Olenko tyhmä kun en eroa?

[vieras]

Joidenkin ystävieni tai pikemminkin tuttavieni mukaan minun pitäisi erota miehestäni koska en ole onnellinen. Vaikka en ole onnellinen liitossani en ole onnetonkaan.

Mieheni ei osallistu paljoakaan kotitöihin. Olen kokeillut kaikenlaisia kikkoja ja suoraa puhetta mutta aikuista ihmistä ei voi pakottaa. Seksiä ei juuri ole mutta sen puute ei ole suurin ongelma. Olemme hyvin erilaisia ja meitä yhdistää ehkä vain samanlainen huumorintaju. Yhteisiä keskustelunaiheita ei juuri ole.

Lapset ovat pieniä, molemmat alle 3-vuotiaita. He palvovat isäänsä ja mieheni osallistuu hyvin lasten hoitoon.

Olen kuulemma tyhmä koska en eroa. Minusta ei ole tyhmää laittaa lasten onnea oman onneni edelle. En riitele mieheni kanssa ja hän ei käytä alkoholia tai ole väkivaltainen tai edes hauku minua tms.

Jos mieheni etoisi minua tai käyttäytyisi huonosti minua tai lapsia kohtaan olisin varmasti eri mieltä erosta. Olen ajatellut että pikkulapsiaika on joskus tällaista ja parisuhde voi kärsiä. Asiat voivat kuitenkin parantua kunhan lapsille tulee lisää ikää ja elämä alkaa muutenkin mennä mallilleen.

Mitä mieltä te olette?

 

[clivia]

Mä olen sitä mieltä että miksi vaivaat päätäsi muiden mielipiteillä,jokainen elää niinkuin haluaa.

 

[pieras]

Et todellakaan ole tyhmä. Pikkulapsi-aika tappaa helposti suhteen, mutta sen voi silti herätellä. Siksi toisekseen, kaipaatko muka elämäsi tässä vaiheessa romantiikkaa.

Onko tuttavillasi lapsia?

 

[Kowalski]

Mä en näe mitään syytä sille, miksi sun pitäisi erota. Teillä ei ole väkivaltaa, miehesi ei kohtele sua huonosti, on lapsille hyvä isä - ja teillä on kaksi pientä lasta, uskonkin että tulette ns. löytämään toisenne uudestaan kun lapset ovat isompia.

 

[hmm]

mulla samanlaisia ajatuksia kuin sinullakin..

 

[vieras]

Kuulostaa normaalilta arjelta lapsiperheessä. Tuttavanaiset taitavat vain kärkkyä miestäsi sinulta.i

 

[maissihiiri]

Mun mielestä tuossa tilanteessa voi ihan hyvin olla yhdessä, kirjoituksen perusteella olette enemmän kumppaneita kuin rakastavaisia, mutta onko se sitten huono asia? Ei minusta, jos kotona on on hyvä ilmapiiri ettekä tosiaan riitele tms.

Toisaalta, voisittehan yrittää keksiä jotakin yhteistä tekemistä? Tai vaikka piristää seksielämää jotenkin.

 

[Millenia]

Kyllä minäkin varmaan pysyisin yhdessä vielä ainakin jonkun aikaa kun lapset ovat noin pieniä ja tykkäävät isästään. Jos kerta ei ole itsellä hirveän huono olla ja ukko ei tee hermoraunioksi niin mikäs siinä on elellessä pikkuperheenä. Sekin on tosi, että tilanne saattaa vähän muuttua kun lapset kasvavat tuosta pikkulapsivaiheesta ohi.

 

[Mie]

Olen ihan samaa mielt! Et ole tyhmä, eikä sinun pitäisi missään nimessä erota. Älä kuunele enää tuollaista p****n jauhantaa niiltä nk. kavereiltasi. Sano heille suoraan että eroamaan painostaminen on henkistä väkivaltaa, ja saavat tästä lähtien pitää suunsa kiinni.

 

[minä]

muistuttaa pitkälti omaa elämääni. enkä aio erota, ainakaan lähimpään 15 vuoteen

 

[en ole katunut]

Joidenkin ystävieni tai pikemminkin tuttavieni mukaan minun pitäisi erota miehestäni koska en ole onnellinen. Vaikka en ole onnellinen liitossani en ole onnetonkaan.

Mieheni ei osallistu paljoakaan kotitöihin. Olen kokeillut kaikenlaisia kikkoja ja suoraa puhetta mutta aikuista ihmistä ei voi pakottaa. Seksiä ei juuri ole mutta sen puute ei ole suurin ongelma. Olemme hyvin erilaisia ja meitä yhdistää ehkä vain samanlainen huumorintaju. Yhteisiä keskustelunaiheita ei juuri ole.

