Olenko vain herkkis vai kohdeltiinko mua tylysti?

Onneks mä en käy ikinä missään sisäsiittoisiss bileissä, ei mua kutsu kukaan! Mutta näitä lukiessani mietin, että en oo kyllä jäänyt mistään paitsi. En voi ymmärtää, et aikuisten ihmisten käytös on noin idioottimaista!

 

mie olisin lähteny pois. ei ois tarvinnu kuulla kun muutaman kerran tuommonen "kuka helvetti toi on?" - lausahdus niin oisin kiittäny kauniisti emäntää kutsusta ja sanonu että en tunne oloani toivotuksi täällä jotenka lähden kotiin.

ja olen sen tehnykkin joskus. ei kaikkea tartte todellakaan kuunnella eikä kestää. sittemmin olen valinnu seurani paremmin ja ystäväpiirissäni kyllä osataan käytöstavat.

 

Kun alotiin opiskeluni, yksi opiskelukaveri kutsui luokkalaisiaan heidän tupareihin. Nämä olivat ns. kauniiden ihmisten tuparit ja minä, joka olin tulloin vielä ulkoiselta habitukseltani maalta muuttanut, sain kyllä niin ilkeitä kommentteja, että lähdin itkien kotiini.

miten aikuiset ihmiset kehtaa??? :O

 

Mä olisin lähtenyt kotiin siinä kohtaa kun kuulen että mies kysyy "kuka he*** toi on"
Kuulostat aika samantapaiselta ihmiseltä kuin minä.
Mua kiusattiin koulussa, ala-asteelta lähtien. Olin pyöreähkö mutten kovinkaan lihava, pyöreämpi kun koulun laiheliinit, niinpä en mahtunut porukkaa mukaan....siitä se sitten lähti.

 

provoilua tämä on. miten muuten monta samanlaista kokemusta samalla kirjoitustyylillä minuuttien sisään?

Minullakin kävi silmään sama asia, jotenkin outoa. En toki syytä ketään, mutta pisti silmään samantyyliset kijoitukset.

 

Mä menin lapsuuden ystäväni grillibileisiin, jossa esittelin itseni niille, joita en tuntenut tyyliin "moi kaikille, oon maria, essin lapsuuden ystävä". En ole myöskään mikään vilkkain ihminen, mutta yritin hymyillä ja osallistua keskusteluihin yms. Mulle myös hoettiin muutamaan otteeseen "Mitä toi läski täällä tekee" "no ei ole essi oikeen osannu valita kavereitaan" "missä sun kaikki kauniit ystävät on" "essi eiks sulla oo ketää paremman näköstä kaveria" yms..

Nämä vieraat olivat sentään pääasiassa yli 30-vuotiaita. Kaikkein pahimmalta tuntui se, että olin laihduttanut kuluneen vuoden aikana yli 20-kiloa ja meikannut bileisiin huolella yms. Lähdin sinne itsevarmana ja kauniina.. Itkin seuraavan viikon joka päivä ja vajosin ihan maan alle.. "oonkin se sama ruma läski paska".

Ai kamala että ihmiset on ilkeitä, mulla tuli itku pelkästää kun luin tän..

 

Täh? Mitä ihmeen kauniiden ihmisten bileitä? Mä en ymmärrä tällaisiä kommentteja ollenkaan. Mä olen bileissä nähnyt niin eri kokoisia ja taustaisia ihmisiä, enkä koskaan kuullut kenenkään kommentoivan yhtään mitään. Itse olen kutsunut samoihin kekkereihin niin vähemmistöt kuin muutkin. Jos joku ei tykkää, ainakaan ei ole mitään sanonut. Tai no, yksi outo huomauttelija meillä on kerran käynyt. Oli erään ystävän uusi tyttöystävä. Mä kun en välitä haukkua edes sitä ex-tyttöystävää bileissä.... En kutsunut uudelleen.

 

Sua on kohdeltu aivan ala-arvoisesti!

