Olin keuhkotesteissa ja poljin kuntopyörää. Sydämen sykettä mitattiin ja piuhoja risteili. Ylävartalossa vain rintsikat oli päällä. Harrastin tuolloin tanssia aktiivisesti.
Ensin tämä mieslääkäri ihmetteli, että miten voin painaa niin vähän (166cm/58kg). En minä mielestäni kovin läskin näköinen ollut, vaan suhteellisen hyvässä kunnossa. Seuraavaksi lääkäri alkoi ihmettelemään karsastavaa silmääni. Johtuu siitä, että toinen silmäni on ollut syntymästäni asti sokea. Lääkäri alkoi kummastelemaan, että miten pystyn tanssimaan, kun minulla ei ole stereonäköä. Siinä vaiheessa meinasin lopettaa polkemisen. Sairaanhoitaja varmaan huomasi pulssistani, että loukkaannuin tästä kommentoinnista syvästi ja yritti rauhoitella tilannetta ja kannusti minua jatkamaan.
En voi kuin ihmetellä tämän lääkärin möläytyksiä. Minua on kiusattu silmäni takia koko ikäni. En todellakaan halua siitä ylimääräisiä muistutuksia. Varsinkaan, kun tämä testi ei siihen liittynyt mitenkään. Ukolla ei ollut minkäänlaista tilannetajua, empatiakykyä, eikä hienotunteisuutta. Miten ihmeessä tuollaiset tolvanat pääsevät soveltuvuuskokeista läpi? Vai eikö lääkäreillä ole soveltuvuuskokeita.