Mä en ole, mutta miehen perhe on todella varakas, ja mieskin tottunut käyttämään reilusti rahaa ja elämään ahdistavan leveästi.
Asutaan talossa, joka on meille ihan liian iso, sillä miehelle ehdottomuuksia ovat mm. uima-allasosasto (eikä muuten uida ikinä, lapsen synnyttyä ehkä sitten) sekä erillinen EDUSTUSolohuone (ihan käsittämätöntä?) ja muutamat muut ihan naurettavat "rahalla saa"-tarpeettomuudet. Vaikka tämä on oma koti, en voi oikein sanoa tuntevani oloani kodikkaaksi, tuntuu että eletään sisustuslehden sivuilla.
Mies on myöskin haluton tekemään mitään itse, vaan meillä esim. käy siivoojat kerran viikossa täysin tarpeettomasti. Itse en koko taloa jaksaisi tietenkään lattiasta kattoon siivota, mutta eletään kahdestaan yli 300 neliön talossa eikä täällä todellakaan sotketa niin paljoa että tarttis kerran viikossa siivota. Jotenkin tuntuu epämukavalta se, etten siivoa omaa kotiani, vaan täällä käy joku muu.
Lisäksi miehen rahankäyttö on muutenkin ihan tajutonta mun silmiin. On mm. ostanut jo valmiiksi syntymättömälle lapsellemme asunnon Helsingin keskustasta. En usko, että miehen rahoilla olisi mitään varjopuolia jos olisin itsekin kasvanut tällaisissa oloissa, mutta oma lähtöpiste on aika lailla sieltä toisesta ääripäästä miehen varakkuuteen katsottuna. Välillä suoranaisesti ahdistaa, olen tottunut elämään säästeliäästi enkä nytkään haluaisi, että meillä olisi näin paljon enemmän kuin mille on tarvetta.