 

Ei ole todellakaan normaalia käyttäytyä tuolla tavalla. Oletpa sinä joutunut omituiseen seuraan.

 

Oh, mulle tuli niin tuttu fiilis näistä jutuista. Mulle kävi ihan samalla tavalla kun kävin ekaa kertaa mun miehen kotipaikkakunnalla. Mies vei mut kavereidensa illanistujaisiin, ja katosi saman tien ovesta sisään päästyämme pelaamaan pleikkaria jonnekin. Kukaan ei esitellyt mua kellekään, eikä kukaan tuntenut mua entuudestaan. Yritin kyllä olla oma itseni ja jutella jopa muutamille ihmisille, mutta koska olen myös arka, mulla meni sitten suunnilleen koko ilta istuessani yksin sohvannurkassa. Mulle kukaan ei kyllä sanonut mitään törkeetä, mutta kaikki mulkoili mua tosi jäätävillä katseilla. Lopulta musta tuntui niin pahalta että lähdin menemään mitään sanomatta kellekään, ja kävelin kylän bussiasemalle. Kerkesin odottaa Helsinkiin lähtevää bussia melkein puoli tuntia kunnes mieheni soitti mihin oikein katosin. Kerroin meneväni kotiin, jolloin mies oli ihan kummissaan ja juoksi perääni asemalle.

Olimme tuossa vaiheessa tunteneet vasta pari viikkoa, ja harkitsin jo tuon takia että en jatka suhdetta sen pidemmälle, sen verran loukkaantunut olin tuosta miehen toiminnasta. Onneksi kuitenkin jatkoin, mutta mieheni on kyllä aika monta kertaa saanut kuulla tuosta illasta. Ja noiden tyyppien kanssa keitä siellä bileissä oli, en ole edelleenkään oikein minkäänlaisissa tekemisissä, sen verran huonon ensivaikutelman antoivat itsestään.

 

:O Järkkyjä tyyppejä!
Olen törmännyt hiukan vastaavaan, nimenomaan maaseudulla/pikku paikkakunnilla.
Onneks asun pk-seudulla, ei oo tollasta piiripienipyörii-meininkiä ihan noin hurjana.

Ne muut oli sekaisin, et sinä. Ole ylpeä itsestäsi, että menit, ne muut saavat hävetä käytöstään (jota eivät varmaankaan tee, mutta se ei ole sinun häpeäsi).
Tsemppiä!

 

Mullekin tuli mieleen näistä jutuista, että onkohan kyseessä joku pikkupaikkakunta, jonka kovikset pitävät piiriään vielä 30-vuotiaina? Ei normaalia käytöstä ainakaan mun mittapuun mukaan.

 

todellakin sinua kohdeltiin tylysti!

 

[QUOTE="vieras";24466179]Mullekin tuli mieleen näistä jutuista, että onkohan kyseessä joku pikkupaikkakunta, jonka kovikset pitävät piiriään vielä 30-vuotiaina? Ei normaalia käytöstä ainakaan mun mittapuun mukaan.[/QUOTE]

Kyllä ne 30 -kymppiset kaupunkilaiset osaavat. Mieheni kaverit ovat ns. hyväosaisia helsinkiläisiä, jotka ovat tunteneet toisensa pienestä pitäen. Meillä oli tuparit joihin oli sitten kutsuttu myös minun vanhoja kavereitani (maalaisia). Koska mun kaverit asuu ympäri Suomea, oli lopputulos se, että miehen kavereita oli about 20 ja minun kavereitani muutama. Miehen kaverit linnottautuivat saman tien pieneen piiriin sohvaryhmän ympärille ja siihen ei todellakaan vaikuttanut olevan kellään asiaa. Minä yritin epätoivoisesti viihdyttää muutamaa piirin ulkopuolelle jäävää omaa kaveriani (he eivät tunteneet myöskään toisaan) samalla, kun huolehdin kattauksista, tarjoiluista, jne. Kävin myös vähän väliä miehelleni sanomassa, että huomioi niitä, jotka eivät heidän "piiriinsä" mahtuneet. Mies teki parhaansa, mutta noloa oli.

