Oletko rikas? Miltä se tuntuu?

[Mille.]

Kiinnostaisi kuulla miltä tuntuu olla rikas / todella hyvin toimeentuleva? Tarkoitan nyt siis sellaista toimeentuloa, ettei todellakaan tarvitse miettiä mitä ostaa, mitä lomamatka maksaa, kuinka paljon mikäkin ostos maksaa. Miltä se tuntuu? Koetko olevasi onnellinen kun voit elää näin?

 

[ei tunnu]

Eipä tunnu oikein miltään.

 

["kiki"]

Onhan se helppoa ja kivaa, kun ei ikinä tartte ajatella rahaa. Vaihtaisin kuitenkin kaikki rahat siihen "oikeaan rakkauteen", jota ilman olen jäänyt. Noh, kaikkea ei voi elämässään saada... ????

 

[voliu]

Minulla on kokemusta sekä köyhhyydestä että varakkuudesta, nyt onneksi jälkimmäisestä. Kyllähä se poistaa tietyn stressiaspektin elämästä kun ei arjessakaan tarvitse miettiä esimerkiksi kaupassa hintoja. Muuten se ei kyllä muuta mitään.

 

["Lissukka"]

Rikas? En todellakaan koe olevani rikas, mutta sehän on siitä kiinni mihin vertaa. Mulla ja miehelläni on vaatimattomat tulot mutta siitä huolimatta tileillä on rahaa. Sitä kertyy kun elää säästeliäästi. Jos tarvitaan jotakin, se ostetaan ja silloin ei hintaa katsota. Mitään turhaa emme osta. Olo on siis turvatun tuntuinen kun ei tarvi pelätä että jokin yllättävä meno vaikuttaisi mitenkään arkeen.

 

["tjaa"]

Minulla on kokemusta sekä köyhhyydestä että varakkuudesta, nyt onneksi jälkimmäisestä. Kyllähä se poistaa tietyn stressiaspektin elämästä kun ei arjessakaan tarvitse miettiä esimerkiksi kaupassa hintoja. Muuten se ei kyllä muuta mitään.

Tälle peesi.
Ei tarvi ruokakaupassa kulkea tarjousten perässä, mutta muuten ei juuri vaikuta elämään. Mitään tarpeetonta emme osta eli ei tuhlailla.
Täällä on aina joskus aloituksia, että mitä tekisit, jos saisit nyt X summan ylimääräistä rahaa. Oma vastaus aina, etten mitään, summa menisi tilille muiden rahojen joukkoon.

 

["vieraana"]

[QUOTE="tjaa";29588772]Tälle peesi.
Ei tarvi ruokakaupassa kulkea tarjousten perässä, mutta muuten ei juuri vaikuta elämään. Mitään tarpeetonta emme osta eli ei tuhlailla.
Täällä on aina joskus aloituksia, että mitä tekisit, jos saisit nyt X summan ylimääräistä rahaa. Oma vastaus aina, etten mitään, summa menisi tilille muiden rahojen joukkoon.[/QUOTE]

En usko että juuri kellään on sitä tilannetta että voi ostaa mitä tahansa ilman että rahaa täytyy yhtään miettiä. Ruokakaupassa voinee asioida, ja jotain vaatteita ostella mutta menoilla on taipumus kasvaa tulojen mukana.

Ferrareita, lomaasuntoja, kalliita lomia ja iltapukuja ei juuri kukaan pysty ostelemaan rajattomasti ilman että rahat loppuvat. Himoituista kohteista mitä haluaisi ostaa tulee vain kalliimpia.

 

["salanimi"]

Olen vielä kaukana rikkaasta, mutta hilannut itseni vakaaseen tilanteeseen, jossa joka kk aivan kaikkien pakollisten menojen jälkeen tassuun jää keskimäärin 1700e. Toistan, että pakollisiin menoihin kuuluu aivan kaikki, jopa Netflix, kestolotto ja lounasrahat.

