Oletko koskaan kunnolla pysähtynyt miettimään MIKSI?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Täälläkin palstalla varmasti suurin osa kirjoittajista elää ns. tavallista keskiluokkaista elämää. Tavallisella keskiluokkaisella elämällä tarkoitan mm. seuraavia asioita:

- avioliitto ja ydinperhe
- 2-3 lasta
- pientaloasuminen kaupungin laidalla
- oma pieni piha, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas
- farmariauto, mahdollisesti myös pieni "kauppakassi"
- eläinrakkaissa perheissä koira
- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin
- lomamatka (tai haaveet) Thaimaahan
- valkoinen sohva ja taulu-tv
- lapsilla Reimateciä ja "meandia"

Sinä, jolle yllämainitut jutut kuulostivat kovin tutuilta, oletko koskaan pysähtynyt miettimään MIKSI olet nämä valinnat tehnyt? Mikä on saanut sinut tavoittelemaan sitä, mikä kaikilla muillakin on? Ihan aidosti kysyn.
 
Jos ap lasket tuttujasi yhteen, niin montako tällaista perhettä sinä tunnet?
Ihan aidosti uteliaana kysyn minäkin: minusta tämä on todella mielenkiintoinen ja sitä paitsi täysin tuulesta temmattu stereotypia.
 
Heti jos joku ilmaisee olevansa erilainen - poikkeavansa valtavirrasta - saa kyllä reippaasti kuravettä niskaansa. Tässä yhteiskunnassa suurin osa on sitä mieltä, että erilaisuus ei ole hyväksyttävää.
 
6/10, riittääkö se täyttämään kriteerit? :D

No, mutta noiden osalta mitkä toteutuu, kai ne on sellaisia hyväksi todettuja ja turvallisia valintoja? Asioita jotka mieltää lapsiperheen elämään kuuluviksi, jotka tuntuvat meistä hyviltä ja jotka on ollut mahdollista toteuttaa. Ei ne kuitenkaan mitään ehdottomia juttuja ole, jos löytyy jostain peremmalta tuntuva ja houkuttelevampi vaihtoehto niin voidaan toki vaihtaa siihen. Mutta sanotaan että monilta osin olen tylsä ja tavallinen tyyppi joten siksi ehkä minulle sopii pitkälti tavis-elämä pienillä mausteilla. En koe syytä vaihtaa sitä muunlaiseen ihan vain erikoisuuden tavoittelun vuoksi. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vastarannan kala:
Heti jos joku ilmaisee olevansa erilainen - poikkeavansa valtavirrasta - saa kyllä reippaasti kuravettä niskaansa. Tässä yhteiskunnassa suurin osa on sitä mieltä, että erilaisuus ei ole hyväksyttävää.

Mulle on ainakin ihan yhdentekevää minkä värinen sohva jollain on tai mimmonen auto yms tuossa listassa mainittuja. Ei minusta erilaisuus tarkoita sitä, että saa kuravettä niskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos ap lasket tuttujasi yhteen, niin montako tällaista perhettä sinä tunnet?
Ihan aidosti uteliaana kysyn minäkin: minusta tämä on todella mielenkiintoinen ja sitä paitsi täysin tuulesta temmattu stereotypia.

Ap vastaa: ainakin 85% tuttavaperheistä on tällaisia, tai ainakin tavoittelevat tällaista elämää. En tunne yhtään lapsiperhettä, joka asuisi ahtaasti kerrostalossa keskustassa, eläisi ilman autoa ja tekisi ostoksensa marketin sijaan vaikkapa Herkussa. Liekö mahdotonta. Tuttavani ovat kolmekymppisiä ja akateemisia.
 
mä olen mietinyt monesti ja eri kerroilla tulee mieleen eri vastausket, mutta tässä nyt tämä vastaus:
- avioliitto ja ydinperhe. löytyi kunnon mies ja oma luterilainen kasvatus oli kannustanut avioliittoon- sama nimi koko perheellä.
-2-3 lasta meillä 3, kun neljäs jäi haaveeksi (ainakin tässä vaiheessa)
-pientalo asuminen kaupungin laidalla -lasketaanko rivri kaupungin laidalla? no ei ollut/ole varaa parempaa ja vähempään en tyydy
- oma pieni piha - voisi olla suurempikin mutta parempi kuin mikään - tramppa on mutta ei kahluuallasta. tramppa on hyvää jumppaa lapsille ja "jotain tekemistä"
-farmariauto - helppo ja tilava vaihtoehto jos perheessä vähintään 1 lapsi tai vaikka ei olisi lapsia. rattaat voi vain "heittää" takakonttiin eikä tarvii irroitella pyöriä. ei kauppakassia kun 1 auto riittää.
-ei eläimiä vaikka ollaan eläinrakas perhe - liikutaan niin paljon, että joutuisi miettimään hoitojärjestelyjä ja lapset niin pieniä että jäisi hoito vanhemmille.
-perhejuhlat menee kuten meidän perheessä uskotaan eli evankelisluterilaisin menoin, mun mielestä olisi hassua viettää juhlia muuten kuten meidän perheen elämään kuuluu. tosin ollaan toki välillä vietetty myös muiden uskontokuntien juhlia kuten juhlittu ramadan päättymistän jne
-lomamatka - kohde valitaan sen mukaan miten itseä kiinnostaa ja rahatilanne sallii. itse en tykkää liiasta auringosta ja "etlänlomista" mutta suostun mukaan kun muut nauttii aurinkolomista.
- valkoinen sohva ja taulu tv ei ole meidän makuun. valkoista sohvaa en voisi edes harkita mutta taulu tv meillä on kun kaupassa ei tainnut olla enää muita myynnissä ja vanha hajosi- sitäpaitsi se on käytännöllinen kun ei vie niin paljon tilaa kuin se vanha iso rohjake.
-lapsilla reimatecciä ja meandia- no reima teceistä olen tykännyt niiden helppouden takia - tosin laatu on tippunut kuin lehmän häntä vuosien mittaan. menadilla onkivoja kuoseja joten niihinnkin olen sortunut. niissä ehkä ärsyttää kun monilla on samanlaisia kuin omilla muksuilla ei meninaa lapsiaan tunnistaa väenpajoudesta.
 

