Mä laitan myös viimeisen viestini tähän ketjuun, tiivistelmän
En jaksa enää kinastella. En ole pettänyt koskaan, koska en ole seurustellutkaan..tiedän, etten tule koskaan pettämään, ellei persoonallisuuteni esim. onnettomuuden takia muutu (mitä en pidä todennäköisenä ). Tässä asiassa tunnen itseni, en vain pystyisi tekemään niin toiselle ja aiheuttamaan itselleni huonoa omaatuntoa ja ongelmia. Yrittäisin ratkaista ongelmat muilla keinoin ja jos tekisi mieli pettää, hillitsisin itseni...olen ihminen, joka toimii harkitsevaisesti ja pohtii aina tekojensa seurauksia, ajattelen vähän liikaakin ja siksi en usko, että voisi tulla eteen tilanne, jossa esim. himo sumuttaisi ajatukseni. Jätän ennemmin kuin petän. Mä tiedän, etten koskaan petä ja sillä hyvä...en jaksa enää välittää siitä, että melkein kukaan teistä ei sitä usko, itse kuitenkin parhaiten tiedän asiani.
En silti pidä teitä pettäneitä huonoina ihmisinä eikä ole mun asiani tuomita. Ihmiset ja tilanteet ovat niin erilaisia ja ihmisten kynnys pettämiselle on erikorkuinen eri ihmisillä. Pettäminen tekona on halveksittavaa ja moraalisesti väärin, mutta ihminen voi muuttua, tärkeintä on oppia virheistään..Minäkin tulen tekemään virheitä (tosin pettäminen ei tule olemaan yksi niistä ). En hyväksy koskaan pettämistä, mutta joissain tilanteissa saatan ymmärtää pettäjää, joissakin en. Ymmärrän siis osittain, en kokonaan...ymmärrän sen, että se houkutus on suuri, mutta en ihan kokonaan pysty ymmärtämään, miksi ihminen "antaa sen tapahtua", mutta tämä onkin vain mun mielipide. Kaikilla on erilainen itsehillintä, erilaiset tarpeet ja erilainen moraalikäsitys.
Peace vaan kaikille :flower: Yritetään olla pettämättä toisiamme-ja itseämme =) =)