Oletko omasta mielestäsi naisellinen?

kyllä ehdottomasti vaatteet ym asusteet vaikuttaa naisellisuuteen. Naisellisenkin naisellisuus häviää xxl kokoisen hupparin ja lippiksen alle, trust me.

Ei pidä paikkaansa. Olen tavannut naisia, joiden naisellisuus tulee esille vaatteista riippumatta. Sisäinen naisellisuus näkyy eleissä, käytöksessä, tavassa puhua ja kohdella muita ihmisiä. Nainen voi olla hyvinkin koristautunut kauniiksi, mutta hänen eleensä ja käytöksensä vaikuttavat ulkoista koristautumista enemmän.

Sisäisessä naisellisuudessa on sellainen iloinen juttu, että se säilyy naisessa koko elämän. On ihana katsoa vanhempia naisia, joiden naisellisuus eleissä, puheessa, käytöksessä ja suhtautumisessa esim. miehiin on säilynyt.

 

Olen todellakin, vaikka en käytäkkään meikkiä enkä muutenkaan ole ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta tässä esimerkkejä:

Mä pelkään hiiriä yli kaiken, mä en koske "miesten töihin", minä olen ÄITI oikeen pullatuoksuisella meiningillä, itken joka asiasta (yliherkkä ), manipuloin törkeästi miestäni ja harrastan ERITTÄIN paljon shoppailua ja juoruamista Ai juu ja päätä särkee lähes joka ilta

 

Kysymys ei mielestani ollut "naytatko mielestasi naiselliselta" vaan "oletko omasta mielestasi naisellinen". Minulle nailla on suuri ero.

Juu, on =) Olen naisellinen, ainoastaan joiltain naisilta kuulen joskus olevani liian poikamainen. Miehiä ei ole koskaan olemukseni häirinnyt, ei kyllä useimpia naisiakaan

 

Enpä juuri, enemmänkin poikamainen

 

Olen ja en, riippuu ihan asiasta ja miltä kantilta aihetta lähestyn.

 

Olen ja en ole

 

Mielenkiintoinen kysymys....
Mä teen miesten töitä, päivittäin siis haisen hielle ja kiroilen ku tukkijätkä.
Ulkosesti näytän naiselta, meikkaan töihin joka aamu (tapa) ja kynsiäkin laittelen tosi usein (vaikka se onkin aika turhaa kun ne menee töissä huonoks kuitenkin).

Mutta, kyllä mä tunnen olevani nainen, siellä hallissakin. Ei mun mielestä mun naisellisuus häviä, vaikka painan duunia siinä missä muutkin. Vapaalla ollessa tykkään meikata ja laittaa tukkaa, tykkään iskeä silmää miesten kanssa jne. Niinku monet on jo sanonu, naisellisuus lähtee sisältä, se ei ole ulkoinen asia, eikä edes ammatinvalintakysymys

 

En ole. Näytän yleensä hyvinkin naiselliselta, noin julkisesti jos liikun jossakin, mutta sisältä en vaan ole nainen. Koen olevani androgyyni. Haluan kuitenkin näyttää miellyttävältä ja pukeutua mieleni mukaan, joten käytän naisten vaatteita. Tuntuu kyllä, että ihmiset jotenkin haistaa tämän musta, vaikka en mitenkään korosta mitään sukupuolijuttuja tahallani, ja mulla on hyvin naisellinen ja siro kroppa. En osaa oikein edes selittää. Ehkä tää on vaan sellainen juttu, minkä jotenkin "näkee vaan" tai jotain.

Mielestäni naisellisuus on eri asia kuin ulkomuoto ja kauneus.

 

en todellakaan

 

mä en oo oikeestaan koskaan onnistunu olemaan mikään naisellisuuden perikuva.
Toki mottoni on että näytän hyvältä vaikka perunasäkissä..

Puoltoista viikkoa olen seissyt sorvin takana ja yllätyin kun eilen jätkät tuli kertomaan että heillä oli ollut veto että kui nopeasti luovutan, ihan vain siksi että näytin heijän mielestään liian hennolta ja keijumaiselta.
Oli pikkasen harhaa heitin arvio, kuulema kukaan ei ole käskyttänyt sorvia ja ukkoja yhtä tehokkaasti viimeaikoina XD

 

Mä oon jotain naisellisen ja poikamaisen väliltä.

 

en. käytän hameita & huulipunaa, mutta myös röyhtäilen ja pieren estottomasti, syön pitsaa aina sormin
ja olen kaivellut useamminkin kerrran korvia julkisilla paikoilla kun kutittaa

 

En todellakaan.

 

Enemmän miehekäs minäkin. Koruista, aidoista, kyllä olen aina tykännyt. Vaatteet ja meikit ei jaksa kiinnostaa. Omimmillani olen ehkä maastopuvussa ja maastokengissä - ne edustavat minua, ja jokainen mies josta olen välittänyt ja hän minusta on kyllä osannut minua tälläisenä arvostaa.

