oletko kokenut että olet JOUTUNUT LUOPUMAAN jostakin elämässäsi lapsen synnyttyä

[jippo]

unelma työpaikastani, ja kyllä, tuntuu pahalta, vaikka kyseessä on vain TYÖ..

 

[Adelade]

Ne ainoat kaverit jotka oli, lähtivät litomaan saatuani lapsen. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun sain toisen. :/

Mut eipä se mua haittaa, en vaihtais noita tyttösiä mihinkään. :heart:

 

[MaijaMehiläinen]

Mä luovuin vauva-ajaksi (eli imetys) yhdestä harrastuksesta, koska se vaati / vaatii aina silloin tällöin koko viikonlopun poissa oloa ja en niihin olosuhteisiin halunnut vauvaa viedä.
Kun imetysloppui niin jatkoin mutta en ihan niin usein kuin ennen lasta

 

[katie-]

No ennen lasta sai mennä ja tulla miten huvitti, mut pääsee sitä vieläkin vaikka kaverin kanssa kahville jos siltä tuntuu.. Niin ja miehen kanssa kahen keskinen aikakin välillä kortilla.

 

[vieras]

unelma työpaikastani, ja kyllä, tuntuu pahalta, vaikka kyseessä on vain TYÖ..

Niin - työssähän vietetään "vain" puolet valveillaoloajasta. Hatunnosto, että tunnustit.

 

[vieras]

Elämästä...

Tätä en käsitä. Täyttä elämää koen eläväni lastenkin kanssa.
Olen joutunut luopumaan yöunista, viimeksi ehkä koko yön nukuin heräämättä vuonna 00... Tietenkään lasten kanssa en voi lähteä Katmanduun reppumatkalle tuosta vain tai jo yö jossain muualla vaatii järjestelyjä, samoin oman ajan järjestäminen vaatii hieman työtä.
Mutta mitä lapsien myötä elämään on tullut, se on jo toinen juttu.

 

[kookosta]

Ohan sitä joutunut jokainen osapuoli tekemään myönnytyksiä, tänne muutti kummiskin ihan uusi ihminen eikä tunnettu puolin toisin (tosin ipana ei tainnu tuntea itteensäkään ).
Ja on joutunut luopumaan aika monistakin asioista, toiset korpeaa pikkasen enemän kun toiset. Esim se on aika ikävää ettei oo aikaa samalla lailla paneutua käsitöihin ja nypläys on ollut jo 1½ vuotta tauolla, ei puhettakaan että kannattas ees unelmoida ottavansa nypylöitä kaapista kun kahden pojan kaa ollaan, siitä tulis vaan armoton sotku ja vitutus.
Mutta taas toisaalta menetysten vastapainoksi on saanut paljon sellasta mitä ei ilman ipanaa olis (niissäkin jotkut asiat korpeaa enempi ja toiset vähempi).

 

[daa]

yöunet olen menettänyt. Samaten rauhan maata joskus sohvalla ja lukea kirjaa. Mutta nuo saan vielä joskus takaisin, joten en koe niitä isoiksi menetyksiksi.

 

[Viblsp]

Omasta ajasta ja rauhasta ja rauhallisista yöunista. Mutta niinhän se menee, eikä sille mitään voi. Hetken tämä vain kestää ja sitten varmaan taas haikeana mietin sitä, kun oli pieniä lapsia.

 

[onhan noita]

Vapaudesta ja yöunista, siististä kodista ja myöhäisillan tv-sarjoista.

 

[Tyyris Tyllerö]

Joo... hermoista ja aamulla pidempään nukkumisesta.

 

[MorbidMama]

Tottakai olen. Mutta mitäs niistä..ehtiihän sitä vielä eläkeiässäkin lähteä ashramiin meditoimaan. :saint:

 

[mie]

Se, joka ei koe joutuneensa luopumaan mistään joko:

1. Elää aivan älyttömän itsekkäästi ja lapset kärsivät
2. On elänyt aina tasapaksua, tapahtumaköyhää elämää.

Totta kai lapsen myötä joutuu jostain luopumaan, mutta vastavuoroisesti paljon myös saa uutta.