Sellainen paradoksi tässä on, että en ole koskaan ollut niin tarkka rahasta kuin nykyään. 1200e on ehdoton minimi, jonka säästän ja sijoitan joka kk. Matkustelen paljon, mutta pienellä budjetilla, eli tarkkaan valituilla halpalennoilla ja majoitun edullisesti. Ostan vaatteet alennusmyyntien aikaan Dressmanista. Viimeksi ostin samasta liikkeestä puvun vuonna 2004. Se välttää vielä hyvin. Auto on kohta kymmenvuotias, enkä ole vaihtamassa. Lapsi on mennyt ekan vuotensa lainatulla turvaistuimella, lainatulla hoitopöydällä, kirpparileluilla ja 50 vuotiaalla lainasängyllä.

Onnellisuutta tilanne lisää sitä kautta, että jos vaikka lapsi sairastuu, niin ei tarvitse neuvotella tai välittää työnantajan tai terveyskeskuksen kanssa. Menemme tilanteen mukaan parhaalle lääkärille vaikka taksilla. Sama homma lemmikkien kanssa. Toki vakuutukset on myös kunnossa.

Ostaminen ei siis tee onnelliseksi, mutta raha tuo tiettyä pohjaa ja vakautta niiden oikeiden onnellisuuden edellytysten tueksi. Itsetuntoa kieltämättä pönkittää pelkkä tietoisuus siitä mitä voisin ostaa tai tehdä. Samalla kuitenkin haluan enemmän tuota voimaa lisää kuin kuluttaa sitä. Tavallaan jokainen nyt turhaan kulutettu euro on pois kasvusta ja sitä kautta voimasta.

Olen ollut joskus 90-luvulla rutiköyhä, siis niin köyhä, että pahimillaan ainoa omaisuus on ollut päällä olevat vaatteet, eikä yösijasta tietoa. Nyt olenkin usein miettinyt, että ihmisen tunneskaala on tietyllä tapaa vakio. Nykyään harmittaa ja ilostuttaa keskimäärin yhtä usein ja yhtä vahvasti kuin köyhinäkin aikoina. Köyhempänä olin kuitenkin paljon ajatuksieni ja haavedeni osalta riippuvainen rahasta, enkä edes huomannut mitä kaikkea muuta minulla oli (terveys, ystävät jne).

Köyhänä ajatukset menivät usein sitä rahtaa, että "jos minulla olisi rahaa, niin..". Vähän kuin lapsena tuli ajateltua, että aikuisena kyllä ostan kaupasta kaikki karkit. Sitten kun tuo tuli mahdolliseksi ja vakioksi, niin samasta ovesta tuli sisään järjen ääni. Ostaminen ja muu kuluttaminen on hauskaa vain hetken. Tuo ostamisen ilo tuntuu jäävän päälle niille, jotka menevät taloudessaan siinä rajoilla, että välillä on mahdollista ostaa jotain kivaa, mutta yleensä ei.

 

["vieeras"]

Mulle se, että olisi paljon rahaa tarkoittaisi ensisijaisesti sitä ettei tarvitsisi mennä töihin. Mulla on sen verran kohtuullinen palkka ja pienet tarpeet, että mitään sen kummempaa materiaa en kaipaisi.

 

[Keni]

Eiks isämies on rikas? sehän ostaa mersun aina käteisellä ja sijoittelee osakkeisiin.

 

["Äiti-ihminen"]

Rikkaan määritelmä on vähän häilyvä käsite...minulle rikas on just sellainen, jonka ei tartte tehdä töitä pärjätäkseen taloudellisesti, mutta pitäisin meidän perhettä hyvin toimeentulevana...lisäksi on velatonta omaisuutta esim kesäpaikka ja asuntoauto...asuntolainaa taas kotitalostamme on vielä, mutta aina sitä velkaa pitää pikkusen ollakin

 

["tjaa"]

[QUOTE="vieraana";29588793]En usko että juuri kellään on sitä tilannetta että voi ostaa mitä tahansa ilman että rahaa täytyy yhtään miettiä. Ruokakaupassa voinee asioida, ja jotain vaatteita ostella mutta menoilla on taipumus kasvaa tulojen mukana.