Loppuillasta, kun vapauduin enimmistä tarjoiluista, otin lisätuoleja käsiini ja menin sen hieman" tönimään" sitä "suljettua piiriä", että sain mahtumaan siihen itseni ja pari jäljellä olevaa omaa kaveriani. Sitten istuin siinä ja pidin huolta, että joka keskustelussa myös ne ns. maalaiset huomioitiin.

Myöhemmin pyysin kavereiltani anteeksi miehen kaverien käytöstä. Emäntänä tein mielestäni parhaani, mutta rajallisen ajan takia sain kaikki ihmiset viihtymään vasta, kun pystyin 100% istumaan ja "vahtimaan" ihmisten seurustelua. Ei meillä kukaan törkeyksiä toisille puhunut (siinä vaiheessa törkeyksien puhuja olisi lähtenyt samantien ulos), mutta kyllä toiselle saa epämukavan olon ihan puhtaasti hymyilemällä ja kääntämällä selän...

 

Mitenköhän edes alkuperäinen toinen tarkkaan on kuullut muiden keskenään puhumia kommentteja.
Minulle kyllä tulee mieleen kyllä toinenkin vaihtoehto. Sellainen johon liittyy arvostelujen, syytöksien ja haukkujen kuuleminen jopa tyhjissä huoneissa. Ja johon tarvitaan lääkityksiä hoidoksi.

 

Huhhuh, onpa ollut törkeää käytöstä isännältä ja muilta vierailta. Heillä ei ole ollut käsitystä alkeellisimmistakaan käytöstavoista.

 

[QUOTE="vieras";24465878]Minullakin kävi silmään sama asia, jotenkin outoa. En toki syytä ketään, mutta pisti silmään samantyyliset kijoitukset.[/QUOTE]

No minä kirjoitin yhden oman tarinani, joka on ihan totta. Eikä tuo ole edes ainut kerta. Kyllä se on vaan niin, ettei jotkut on niin juntteja ja huonokäytöksisiä, että tuo on mahdollista.

Kyllä sitä on tullut käytyä aika monissa bileissä ja jos ei tunne muita kuin illan emäntää tai isäntää, niin voi saada vähintään mulkoilua osakseen. Saa sitten istua yksin jossain nurkassa, kun suhun ei edes yritetä tutustua.

Sitten on taas niitä bileitä, missä sut otetaan heti porukkaan, ihan kuin olisit aina kuulunut siihen. Mutta niin on erilaista porukkaa tässä maailmassa.

Pahin kerta tosiaan oli, missä kukaan ei halunnut puhua minulle ja jos joku jotain sanoikin niin se oli vittuilua. Loppujen lopuksi haukuttiin huoraksi. Kyllä siinä on ihmettelemistä ollut ns. kiltillä tytöllä.

 

Kylläpä kuulosti valitettavan tutulta. Muistan kun parikymppisenä opiskelijana lähdin ensimmäistä kertaa käymään yhden maalta kotoisin olevan poikaystäväni kotipaikkakunnalla. Siellä menimme ensin bileisiin, joissa suurin osa väestä oli enimmäkseen hänen entisiä lukiokavereitaan jotka olivat käymässä entisellä kotipaikkakunnalla. Bileissä oli oikein mukavaa. Mutta sitten kun lähdimme baariin... Paikallisessa baarissa nämä maalaistytöt mulkoilivat minua todella tylysti, tönivät ja etuilivat kun sen ainoan kerran kävin baaritiskillä jne. Tämä tapahtui Keski-Suomessa.

Toisaalta minulla on nuoruudessani ollut myös yksi pohjalainen ja savolainen (maalais)poikaystävä. Heidän kotiseudullaan minut otettiin vastaan todella ystävällisesti. Pohjanmaalla ehkä katsottiin aluksi vähän pitkään, mutta ihan sillä tavalla uteliaana, ei mitenkään tylysti.