- avioliitto ja ydinperhe
- 2-3 lasta
- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin

Vaan nää täsmää eli en kuulu joukkoon

Talo on maalla
pihaa hehtaari (en laske sitä pieneksi ;) tramppa kyllä on mut uima-allas on 10x15m (en laske kahluualtaaksi)
Kaksi autoa mut ei kauppakassia eikä farkkua
Kissa
Lomamatkoja kyllä, mutta toiseen suuntaan
ruskea sohva ja vanha tv
lasten vaatteet on jotain ihan muuta

 
Alkuperäinen kirjoittaja Jahvetti:
Suunilleen joka toinen osui.

Enkä ole kyllä miettinyt. Elän kuitenkin "oman pääni mukaan" enkä kulje valtavirrassa...

Niinno... eipä täällä kukaan oman päänsä mukaan tosiasiassa elä. Eletään niinkuin muutkin, ellei ole jotain syytä elää eritavalla. Tietysti kulutusyhteiskunta tarjoaa päällisin puolin runsaasti vaihtoehtoisia tapoja olla niinkuin muut. Mutta jos oikeasti haluat elää eri tavalla, se ei olekaan helppoa: valintojen tekemiseen menee aikaa, niiden toteuttamiseen vielä enemmän aikaa ja usein myös rahaa.

Sitten kun joku rupeaa kovasti vastarannan kiiskiksi, niin silloinkin tekeminen tahtoo määrittyä muiden tekemisten vastakohdaksi enemmänkin kuin aidosti oman tien kulkemiseksi.



 
Meillä on (sulkeissa se, mitä ei ole)

- avioliitto ja ydinperhe
- 2 (-3) lasta
- pientaloasuminen (kaupungin laidalla) keskellä kaupunkia
- oma pieni piha (, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas)
- farmariauto, mahdollisesti myös pieni "kauppakassi"
- (eläinrakkaissa perheissä koira) allergia
- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin
- (lomamatka (tai haaveet) Thaimaahan) haaveilen matkustamisessa Länsi-Euroopassa, ei rantalomaa
- (valkoinen sohva ja taulu-tv) taulu-tv tulee kun vanha hajoaa, sohva on käytännöllisen harmaanvihreä
- (lapsilla Reimateciä ja "meandia") Lassiella ollaan pärjätty, sisävaatteet halpoja-keskihintaisia


Mä toki olen haluamalla halunnut keskiluokkaiseksi, peritavalliseksi. Haluan ,että on tavallista, turvallista, mukavaa. Nuorena seikkailin, nuoruus on seikkailuaikaa.
Nyt keski-ikäisenä nautin keski-ikäisyydestä. Mukavinta tähän asti, mielestäni.

Ja MIKSI: on joku syy, miksi ihmiset tekevät asiat "samalla tavalla kuin aina ennenkin": useinmiten se on se parhaaksi koettu, monen sukupolven ajalta. Vanhuus ja viisaus- anyone?
 
Mulle osuu nämä:

- avioliitto ja ydinperhe
- 2-3 lasta
- oma pieni piha, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas
- farmariauto


Haaveissa talo MAALTA ihan oikesti maalta eikä "maalta" niinkuin se yleensä käsitetään (ei siis vain pienellä paikkakunnalla ehkä taajaman laidalla, vaan esim. 25 km lähimmästä kaupasta, mieluusti väh. 500 m naapurista)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos ap lasket tuttujasi yhteen, niin montako tällaista perhettä sinä tunnet?
Ihan aidosti uteliaana kysyn minäkin: minusta tämä on todella mielenkiintoinen ja sitä paitsi täysin tuulesta temmattu stereotypia.

Ap vastaa: ainakin 85% tuttavaperheistä on tällaisia, tai ainakin tavoittelevat tällaista elämää. En tunne yhtään lapsiperhettä, joka asuisi ahtaasti kerrostalossa keskustassa, eläisi ilman autoa ja tekisi ostoksensa marketin sijaan vaikkapa Herkussa. Liekö mahdotonta. Tuttavani ovat kolmekymppisiä ja akateemisia.

Eiköhän vastaus ole aika yksinkertainen. Siksi, että halutaan luoda elämälle mahdollisimman helpot puitteet. Eli sinkut haluaa yhtä asiaa ja perheelliset toista. Tällöin samassa elämän tilanteessa olevien valinnat muistuttavat paljonkin toisiaan.
 

Similar threads

Yhteistyössä