärjellä..
Lähinnä viittasin siihen ettei meillä myöskään lapsia lyödä/läpsitä..
Tottakai lapsemme on pienempänä yrittänyt huitaista minua / leikkitovereitaan, jokainen lapsi niin tekee kunnes ymmärrys iän myötä kasvaa.. Meillä siihen on puututtu joka kerta ja jyrkästi kielletty sekä asia selitetty miksi on väärin.. Nyt asia alkaa menemään jakeluun ja käsi ei niin herkästi nouse.. Toki lapsi varmasti vielä huitoo, mutta niinkuin jo sanoin iän myötä ja opasuksella oppii että se on väärin..
Ok. Kiitos. Ihan aidosti asiaa mietin, kun jotenkin tuli itselle huonommuuden tunne, kun itsekin olen erehtyväinen, ja jopa isotkin lapsen joskus murkkuiässä ovat kertaluonteisesti menettäneet hermonsa eivätkä silti ole väkivaltaisia luonteita tms. Täällä on ylipäänsä paljon hirveän kilttejä ja onnistuneita ihmisiä ja itse kuitenkin lähipiirissä tuntee inhimillisiä ja virheellisiäkin ihmisiä, jotka eivät suinkaan ole mitään kummajaisia. Enkä näitä sanoja osoita nyt sinulle Persnaakkeli, vaan ihan itsekseni asiaa yleisesti pohdin, kun näitä paria ketjua lueskelin. Voisikohan omalta osalta ikäkin vaikuttaa, kun on jo ikää, niin on tapahtunut enemmän - ajattelee itsekin eri tavalla kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten, ihan monestakin asiasta
.