 

Ihan järkyttävää luettavaa :-( Paljon tsemppiä ja voimia kaikille törkeän kohtelun saaneille. Opettajana olen joutunut huomaamaan, että jotkut ovat yksinkertaisesti ilkeitä ihmisiä. Eivät edes yritä ymmärtää, että ovat toimineet väärin. Aina on vika toisissa. Olen aina toivonut, että tällaiset järkiintyisivät iän myötä, mutta näiden tarinoiden perusteella sama meno jatkuu joillain kolmekymppisenäkin.

Kunpa voisin saada kaikki teidät loukatut uskomaan, että vika ei ole teissä. Älkää antako muutamien ihmisten tuhota itsetuntoanne. Suurin osa meistä tavallisista tallaajista ollaan kyllä ihan mukavia ihmisiä. Toivottavasti löydätte uusia, ihania ystäviä.

 

:O ihan kamalaa käytöstä. "Kuka helvetti toi on?" Kuka helvetti kysyy näin toisen kuullen?

 

[QUOTE="hmm";24466418]Mitenköhän edes alkuperäinen toinen tarkkaan on kuullut muiden keskenään puhumia kommentteja.
Minulle kyllä tulee mieleen kyllä toinenkin vaihtoehto. Sellainen johon liittyy arvostelujen, syytöksien ja haukkujen kuuleminen jopa tyhjissä huoneissa. Ja johon tarvitaan lääkityksiä hoidoksi.[/QUOTE]

Kuulostat juuri sellaiselta törkyturpaiselta moukalta joista nyt puhutaan.

 

Kyllä ihmiset osaavat olla todella törkeitä ja tylyjä aikuisenakin. Nämä törkyturvat voivat ulospäin vaikuttaa sellaisilta, joilla menee hyvin, ovat suosittuja ja hyvän näköisiä jne. Todellisuudessa ovat jostain kumman syystä katkeroituneita ja purkavat oloaan muihin.
Mun hyvän ystävän sisko on melko lihava nainen ja hänellä on kyllä sairaus, miksi on iso. Sairauden takia ulkoinen olemus on ehkä lievästi muutenkin poikkeava verraten valtaväestöön. Joskus tämä sisko on meidän mukana illanvietoissa. Joka kerta hänelle naureskellaan ja huudellaan yms. Eivätkä nämä ilkkujat suinkaan ole teinejä, vaan aikuisia ihmisiä.

 

Onko kellään kokemusta tilanteesta, jossa ns. törkyturville olisi huomautettu huonosta käytöksestä? Itse nimittäin en voisi kuvitella tilannetta, jossa joko vieraana tai emäntänä sietäisin kuunnella toisen solvaamista ilman asiaan puuttumista.

 

Mä saan lähes päivittäin kuulla huutelua ja kettuilua ulkonäöstäni. En edes oleta, että saisin baarissa olla rauhassa pään aukomisilta. Mä käytän aika persoonallisia vaatteita, raitasukkiksia yms. Kettuilijat ovat yleensä aikuisia miehiä. Kyllä, musta tuntuu pahalta.

 

[QUOTE="minä";24467493]Onko kellään kokemusta tilanteesta, jossa ns. törkyturville olisi huomautettu huonosta käytöksestä? Itse nimittäin en voisi kuvitella tilannetta, jossa joko vieraana tai emäntänä sietäisin kuunnella toisen solvaamista ilman asiaan puuttumista.[/QUOTE]
No minä kerran nostin äläkän, kun kaverin mies alkoi naljailemaan eräälle lievästi vammaisele työkaverilleni(siis lievä fyysinen vamma). Haukkui ulkonäköä, kysyi juurikin, että mitä tuo täällä tekee jne.
Pidin puhuttelun tiukkaan sävyyn ja pidemmän kaavan mukaan(varmasti koko seurue kuuli). Tämä mies meni aivan noloksi ja pyyteli kovasti MINULTA anteeksi. Täytyi sitten vielä opastaa, että kenelle se anteeksipyyntö oikein kuului osoittaa. On se vaan vaikeaa joillekin ihan alkeelliset käytöstavat