 

[kyllä]

mie, minä ainakin koen eri tavalla sanonnat "luopunut" ja "joutunut luopumaan". Jokainen luopuu monista asioista, mutta se on sitä sopeutumista. Ainahan elämäntilanteen muuttuessa luovutaankin jostain. Luopumaan joutuminen on eri asia. Kaikkien ei tarvitse luopua ystävistä, toisten on pakko. En minä lapsiani mihinkään vaihtaisi, mutta se ystävien häipyminen harmitti!

 

[IhanaValo]

Ex tempore-lähdöistä, olipa kyseessä mikä tahansa paikka..eikä kaveri tajua etten enää voi olla valmis 5min varoajalla :headwall:

Tietty pidemmät unet ja ihan vaan rauhassa oleminen ois kans välillä ihan jees :xmas:
Mutta vaikka kuinka välillä hermoja repii nuo riiviöt, nii kyl mie niitä rakastan! :heart:

 

[Kimppa]

mie, minä ainakin koen eri tavalla sanonnat "luopunut" ja "joutunut luopumaan". Jokainen luopuu monista asioista, mutta se on sitä sopeutumista. Ainahan elämäntilanteen muuttuessa luovutaankin jostain. Luopumaan joutuminen on eri asia. Kaikkien ei tarvitse luopua ystävistä, toisten on pakko. En minä lapsiani mihinkään vaihtaisi, mutta se ystävien häipyminen harmitti!

Niinpä. Mitään uuttakaan ei voi saada, ellei luovukin jostain.. Eikä se tosiaan ole aina kamala asia luopua, joskus vain tervettä kasvamista, väliaikainen vaihe tai sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen..

 

[MargeSimpson]

No eihän sitä samalla tavalla voi mennä ja tulla kuin yksin eläessä, mutta en kylläkään koe sitä otsikon tarkoittamalla tavalla "joutunut luopumaan". Sehän on vaan normaali asia, muuttuuhan muutkin asiat elämän varrella, kaikki ei aina suju samaa rataa. Näinhän sen elämän kuuluu mennäkin. Välillä olet vastuussa vain itsestäsi, välillä muistakin.

 

[vieras]

tietokonepeleistä

 

[vieras]

Se, joka ei koe joutuneensa luopumaan mistään joko:

1. Elää aivan älyttömän itsekkäästi ja lapset kärsivät
2. On elänyt aina tasapaksua, tapahtumaköyhää elämää.

Totta kai lapsen myötä joutuu jostain luopumaan, mutta vastavuoroisesti paljon myös saa uutta.

Niin tai.

3. On isotukiverkosta.

Ajattelitko tätä?

 

[perskyrpänen]

kaikesta sinkku/lapseton pari-elämän ihanuuksista, mutta tilalle on tullut muuta mukavaa. kuten aikuistuminen.

 

[Peppari]

Jep, vapauden ja vartalon :|

 

[vieras]

Mä olen luopunut lapsen isästä, tai luopuiko hän meistä.
raskaana oleva nainen on kuulema niin etova että oli pakko hakea seksiä muualta, joten mä luovutin

 

[vieras]

yöunet on kyllä ainut asia mistä olen joutunut luopumaan/tinkimään. muuten näen ihan samalla tavalla ystäviäni kuin ennenkin, käyn ulkona ystävien tai miehen kanssa parin kuukauden välein (ihan kuin ennen lastakin) ja pääsen lähtemään yksin kotonta hyvinkin pienellä varoitusajalla. minulla on kyllä hyvä tilanne moneen muuhun verrattuna, sillä äitini on eläkkeellä ja asuu ihan meidän lähellä ja pääsee lähes milloin vain hoitamaan lasta. vaikka yleesähän lapsi kulkee mukansa kahviloissa ja kaveriella, eihän siitä mitään vaivaa ole.

 

[SuhmuranSandra]

Hmm, en ainakaan ajattele niin. Nukkuminen varmaan on ainut mutta sitäkin kerkiää tekemään monta monta vuotta.

Enemmän mä noilta olen saanut kun mitä menettänyt.

 

[Tumpula]

Tissit meni pois.

Ja se mikä harmittaa oikeasti on oman ajan menetys. Mä en pääse enää mihinkään yksin, aina on otettava lapset mukaan. Kivahan noiden kanssa on olla, en mä sillä. Mutta kyllä sitä mielellään olisi joskus hetken ilmankin.