Olenko tyhmä, jos..

..päätämme miehen kanssa ryhtyä vauvantekohommiin?
Toivon fiksuja kommentteja, ja tiedän että loppupelissä päätämme asia itse.. on vain ajatukset niin sekaisin.

Meillä on 1 lapsi, parivuotias. Valvotti vuoden enkä saanut nukuttua, paloin ihan loppuun. (nyt nukkuu kuin enkeli) Kaikki univelkahelvetit ovat unohtuneet, pääsin korkeakouluun sisään opiskelemaan (vielä olisi kolme vuotta jäljellä!)

Nyt kuumeilen toisesta lapsesta, olen halunnut tehdä lapset nuorena.. mutta mietityttää kun olen just päässyt koulussa hyvään vauhtiin ja niin paljon olisi koulua vielä edessä.. sit olis hyvä ammatti... mut lapsentekohomma siirtyis niin myöhää, kolmen vuoden taakse.
Toisaalta jos nyt yrittäis ja jos tärppäis, pitäis sen pari vuotta taukoa koulusta... mutta jaksaako sitä sitten vielä mennä...
Vauvakuume on ihan valtava, ajattelen mahdollista vauvaa koko ajan.. mut sit toi ammattikin pitää olla!

 

Mun eräs entinen opiskelukaveri sai kaksi lasta opiskeluaikana, nelivuotinen koulu tais venyä 5 ½ vuoteen. Että ei nyt ihan älyttömän paljon venynyt pitkälle.

Onhan tuossa sekin, että eihän se raskaus pakosta heti saa alkua. Jos mä olisin sä, niin alkaisin yrittämään raskautta.

 

lapset ensin.opiskella voi myöhemminkin.muutaman vuoden päästä voi ollakin ettet raskaudukaan niin helposti kuin haluaisit.ja sisaruksille tulisi iso ikäero mikäli toisen saisit.

 

Meillä tuli 2 lasta mun opiskelujen väliin.. Tosin olin aloittanut opiskelut jo vuonna 2000 ja jouduin pitämään välivuoden.. No sitten esikoinen tuli ja kuopuskin siitä parin vuoden päästä. Nyt jatkuis uudessa koulussa opiskelut elokuussa.. Eli muutama vuosi tässä vierähtänyt jo.

 

en mä kyllä lähtisi lapsen tekoon.mutta kukin ekee miten tykkää.enkä jaksaisi jos tän uhmäikäisen lisäksi olisi vielä vauva vaatimassa osansa,ei jäis mitään aikaa itselle.ja nytki välillä pinna turhan kireällä.jos se nyt on enkeli..niin onkohan enään em.vuoden päästä???

 

Käy nyt se koulu ja mieti uutta vauvaa vasta sen jälkeen.

 

Käy nyt se koulu ja mieti uutta vauvaa vasta sen jälkeen.

No mä voisin peesailla tätä. Vaikka jokainen tekee tietty niin kuin itse parhaaksi näkee. Me saatiin eka lapsi ennen mun opiskeluja ja toinen niiden jälkeen.

 

näitä samoja mietteitä pohtien..

 

Karusti kärjistäen: jos pitää miettiä, onko nyt oikea aika lapselle, ei ole. Kun vauvan aika on, on ihan sama onko töitä tai mikä on opiskelujen vaihe, se vaan on alkukantainen vaisto, joka tekee silloin ratkaisun. Jos järkeilylle on varaa, ei ole valmis.

 

Meillä esikoinen nyt parivuotias, toinen tulossa marraskuussa....ammattikorkea kesken kolmisen vuotta eli suurin osa, mutta ei harmita! En halua muutaman vuoden päästä ajatella, että onpa kiva ammatti hankittuna, mutta harmi, kun lasta ei uskallettu koskaan yrittää :|

 

Mä tekisin vauvan nyt, opiskella kerkii aina, ja nyt lapsilla olisi vielä seuraa toisilleen, kolmen vuoden päästä ei enää. Ja ikä tulee myös sulle, et välttämättä saa lapsia enää niin helposti silloin.

 

Meille syntyi esikoinen, kun minulla oli vielä vuosi ammattikoulua jäljellä. Olin sitten vuoden pois koulusta. Ja kun esikoinen oli 1 vuotias, menin takaisin kouluun ja suoritin sen viimeisen vuoden. Ja silloin kun valmistuin, odotin jo meidän toista vauvaa. Näin siis meillä.

Jos vauvakuume on teillä tosi valtava, niin ehkä sitten ennemmin ensin "tekisin" vauvan. Kouluun kerkiät varmasti vielä äitiysloman jälkeenkin. Tulisi sisaruksille sitten pienempi ikäerokin. Eihän sitä koskaan elämästä muutenkaan tiedä, jos vaikka myöhemmin ei jostain syystä enää saisi lapsia. Nämä siis vain minun pohdintoja, te teette niinkuin itse parhaaksi katsotte. =) Jos päätätte yrittää vauvaa, niin Onnea yritykseen! :heart:

 

No en tosiaan suosittele! Mulla olis vain gradu tekemättä, mutta parin kotonaolovuoden jälkeen tuntuu uskomattoman vaikealta taas lähteä siihen putkeen. Lisäksi tuntuu että olen unohtanut kaiken mitä olen ikinä opiskellut. Nyt kadun, että tein lapsen hetken mielijohteessa (en lasta itseään toki) ja opinnot roikkuu.

 

Karusti kärjistäen: jos pitää miettiä, onko nyt oikea aika lapselle, ei ole. Kun vauvan aika on, on ihan sama onko töitä tai mikä on opiskelujen vaihe, se vaan on alkukantainen vaisto, joka tekee silloin ratkaisun. Jos järkeilylle on varaa, ei ole valmis.

minä oon pohtinu ja pohtinu ja vauvakuume vaan kasvaa... alkukantainen vaisto? ei meidän esikoinen alkukantaisella vaistolla saanu alkujaan, ja silti on ollut suuri siunaus :heart: