Oletko mustasukkainen? Entä miehesi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Perhoinen84
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Perhoinen84:
Pakko tehdä tälläinen g.kun tuntuu että kaikki täällä on niin avoimia,luottaa jne..ja kaikki on ihanaa eikä yhtään ole mustissa sukissa liikkuja.

Itse olen kovin mustasukkainen,en nyt sanoisi että sairaalloisen mutta hieman kuitenkin.
Mä tiedän itestäni että jos en ole yhtään mustis en edes hiukkaakaan niin mulla on tunteet todella kuollut.
Mies on hieman mustasukkainen myös,ennen hän ei sitä todellakaan näyttänyt mutta nyt näyttää kyllä.

Miten teillä muilla?

Olen hiukkasen, terveellä pohjalla liikutaan siinä asiassa. Mieheni ei lainkaan, sekös ärsyttää minua
:D
 
Välillä olen. Suhteen alussa PALJONKIN enemmän, epäilin miestä ihan kaikesta. Ei kummakaan että se alku oli niin vaikeaa =) Mulla meni vuosia siihen, että pääsin siitä mustasukkaisuudesta. Ja minäkin ajattelin, että sitten jos jonain päivänä en ole mustasukkainen niin en enää välitä miehestä, mutta ei se taida ollakaan niin =) Mulla vaan meni kauan siihen, että pystyis luottamaan mieheen.

Alkuvaiheesta sen verran että mies silloin kaveerasi vielä ex-hoitonsa kanssa (joka siis oli miehen exän paras ystävä). Olivat aloittaneet suhteen siinä vaiheessa kun kumpikin oli vielä varattu (mies kuulemma kosti exän pettämiset sillä, että meni sänkyyn exän parhaan kaverin kanssa). Mulle tämä heidän "kaveruus" oli se isoin juttu miks en mieheen heti luottanut ja oikeestaan ihan syystä. Ei mennyt kauaa huomata, että se hoito olis halunnutkin vielä jatkaa sitä niiden juttua, mutta mies nyt onneks ei halunnu.. Se mun pahin mustasukkaisuus häviskin sitten, kun tämä heidän kaverisuhde lopahti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KolmeKertaa:
Olen hiukkasen, terveellä pohjalla liikutaan siinä asiassa. Mieheni ei lainkaan, sekös ärsyttää minua
:D
Mahtaako se olla tämä miksi niin monet naiset(kin) pettävät? Että kun mies ei olekaan mustasukkainen eli ei tunnu välittään niin mitäpä siitä vaikka vähän jakaa tavaraansa toisillekin. Mitenkään viittaamatta viestin kirjoittajaan, kunhan tuli mieleeni.

 
Hyvin vähän ollaan mustiksia.Mies on tosi sosiaalinen ja sillä on PALJON tuttuja ja ystäviä,miehiä ja naisia.Tosi paljon on ihmisten kanssa tekemisissä musajuttujensa kautta jne.Tulisin varmaan hulluksi jos olisin mustis kaikista naisista joiden kanssa päivittäin on tekemisissä.Toisaalta myös mulla on miehiä ystävinä,on aina ollut,ja se on myös miehelle ok. =)
 
Hyvin vähäisissä määrin suhteessamme on ilmennyt mustasukkaisuutta. Minusta se kuuluu parisuhteeseen, mutta liittyy myös yksilön itsetuntoon ja puolisojen keskinäiseen luottamukseen.
 
Normaali mustasukkaisuus on ihan hyväksyttävää ja kuuluu asiaan. Jos itse olisin nyt suhteessa niin tuskin tuntisin mustasukkaisuutta juuri ollenkaan. Aiemmin mustasukkaisuuden kanssa ollut ihan mahdotonta ja pettymykset on tehnyt musta hyvin katkeran ja sen vuoksi en oikein usko että jaksaisin enään päätäni turhilla mustasukkaisuuskohtauksilla vaivata :) Tämän vuoksi ei suhdetta nyt ainakaan hetkeen :ashamed:

Jos mies ei ole yhtään mustasukkainen niin se ei ole kyllä mielestäni yhtään hyvä asia. Itse ainakin tuntisin olevani itsestäänselvyys tai sitten en tuntisi olevani rakastettu. Onneksi näin ei kuitenkaan koskaan ole ollut.

Varmasti turhan mustasukkaisuuden takana on jotain muutakin, epäluottamusta, pettämistä, itsetunto-ongelmia, kriisejä tms. Usein mustasukkaisuus voi kääntyä mustasukkaista ihmistä itseään vastaan :(
 
Pikkuriikkisen ollaan me molemmat. Ihan maustehyppysellisen verran. Käytännössä katsoen ei ollenkaan, mutta aivan kardemummamurusen verran ollaan kuitenkin. Eli just sopivasti! :)
 

Similar threads

M
Viestiä
17
Luettu
2K
Aihe vapaa
qwertyuioop
Q
M
Viestiä
13
Luettu
428
V
Ä
Viestiä
16
Luettu
2K
B

Yhteistyössä