oletko ikinä hämmentynyt lääkärikäynnillä sanattomaksi?

Tuo Tigerinan kokemus on kyllä jotain käsittämätöntä. Hyvä, että laitoit valituksen!

 

..tai pahin oli ku 3kk ikästä vauvaa käyttäissäni oisko ollu korvatulehuksen (tai epäilyn, en muista ees enää et oliko sitä) takia lääkärissä ni lääkäri mulle. "Voisitko pitää sitä lasta niin että se ei kuolaisi mun käsille ku minähän voin vaikka sairastua siitä." :O Että oikeella alalla jos vauvan kuolaa pelkää? :O

 

..lisäys edelliseen.. Tosiaan kyseessä oli vain ns. korvatulehduskäynti tai joku muu ns. lastentauti josta en ois kyllä tuommosta reaktiota vauvan kuolasta odottanut :O

 

Mulle alkoi pitämään lääkäri saarnaa ylipainosta, jota kyllä oli, en kiellä, mutta miten helvetissä se lääkäri nyt sai päähänsä, että jos olisin laihempi, en olisi kompastunut pimeässä eteisessä kenkiin ja kaatunut naamalleni niin, että tarttin tikkiä otsaan?
Että sekö 20kg olis just näiltä tikeiltä välttänyt?
Ja kun siis teki hyvin selväksi, ettei normaalipainoisilla ole moisia ongelmia

 

Siitä on aikaa yli 10 vuotta, kun menin kipeen olkapään takia lääkäriin ties kuinka monetta kertaa. Ei ollu varaa tuolloin parikymppisenä mennä ykstyiselle, joten iha arvauskeskuksessa ravasin.... Mun käynnit loppui siihen, kun nuori mieslääkäri tokaisi, että " Sun pitää varmaan hankkia ammatti, jossa et tarvii ku vasenta kättä". Sittemmin kävin sitte yksityisellä ja olkapää leikattiin

 

Kuopuksen pään ympärys oli kasvanut vuoden sisällä aika paljon.
Sijaisterkkari (ei siis tuntenut meidän perhettä) tokaisi: " Onko isällä iso pää?"
Jouduin hetken miettimään, et juu, kai se aika iso on 2metrisellä miehellä....

Oli hakenut kuopukselle lähetettä neuvolalääkäriltä leikkaukseen,
jossa piti korjata laskeutumaton kives.
Lääkäri oli luvannut soittaa kun lähete on mennyt eteenpäin ja aika siihen saatu.
Puhelu tuli ja lääkäri aloitti: "NN tässä terve, niistä X:n munaskuista soittelen"
Silloin olin hetken hiljaa ennenku piti alkaa pidättää naurua.

 

Hmm. Mulla oli pitkittynyt ongelma vatsassa. Aina kun söin, se tuli heti peräpäästä ja se haittais tooosi paljon esim töissä syömistä ym. Samoin iltaisin oli uskomattoman huono olo että jopa laitoin sormet kurkkuun jotta tulis oksennus, kun ei mennyt muuten pois. Lääkärille menin, tokas samoin tein että vatsatautia (no ei todellakaan ollut..) ja "ethän sä ole edes laihtunut yhtään!" Siinä menin vähän ":O" koska kyllä mulla oli kiloja lähtenyt ..

 

Tämä tuli vielä mieleen.
Oltiin synnytyssairaalassa kuopuksen kanssa ja mieslääkäri teki tutkimusta vauvalle. Yhtäkkiä lääkäri sanoi että "Pojallanne on piilopippeli mutta isälle terveisiä ettei ole mitään syytä huoleen!"
Hetken toistelin päässäni lääkärin sanoja ja sitten repesin ihan täysin(tällä kertaa yläpäästä..)ja ollaan miehen kanssa naurettu noille terveisille monet kerrat.

 

Kipeetä olkapäätä menin valittamaan lääkärille, ja ensimmäisenä se totes vaan että näytä peukkua. Hetken aikaa siinä huuli pyöreenä ihmettelin, niin sitten se lääkäri näytti mallia. Tokenin ja näytin lääkärille peukkua. Lääkäri katsoi mun peukkua ja totes sulla on yliliikkuvat nivelet eli sun olkapää on mennyt sijoiltaan, mutta palutunut itsekseen paikoilleen ja kolme päivää saikkua varmaan riittää.

