Olin jännetuppitulehduskierteessä käsieni kanssa. Pystyin olemaan töissä (maatalouslomittaja) 1-2 viikkoa ja sit saikulle. Tätä oli jatkunut jonkun kuun kun lekuri laittoi lähetteen keskussairaalaan reumatologin tutkimuksiin. Ensimmäinen mieheni oli kuollut samaiseen sairaalaan 1,5 vuotta aiemmin, ennen sitä oireita väheksytty, syötetty kipuun kalkkitabletteja, kotiutettiin "nuorena terveenä miehenä, jolla ei mitään vikaa" ja kun aluesairaala sitten tutki ja teki syöpä diagnoosin, keskussairaala yritti tilannetta pelastaa. Luottamus siis koko taloon oli mennyt ja menin jo asenteella "ei tästä mitään tule". Reumatologi tutki tarkkaan, teki monenlaisia kokeita ja ehdin jo luulla, et nyt mua hoidetaan. Lääkäri totesi tutkimuksien jälkeen "todennäköisesti on fibromyalgia, on paha juttu, jos on se" antoi esitteen käteen, mutta ei luvannut omaksi, sain siinä vilkaista ja jatkoi "en nyt kuitenkaan tee diagnoosia, uutta aikaa ei tarvita, nähdään" minä olin kyllä aika öönä, kunnes sain änkytettyä, että saisko saikkulapun ihmetteli mihin minä sitä tarvitsen ja kirjoitti pitkin hampain.
Oma lääkärini siirsi minut sitten aluesairaalaan tutkittavaksi, jos vaikka joku selkeys asiaan saataisiin. Siellä alettiin tutkimaan ja aina uusi aika lähtiessä n 1 kk:n päähän. Joka kerta en siellä ottanut sairaslomaa, vaan oli sovittu, et haen saikkua tarvittaessa tk:sta välillä, kun en suostunut jäämään kokonaan sairaslomalle. Olin taas sitten sairaslomahakureissulla tk:ssa ja juuri kertonut, et tutkimukset kesken aluesairaalassa ja olen laittanut hakupaperit koulutukseen, alan vaihto mieless. Lääkäri alkoi saarnaamaan "et sinä voi näin jatkaa, kyllä sinun pitää tehdä tälle asialle jotain, sinun pitää selvittää mistä kivut johtuu ja vaihtaa vaikka alaa, ei tuollainen jatkuva sairaslomalla olo ole mistään kotoisin..." Yritin änkyttää, et olenhan jo tehnyt asioille jotain ja tutkimukset kesken, mut ei pipatus jatkui...