Ferrareita, lomaasuntoja, kalliita lomia ja iltapukuja ei juuri kukaan pysty ostelemaan rajattomasti ilman että rahat loppuvat. Himoituista kohteista mitä haluaisi ostaa tulee vain kalliimpia.[/QUOTE]

Rikas voi todellakin tarkoittaa yhtä yhdelle ja toista toiselle. Ei meillä himoita mammonaa, ei ole tullut kalliita mielihaluja, vaikka rahaa onkin kertynyt.

Kuten joku jo kirjoittikin, rahan myötä on tullut pihimmäksi, miettii todellakin tarviiko tavaraa, vai pärjäisikö ilman.

 

[hipsterström]

"Rikas ei ole se, jolla on paljon, vaan se, jolta puuttuu vähän."

 

["vieras."]

Ei tee onnelliseksi. Perittiin 833 te miehen vanhemmilta seisemän vuotta sitten. Kesämökki, vene, autot ja niin edelleen. Nyt on tilillä joku 200te ja sillä pitäisi koko loppuelä "rellestää". Ei tässä enää kuuhun mennä.

 

[dum dum]

Kaikki on muuten mahtavaa ja elämä on kivaa mutta köyhät ja niiden valitus ärsyttää aivan käsittämättömästi. Samoin ärsyttää sosiaalipummit joita tämäkin palsta suorastaan kuhisee, kaiken maailman tukien lypsäjiä jotka täällä kyselevät ja jakavat vinkkejä toisilleen kuinka parhaiten nyhtää rahaa yhteiskunnalta tai mieheltä. Jos aikuinen ihminen joutuu lypsämään e

 

[dum dum]

lantoaan muilta missään muodossa on todellakin syytä katsoa peiliin ja etsiä uusi suunta elämälle ja jos sitä ei löydy niin vakavasti harkita itsensä poistamista geenipoolista.

 

[Bitch]

Jos ei varakkaanakaan tarkkaan mieti mitä ostaa ja mitä mikäkin maksaa, ei ole kovin kauaa varakas. Meillä ostetaan ruuat Prismasta, kaupassa käydään pari kertaa viikossa jolloin ruokaan menee paljon vähemmän rahaa kuin että jos joka päivä käy. Vaatteita olen ostanut viimeksi.....ööö.... syksyllä? Mitäs niitä väkisin haalimaan kun kaapit on täynnä käyttökelpoista tavaraa. Meillä kyllä matkustellaan paljon, mutta ei missään bisnesluokassa tai viiden tähden hotellissa vaan hyvinkin pitkälle itse räätälöimällä reissu. Lennot halpisyhtiöstä ja hotelli hotels.comista. Toimii loistavasti meille.

 

[Vaimo-Rakas]

Ei vaikuta arjessa muuten kuin ettei rahasta tarvii stressata. Voidaan ostaa mitä tarvii ja laskut on vara maksaa.
Ne rahat mitä meidän säästötileillä ja osakesalkuissa lepää ja kasvaa ovat saaneet olla rauhassa. Niihin ei olla kajottu. En oikeastaan edes tiedä miksei, vois monia kivoja juttuja ostellakin.
Oikeastaan matkailu on meillä ainoa johon kuluu rahaa mutta niissäkään ei pröystäillä. Vuokrataan keskihintaisia loma-asuntoja jne.
Ei me varsinaisesti pihistellä, mutta ei kyllä myöskään tuhlailla kamalasti. Jossain vaiheessa tullaan olemaan enemmänkin raharikkaita, silloin saatan esim. aloittaa tekemään lyhennettyä työaikaa tms, mutta töistä en luovu kyllä ainakaan ennen kuin olen 50 tms. Perintöjä en missään nimessä kuitenkaan odota, eletään hyvin ja mukavasti näinkin vaikka parhaillaan esim. käytössä on vain meidän palkkatulot. Turva on kyllä olemassa pankissa mutta ei se vaikuta nyt mihinkään. Halutaan lapsillekin opettaa että töitä on tehtävä jotta pärjää ja menestyy. Siksikin eletään ihan normaalia työssä käyvän arkea. Moni kavereistamme ei edes tiedä varallisuudestamme ellei ole kuunnellut jotain juoruja. Ystävät tietävät mutta olemme saaneet useita kertoja kuulla ettei meistä uskoisi kun ollaan ihan tavallisia ihmisiä ja ei herutella olemassa olevilla varoilla.