 

Kysyin pelkopolilla lääkäriltä että eikö suunniteltu sektio ole vauvalle kaikista turvallisin tapa syntyä?
Lääkäri naurahti ja puuskahti: Ei se nyt ihan niinkään ole! Viime vuosina on paljon tutkittu esimerkiksi allergioiden yhteyttä sektioon...

Tokihan allergia on vakavampaa kuin esim. aivovaurio...

 

Sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Lääkkeidenuusinta-/seurantakäynnillä nuori lääkäri tuskaili atk-ongelmien kanssa, valitteli, että ei ole koko päivänä ohjelmat toimineet kunnolla. Sanoi, että "Alakaahan tässä ketä tahansa tällane ahistaa." Enpä oikein osannut siihen vastata mitään.

 

Naisgynen ensimmäinen repliikki kun menin hänen vastaanotolleen: "Mitä äijä?"
En keksinyt miten tuohon vastaisi.

 

En vieläkään tiedä mikä tauti mulla oli, mutta oksensin kolme päivää aivan kaiken mitä laitoin suuhuni. En pystynyt juomaan edes lasillista vettä. Olin nuori ja asuin tuolloin vielä kotona. Äitini huolestui tuosta tosi paljon ja vei minut lääkäriin. Siellä mies lääkäri, sitten tutki minut painamalla vatsaani eri kohdista ja kyseli et saattuuko? No diagnoosi oli sitten että mulla on vatsalihakset kipeät ja sen takia mahaan sattuu olin vähän et ahaa, entä se yrjööminen?

No lääkäristä ei irronnut enempää testejä tai muuta, enkä jaksanut siinä tilassa alkaa vänkäämään. Kotona äiti sit ilmoitti et jos oksennan vielä edes kerran, nii hän rahaa mut osastolle tiputukseen. Onneksi sinne ei tarvinnut lähteä vaan olo alkoi pikkuhiljaa paranee, mut oli kyl rajuin mahapöpö ikinä

 

Olin vapaapäiväni (olen tunnollinen ja sairastan aina vaan silloin, kun ei ole töitä) aamuna ihmetellyt että maha on vähän kipeä. Puoleen päivään mennessä maha oli niin kipeä, että soitin isääni viemään minut 100m päässä olevaan kaupungin sairaalaan näytille. Siellä hämmennys oli valtava, kun sain lähetteen keskussairaalaan umpparin takia. En ollut ennen sitä ollut sairas kuin lapsena, ja koskaan minua ei oltu leikattu.

Toinen hämmennys tuli siellä sairaalassa, kun jäin yksin penkille istumaan isän palatessa töihin. Ihmisiä käveli ohi, minuun ei enää sattunut ja olo oli epätodellinen, kunnes joku tuli hakemaan johonkin huoneeseen. Jäin sinnekin yksin ilman mitään selontekoa tulevasta.

Kolmas ja paras hämmennys tuli, kun lääkäri astui sisään Nuori, tumma, e-r-i-t-t-ä-i-n komea. Ajattelin, suurena Teho-osasto fanina että heh, jee, Carter. Neljäs hämmennys, kaiken punastelun ja änkyttelyn jälkeen oli lääkärin hurmaava hymy, käsien yhteen lyöminen ja kommentti: "no niin! Eiköhän laiteta veitsi heilumaan!"

Apua

 

"Mitäs sie itte luulet, että mikä siinä kädessä on?"

Ja samainen lääkäri on oikeasti ihan helmi.

 

Minulla oli synnytyksen jälkeen eppari pahasti tulehtunut, ja alapää TOSI kipeänä. Tutkimuspöydälle kiivetessä totesin lääkärille: "Nyt tekisi mieli sanoa, että katsoa saa mutta ei koskea." Päivystysvuorossa oleva (erittäin komea) miesgyne sutkautti siihen: "No kun nyt oot kerran tänne asti tullut, niin kai tuota annat koskeakin."

