Olenkohan lähellä romahtamista?

["vieras"]

Hirveä stressi ja huoli ja murhe kaikesta. Esikoinen on masentunut. Olen sössinyt raha-asiani. Maksan jopa päivittäisiä menoja luottokorteilla. Pystyn kuitenkin aina kaikki jotenkin maksamaan. Joko lainalla lainoja tai sitten tuilla tai palkoilla. Ulosotossa ei ole mitään eikä perintätoimistoon ole laskuni menneet. Mies ei tiedä raha-asioistani puoliakaan. Velat meillä on valtavat ja aluksi onnistuin maksamaan aina puolet niistä. Äitiyslomalla ja hoitovapaalla (teen välillä vkl-töitä) en pystyisi maksamaan enää niin suurta summaa. Mies suostui pieneen joustoon, mutta ei kovin suureen. Maksan siis nyt vain 500€ talolainasta. Sekin on minulle liikaa. Yritän vain sinnitellä ja maksan sen kiltisti ja sitten yritän ostaa edes h&m-vaatteet koululaisille ja pienille kirpparilta vaatteet. Itselle en osta mitään, en juo tai polta enkä käy kampaajalla tms.
Joka päivä soittelen esikoiselle ja patistan kouluun. Asuu omillaan. Jos en saa häntä lähtemään niin omakin päivä menee pilalle ainakin osittain. Ulkoilen lasten kanssa päivittäin vähän, ruokaa teen jonkinmoista, pyykit pesen ja vähän siivoilenkin, mutta menen helposti sieltä mistä aita on matalin.
En jaksa olla tällainen liian saamaton oman mittapuuni mukaan. Puhuin miehelleni et taidan romahtaa pian. Syitä en sen kummemmin selitellyt eikä hän edes kysynyt. Hänen kommenttinsa oli, "Haen sitten lapsille hoitopaikkaa, kun sinä olet sairaalassa vai miten minun pitäisi sitten toimia."

 

["sally"]

Lämmin halaus ja sydämestä asti tuleva ajatus sinulle täältä! Sinä kyllä vaikutat reipppaalta ihmiseltä jolla on aika paljon taakkaa harteilla. Voi kumpa voisit enemmän miehesi kanssa niitä jakaa! Olisin kyllä sitä mieltä että jostain sun pitäis nyt apua saada, avunsaanti voisi ehkäistä romahtamisen. Mies pitäisi saada tajuamaan tilanne. Onko sinulle montakin lasta?

 

["vieras"]

no miestäsi ei taida hirveästi kiinnostaa sun pahaolo? miksei miehesi tiedä rahaasioistasi??? ja mikset mene töihin?

 

["vieras"]

Miten näihin vastataan?

 

["vieras"]

En tajua ollenkaa, että jos hoidat sinun ja miehesi lasta äitiys- ja hoitovapaalla, miehesi edellyttää sinun maksavan noin paljon. Jääköön itse kotiin ja tulkoon toimeen tuollaisella summalla. Vihaksi pistää lukea tuollaista!

Ehkä olet (aivan ymmärrettävistä syistä) väsynyt ja alamaissa, siksi et jaksa tehdä niin paljoa kuin kenties haluaisit. Saamaton et kuitenkaan ole, minun mielestäni teet vähintään sen, mitä voi olettaa äitiys-/hoitovapaalla olevalta.

Myös huoli omasta lapsesta on asia, jonka kanssa on raskasta elää. Toivottavasti löytyy jokin keino, jolla hän pääsisi kiinni työhön jne. Hän on kuitenkin nuori, monilla nuorilla on välivuosia ja haahuilua ja sellaista, että ei tiedä mitä tekisi omalla elämällään (itselläni oli aikoinaan sama juttu).

Halaus ja voimia sinulle!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29051801]Miten näihin vastataan?[/QUOTE]
Klikkaa "aloita uusi keskustelu"-painiketta tuossa alhaalla.

 

["vieras"]

Minulla oli ennen miestäni 4 lasta. Nyt meillä on 3 yhteistä lasta eli minulla on 7. Isommat lapset ovat joutuneet hoitopaikkoja näkemään paljonkin ja olen kokenut liian varhaisen hoidon aloittamisen huonoksi. Siksi haluan nyt olla lasten kanssa kotona vuoden. Silloin nuorin täyttää 2. Töitä siis teen, mutta vain vkl kun mies on kotona. Niin ja mikäli töitä on. Ei niitä joka vkl ole.
Raha-asiat eivät kuulu mielestämme toisillemme, koska minulla on jo ennestäänkin lapsia. Siksi meillä ei ole yhteistä tiliä. Miehen palkasta tms en tiedä, mutta sen tiedän, että hän saa rahaa säästöönkin. Hänellä kuitenkin paljon pienemmät menot kuin minulla ja suuremmat tulot.
Mies tekee kyllä kotitöitä, mutta minun vointini häntä ei kiinnosta mielestäni koska kommentit on mitä on jos hänelle yritän avautua.
Olen joskus sanonut, että haluaisin keskustella asioista vähän syvällisemminkin. Hän sanoi, että minun pitää sitten auttaa häntä, hän ei tiedä miten keskustelisi. Kirjoitanko siis vuorosanat valmiiksi?
En osaa selittää millaista keskustelu mieheni kanssa on. Hän on mielestäni "yksinkertainen" monessakin suhteessa. Ymmärtää lauseitani väärin ja monesti kysynkin, että ymmärsitkö ja miten ymmärsit. Kun hän selittää asiaa niin tarkoitin monesti ihan ihan toisin kaiken.
Meillä ei ole yhteistä kuin velat ja lapset...siltä tämä tuntuu. Jos jotain haluan suhteen ulkopuolelta niin keskustelutaitoisen miehen. Fiksun miehen.

 

["vieras"]

No ihan ensin:
- hankit itsellesi sterilisaation
- nostat tililtäsi (vaikka luottokrtilla) 500 euroa tämän kuukauden tarpeisiin ja leikkaat kortin kahtia
- ilmoitat miehellesi, ettet pysty lyhentämään asuntolainaa ennen kun menet takaisin töihin ja maksat sillä rahalla kertyneet luottokorttivelat

Tämän jälkeen sinulla ei ole rahahuolia ja pystyt keskittymään esikoiseesi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29051890]No ihan ensin:
- hankit itsellesi sterilisaation
- nostat tililtäsi (vaikka luottokrtilla) 500 euroa tämän kuukauden tarpeisiin ja leikkaat kortin kahtia
- ilmoitat miehellesi, ettet pysty lyhentämään asuntolainaa ennen kun menet takaisin töihin ja maksat sillä rahalla kertyneet luottokorttivelat

Tämän jälkeen sinulla ei ole rahahuolia ja pystyt keskittymään esikoiseesi.[/QUOTE]

Just joo. Velka kasvaisi lisää ja esikoinen odottaisi vuoden apua.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29051918]Just joo. Velka kasvaisi lisää ja esikoinen odottaisi vuoden apua.[/QUOTE]

Väärin. Luottokorkovelan tekeminen loppuisi siihen paikkaan ja jos mies ei maksa (ilmeisesti yhteistä?) asuntolainaa kokonaan, niin siksi aikaa lyhennysvapaata, kunnes aloittaja menee töihin.

Ja esikoiselle tukea heti. Edellä mainittuhin menee viikko tai pari ja sen jälkeen on voimia keskittyä esikoiseen. Understand?

 

[Nepparipoks]

Ja puhukaa niistä raha-asioista todenmukaisesti. Ei ole miehesikään etu, jos keräät ison luottovelan.