Oletko koskaan suuttuessasi menettänyt kontrollia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja h
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Heitin kännykkäni seinään kun lopetin puhelun eksän kanssa. Kallis luuri ja ihanat kuoret, näyttö himmeni hieman ja pystyin pelastamaan tiedostot. Lopulta näyttö pimeni kokonaan. Kadun suuresti :'(
 
n.20v olin suutuin poikakaverille, asuimme yhdessä ja suutuin niin tuntui että kuulin päässäni naps ja paiskoin kaiken mitä käsiin sain häntä päin:kaffekuppi, suolasirotin, lusikka jne en edes muista mitä kaikke pientä "sälää" joka mahtu käteen. Poikakaveri juoksi ovesta ulos.
Ja kun se painui mäkeen niin minä istuin ja parksuisin ja rauhoituin. Toiste ei ole tavarat kädestä lähteneet tuohon tyyliin. Silloin sain raivokohtauksen.
Kyl se poikaystäväkin luimistellen kotiutui ja muutaman vuoden oltiin vielä kimpassa mutta tuollasta kohtausta ei toiste nähnyt :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nuorena :
n.20v olin suutuin poikakaverille, asuimme yhdessä ja suutuin niin tuntui että kuulin päässäni naps ja paiskoin kaiken mitä käsiin sain häntä päin:kaffekuppi, suolasirotin, lusikka jne en edes muista mitä kaikke pientä "sälää" joka mahtu käteen. Poikakaveri juoksi ovesta ulos.
Ja kun se painui mäkeen niin minä istuin ja parksuisin ja rauhoituin. Toiste ei ole tavarat kädestä lähteneet tuohon tyyliin. Silloin sain raivokohtauksen.
Kyl se poikaystäväkin luimistellen kotiutui ja muutaman vuoden oltiin vielä kimpassa mutta tuollasta kohtausta ei toiste nähnyt :D

Ai niin en kadu musta oli hienoa kun olin tulinen "kissa". :D
 
Joo. Neljännen lapsen syntymän jälkeen kaikki lapset huusivat yhtä aikaa ja se kenen olisi pitänyt olla se fiksuin, koetteli kärsivällisyyttäni koko viikon, jolloin tilanne huipentui siihen, että paiskasin lapsen vessaan pissalle (oli vielä hirveä kiire) niin, että pää kopsahti lattiaan ja läimäytin oven kiinni lapsen jäädessä huutamaan. Vajosin itse istumaan oven toiselle puolen enkä ollut saada henkeä. Vieläkin hirvittää, kun tuntui niin oudolta. Järki vaan pakeni päästä ja käsivarsissa virtasi adrenaliini. Ei ole toistunut ja anteeksi on pyydetty, mutta vieläkin kaduttaa :(
 
Olen mäkin.. hajottanut astioita, heittänyt vaa'an seinään.. tms. mut ikinä en ole käynyt käsiksi tai käyttänyt väkivaltaa mieheen enkä lapseen et sen verran on kontrolli säilynyt!

..joskus pitää höyrytä kuin veturi! :D
 
Ei nää mammat voi mitään myöntää kun ne on just joutuneet kiillottelemaan sädekehiään tuolla lapsenlyömisketjussa... "ei meillä koskaan"... eli pahinta mitä täällä myönnetään on just joku kännykän hajottaminen! Pyh ja pah.
 
Kerran meni hermot lapsen kitinään ja muuhun epämääräiseen, ja erehdyin huutamaan sille. Lapsen pelästynyt ilme ja sitä seurannut itku ja epätoivo oli sitä luokkaa, että ikinä en ole sen jälkeen lapselle huutanut.
 
Kerran joku kaatoi baarissa mun tuopin mun syliin, eikä tehnyt elettäkään asiaa korjatakseen. Silloin hermostuin ja tartuin siitä kiinni rinnuksista, sitten lensinkin ulos, housut märkänä, kuin leppäkeihäs.

Naapurissa sen sijaan asuu raivon perikuvat, mies jolla on koiranpentu. Se huutaa täyttäkurkkua ja raivoaa sille pennulle jos se katsookin väärään suuntaan.
Sitten toisessa kohtaa asuu nainen, joka huutaa ja raivoaa lapsilleen niin lujaa kuin ääntä vaan lähtee. Yölläkin se raivoaa jollekin, ja astiat lentää pihalle saakka. Kesäisin siihen aina herää kun joutuu ikkunaa pitää auki.
En ole ikinä kummankaan noiden puhuvan normaalisti, huuto ja raivo aina päällä
 
Joo. Mun entinen avopuoliso oli piessy mut jo monta kertaa, viimesimmällä kerralla mun mahaan kuoli 17-viikkonen sikiö.

Kun palasin kotiin hakemaan tavarani, mies rupes nauramaan että miltä nyt tuntuu, ihan oikei sulle, hahhaa.

Mulla pimahti, iskin puukon sen reiteen. Ja sain tuomion, istuin aikani.

Mutta en kadu, korkeintaan sitä että ei kuollu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja p:
Kerran meni hermot lapsen kitinään ja muuhun epämääräiseen, ja erehdyin huutamaan sille. Lapsen pelästynyt ilme ja sitä seurannut itku ja epätoivo oli sitä luokkaa, että ikinä en ole sen jälkeen lapselle huutanut.

Minkäikäinen? Itsekin olin viilipytty vielä ekan kanssa, kunnes tuli useampi lapsi. Ne kenellä on 1 lapsi ja sekin alle 3v on aina niitä parhaita kasvattajia :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anna:
Joo. Mun entinen avopuoliso oli piessy mut jo monta kertaa, viimesimmällä kerralla mun mahaan kuoli 17-viikkonen sikiö.

Kun palasin kotiin hakemaan tavarani, mies rupes nauramaan että miltä nyt tuntuu, ihan oikei sulle, hahhaa.

Mulla pimahti, iskin puukon sen reiteen. Ja sain tuomion, istuin aikani.

Mutta en kadu, korkeintaan sitä että ei kuollu.

Tollasta ei sitten ikinä opi ymmärtämään, miksi palata takaisin jos toinen on piessyt. Kyllä mulle riittäisi jo yksi kerta, en haluisi saada niin paljoa turpiini että kerta kerran jälkeen palaisin takaisin
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anna:
Joo. Mun entinen avopuoliso oli piessy mut jo monta kertaa, viimesimmällä kerralla mun mahaan kuoli 17-viikkonen sikiö.

Kun palasin kotiin hakemaan tavarani, mies rupes nauramaan että miltä nyt tuntuu, ihan oikei sulle, hahhaa.

Mulla pimahti, iskin puukon sen reiteen. Ja sain tuomion, istuin aikani.

Mutta en kadu, korkeintaan sitä että ei kuollu.

Otan osaa. Oletko saanut apua asian käsittelyyn?
 
Jos mä raivostun, istun ihan hiljaa paikallani ja mielessäni riehun ympäri huonetta, oikeen visioin kuinka revin ja pudotan kaiken alas, hajotan kaiken, potkin seiniä....

Mieskin tietää että siinä vaiheessa kun menen ihan hiljaiseksi ja tuijotan vaan seinään niin sillon oon todella, todella vihanen. Antaa mun riehua päässäni muutaman minuutin ja sit voin taas jatkaa rauhallisesti asian selvittelyä. :D
 

Yhteistyössä