 

Menin tulehtuneet ruhjeen takia lääkäriin ja sain ajan terveyskeskuksen veemäisimmälle lääkärille ja olin valmistautunut saarnaan ja marmatukseen. Ihmeekseni lääkäri oli huolissaan ruhjeesta, tökkäsi jäykkäkouristuspiikin ja antibioottireseptin käteen... Läksi ihan pöllämystyneenä, sain kyllä kiitokset sanottua

 

Menin kipeän silmän takia lekuriin ja lääkärisetä kyseli että tuleeko pissa ja sattuuko selkään..? :O

 

Tummaihoinen lääkäri itkevälle lapselleni: "voi reppanaa, taisi tällainen neekerilääkäri säikäyttää".

 

Halusin kutsua teidät takaisin, koska poikanne jäi mieleeni. Tuli sellainen tunne ettei pelkkä flunssakausi riitä selittämään yskää. Että asiaa pitkää tutkia tarkemmin. Laitan lähetteen keuhkopolille, mutta jos eivät suostu tämän perusteella ottamaan tutkimuksiin, niin ryhdytään hoitamaan täällä asiaa eteenpäin.

 

Juu, olen, hämmentynyt, muutamankin kerran
*lääkäri konsultoi puhelimitse erikoislääkäriä ja sanoi "äidin ja iskän olevan tässänäin lapsen kanssa" = olin taksikuskin kanssa liikkeellä

*"mitäs sä haluaisit että me sille tehdään?" kysyi toinen lääkäri kun kerroin lapseni korvaa särkevän

*Olin rv10 ja lääkäri kysyi olenko tuntenut lapsen liikkeet joka päivä. hyvä kun tiesin olevani raskaana!

 

Tää on sattunut eräälle tutulle. Päänsäryn takia meni lääkärille, lääkäri käski ottamaan housut pois, sen jälkeen mittasi verenpaineen :O

Mulle samainen lääkäri päässä olevaa pattia tutki, sit alkoi kyselemään seksielämästä :O Olin silloin alle 18v

 

En muista, että minkä vaivan takia menin lääkäriin, mutta lääkäri paineli mahaani. Heti kun pyysi nostamaan paitaani, lääkäri kysyi ihmeissään, että mitä mun mahalle on tapahtunut, johon minä ihmeissäni vastasin, että olen synnyttänyt kaksi lasta Vatsani on siis aika täynnä raskausarpia, lapsetkin syntyneet jo aikaa sitten.

 

Olin vapaapäiväni (olen tunnollinen ja sairastan aina vaan silloin, kun ei ole töitä) aamuna ihmetellyt että maha on vähän kipeä. Puoleen päivään mennessä maha oli niin kipeä, että soitin isääni viemään minut 100m päässä olevaan kaupungin sairaalaan näytille. Siellä hämmennys oli valtava, kun sain lähetteen keskussairaalaan umpparin takia. En ollut ennen sitä ollut sairas kuin lapsena, ja koskaan minua ei oltu leikattu.

Toinen hämmennys tuli siellä sairaalassa, kun jäin yksin penkille istumaan isän palatessa töihin. Ihmisiä käveli ohi, minuun ei enää sattunut ja olo oli epätodellinen, kunnes joku tuli hakemaan johonkin huoneeseen. Jäin sinnekin yksin ilman mitään selontekoa tulevasta.

Kolmas ja paras hämmennys tuli, kun lääkäri astui sisään Nuori, tumma, e-r-i-t-t-ä-i-n komea. Ajattelin, suurena Teho-osasto fanina että heh, jee, Carter. Neljäs hämmennys, kaiken punastelun ja änkyttelyn jälkeen oli lääkärin hurmaava hymy, käsien yhteen lyöminen ja kommentti: "no niin! Eiköhän laiteta veitsi heilumaan!"

Apua

ku kaikki lääkärit ois näin lupsakoita

 

minulla todettiin kuukausi sitten reuma ja olin viime viikolla lääkärissä. Nuori pojankloppi totesi että " rouva hyvä, pitää muistaa että vaikka mieli on kakskymppisen niin kroppa menee 20 vuotta edellä". Aloin nauramaan ja mukana ollut vanhempi lääkäri totesi nuoremmalle että mieti aina mitä naiselle puhut. Oli varmaan joko vasta valmistunut tai opiskelija, ei tullut kysyttyä asiaa.