Lapset ovat pieniä, molemmat alle 3-vuotiaita. He palvovat isäänsä ja mieheni osallistuu hyvin lasten hoitoon.

Olen kuulemma tyhmä koska en eroa. Minusta ei ole tyhmää laittaa lasten onnea oman onneni edelle. En riitele mieheni kanssa ja hän ei käytä alkoholia tai ole väkivaltainen tai edes hauku minua tms.

Jos mieheni etoisi minua tai käyttäytyisi huonosti minua tai lapsia kohtaan olisin varmasti eri mieltä erosta. Olen ajatellut että pikkulapsiaika on joskus tällaista ja parisuhde voi kärsiä. Asiat voivat kuitenkin parantua kunhan lapsille tulee lisää ikää ja elämä alkaa muutenkin mennä mallilleen.

Mitä mieltä te olette?

Minäkään en ollut onnellinen enkä onneton, tuntui vain että tukehdun 17 vuoden jälkeen. Mies yrittäjä ja pitkät päivät, ei lomia, korkeintaan jonkun harrastuksen vuoksi vuorokausi. Kolme lasta, lomat lasten kanssa reissusin, tunsin olevani yh.
Mies oli hyvä isä silloin kun oli kotona ja sellaisena pysyi eronkin jälkeen. Minä sain omaa aikaa joka toinen viikonloppu, ai ihanuus. Osallistui hyvin isompipalkkaisena lasten kustannuksiin eronkin jälkeen ja aina.

 

[Mees]

Älä eroa jos et halua, mä varmaan etsisin seksiä parisuhteen ulkopuolelta teidän tapauksessa, paitsi sanoit ettet edes kaipaa sitä. Kaikki hyvin, tai ainakin tyydyttävästi.

 

[kyy]

Itse varmaan tiedät parhaiten, mikä sinulle ja perheellesi parasta.. Harva meistä on koko aikaa onnellinen vaikka miestään rakastaakin. Arki on sellaista, että välillä tuntuu, että homma toimii ja välillä tuntuu että ei toimi..

Lasten takia en pelkästään jaksaisi olla yhdessä. Lapset sopeutuvat kyllä kahteen kotiinkin, pääasia ettei heidän kuullen tai välityksellä kahdenkeskisiä asioita setvitä..

Jos lapsiasi haluat ykkössijalla pitää, muistathan he vaistoavat senkin jos et ole onnellinen ja helposti kantavat syyllisyyttä siitä. Jos siis olisit onnellisempi ilman miestäsi, sinun kannattaa se tehdä, lastesi takia..

Jos rakastat ja haluat jatkaa avioliittoa, tee se. Kai sentään välillä koet onnen hetkiä mihesi kanssa. Kai on joitain asioita, joiden takia olet ylpeä ja onnellinen hänen vaimonaan. Jotain muutakin, kuin että hän on hyvä isä?

Ei missään nimessä kannata heittää avioliittoa romukoppaan siksi ettei koko aikaa ole onnellinen tai jos mies laiska kotitöissä.. Avioliitossakin vaikeita aikoja, mutta jos teillä ei ole mitään muuta yhdistävää kuin lapset, niin en välttämättä itse jaksaisi..

Lähtekää kahdestaan lomamatkalle hoitamaan parisuhdettanne, ja virkistämään muistia siitä, miksi alunperin päädyittekään yhteen.. Kai teillä ennen lasten syntymää oli jotain yhteistä?

 

[ap]

Et todellakaan ole tyhmä. Pikkulapsi-aika tappaa helposti suhteen, mutta sen voi silti herätellä. Siksi toisekseen, kaipaatko muka elämäsi tässä vaiheessa romantiikkaa.

Onko tuttavillasi lapsia?

Osalla tuttavista on lapsia ja osalla ei. Osa on eronnut ja osa on naimisissa. Kaipaan kyllä välillä romantiikkaa ja seksiäkin mutta jotenkin en jaksa tehdä aloitetta ja uskon että miehellä on sama juttu. Ollaan aika väsyneitä ja sitten illalla tehdään omia juttuja omilla tietokoneilla tms.

En kaipaa mitään romanssia toisen miehen kanssa enkä osaa edes kuvitella että pettäsin miestäni tai edes kiinnostuisin toisesta. En osaa sanoa rakastanko miestäni enää mutta sen tiedän että rakastunut en enää ole. Mieheni on kyllä mielestäni vieläkin komea eli toivoa varmasti on

 

[perääkö]

Kuvailemassasi tilanteessa varmaan pätee vanha viisaus "ei se vaihtamalla parane"