 

Olen, kuulemma. Eleiltäni, liikkeissäni, pukeutumisessakin.

Mutta tuli mieleen, etten viihdy perinteisesti naiselliseksi mielletyissä jutuissa, kuten vaikka tyttöjenillat tai vaatekutsut tai yhteinen vessareissu

 

Haluaisin kovasti olla mutta ei taida olla toivoakaan : / Olen alkanut taas pitkästä aikaa jopa meikata, että jos tuntis edes vähän ittensä naiseksi, ja että tuolla kaupassa ja kadulla vastaantulijat tajuaisivat kumpaa sukupuolta olen. Olen ihan varma että näytän mieheltä : /

 

Aina vaiheittain: Mukulana poikatyttö, teininä ylinaisellinen, pari vuotta sitten olin verkkarihirvitys ja nyt äidiksi tultuani oon alkanut taas meikkaamaan ja pukeutumaan naisellisesti Epästabiili?

 

En meikkaa, käytä korkkareit, jakkupukuja, värjää hiuksii... Käytän värikkäit vaatteit, mekkoja, hameit, löytyy kukkakuoseja, pitsii, röyhelöö... vartalo on naisellinen. Eli toisaalt en ja toisaalt oon. Täl hetkel päälläni on oma tekemät mekko, villaneuletakki ja villasukat, sekä legginsit. Hiukset letitetty.

 

Oon aika kurvikas ja omasta mielestä naisellinen .

 

Olen kyllä, en mikään "primadonna" mutta naisllinen nainen kyllä, olisi sitten fakut jalassa tai mekko.

 

Njaa...enmänytiiä ...taijan olla se perisuomalainen naisihminen, joka ei häntäänsä nosta, vaan toteaa tavalliseen tapaansa, että en oo - tosin ei musta saa tekemälläkään mitään poikatyttöä ..

Mies tuossa sanoi, että vaikka mulla olis ylläni juuttisäkki, niin musta tulis niin läpihuokuen naisellinen olemukseni, että......mene ja tiiä. Toisinaan toki tunnen itseni naiselliseksi, ja vallankin silloin kun oikein laittamalla laittaudun (tosin sekin nyt on semmosta rääpellystä taitojen puutteessa), eikä siihen silloinkaan sen kummempia viritelmiä tarvita - ehkä se sisäinen olotila vain puskee läpi turkishaalarissakin .

Eli: juuei, airot nou - ja soutaakin pitäs

 

Olen huomannut että monet korostaa ja usein tuo julki hienona(?)asiana olevansa "äijämeiningillä", poikatyttö tai enemmän miesten kanssa toimeentuleva. Miksihän näin on?

 

Kyllä olen. Asenteiltani muistutan monesti enemmän miestä kuin naista, olen sujut niin naisellisuuteni kuin miehekkyytenikin kanssa Tulen toimeen niin naisten kuin miestenkin kanssa, oli seksuaalinen suuntautuminen sitten mikä tahansa.

 

Mikä on naisellinen. Esim. Minun äitini on aina vaatteissaan supernaisellinen, värisilmäinen, persoonallinenkin, tekee itsekin vaatteitaan, meikkaa joskus jopa maalla kun vieraita tulee, huoltaa tukan ja tuoksuu kukkasille, puhuu naisellisesti.. mutta ajaa autoa kuin mies varmoin ottein, rakentaa vaikka koko talon, taitaa suunnistuksen, fysiikan, matikan ja osaa olla tosi ärsyttävän vastakohtainen jopa itselleen välillä, korjaa auton pikkuviat yms.
Joku voi siis olla järettömän naisellinen ja taitaa sellaisia asioita joissa miehet usein loistavat.

Naisellinen pelkästään voisi siis olla herkkä, sensuelli, viehkeä, hyvä suustaan, turhamainen, makeanhimoinen, pehmeä, emomainen :-D

 

olen mielestäni naisellinen. omaan toki ns. miehisiäkin piirteitä tai mieltymyksiä. mutta pääasiassa koen olevani keskimääräistä naisellisempi, jos suomalaista naista ajattelee.. miellän naisellisuuden paljon laajemmin kuin mitä täällä palstalaiset näkyy tekevän. naisellisuus tosiaankin lähtee sisimmästä, niin kuin joku mies täällä kirjoitti. tavasta ajatella, havainnoida, tuntea, kokea ja puhua.. viihdyn paremmin naisporukassa, kun huumori osuu yleenäs paremmin yksiin. mutta toisaalta, sukupuolellakaan ei ole väliä, kun sopivat persoonallisuudet kohtaavat. tykkään perinteisistä naisten leffoista, tykkää keskustella pitkiä syvällisiä keskusteluja, teen yleensäkin sellaisia ns. naisten juttuja enenmmän. työskentelen naisvaltaisella alalla, eikä minua se häiritse ollenkaan. tottakai kaipaan sitä miehistäkin näkökulmaa, mutta parhaimmat ystävyyssuhteet olen kyllä kokenut naisten kanssa.